Minä kun nyt olen tällainen runosuoni, niin puretaan kaikki tämä vitutus tätä kautta kohtaan runon muodossa.
Orastava toivo, väriltään turkoosi
Oli Lämsän kiekko enää muisto etäinen
Pisti Matikainen pojat pelaamaan
Tuli Pelsusta playoff-vieras jokakeväinen
Koitti Petun lähtö, tuli tilalle Nemo
Piti Ville omiensa puolia kuin lintuemo
Niin hyvin liikkeelle Niemisen aika lähti
Kasvoi Opastakin silmiemme eessä tähti
Oli Jeppe, Zoho, Keke ja Olkijussi
Tiuhaan heilui Nemon taktiikkatussi
Karttui tahtiin huimaan turkoosi pistepussi
Tuli kevät auringonvaloineen, koitti playoffit
Talloi HIFK meidät sitten alleen kuin roskan
Oli pettymys Lahessa sanoinkuvailematon
Pudotus pilvilinnoista rajumpi kuin koskaan
Koitti syksy jälleen ja rosteri täysin uudessa muodossa
Ei ollut mikään ennallaan, yhteispelimme jamassa huonossa
Syksyiset illat pimeni, tuli pimeys kera huonoje uutisten
Lähti ensin Nupe ja myöhemmin myös Nieminen
Sai Karhukin tästä kaaoksesta lopulta tarpeeksi
Se annettakoon Karhuselle kuitenki anteeksi
Meni kauden mittaan niin pelaajat kuin valmennus uusiksi
Ja silti, yhä tosipaikan tullen muuttui tekeminen muussiksi
Nyt viimeinen toivo Isku Areenan lehtereille kolkutti
Kun Lehterän heiveröinen SaiPa Lahteen matkusti
Näytti peli melkein hyvältä, oli mielin määrin paikkoja
Iski todellisuus vasten kasvoja; ei kukaan tehä osannut maaleja
Vei SaiPa mukanaan voiton ja samalla kaiken sen toivon
On häpeä nyt suuri, fanien keskellä hämmennys ja raivo
Nyt katseet kohti ensi kautta mä jo suuntaan
Kun kaiken tän pettymyksen koitan näppikselläin huutaa
Heippa vaan, nyt runon tän päätän ja mieleni buuttaan