Koska tylsää töissä, spekulointia.
Lahtinen - Björninen - Ylönen
Valmis ketju, roolit selvillä ja treenipeleissä tulostakin on tullut. Laiturit löytää toisensa ja Björninen tekee tilaa ja samalla uransa piste-ennätyksen, kuten muutkin ketjussa. Kaikille pelaajille sellainen 40+ pistettä on ihan realismia, kunhan säilyvät ehjänä. Uskon että Björninen lyö nyt itsensä valtakunnan tietoisuuteen isosti. Tässä on jotain hyvin samaa kun aikoinaan oli Pärssinen - Kapanen - Hentunen ketjussa, jossa kiekko kulki lavasta lapaan ja nuoret miehet liikkuivat vimmatusti ja ketju oli paljon enemmän kuin osiensa summa.
Aaltonen - Hári - Gymer / Nieminen
Aaltonen ja Hári jotenkin kuulostaa hyvältä tutkaparilta, jonka roolitkin on selkeät ja Gymer on itselleni ollut suurin yllättäjä treenipeleissä. Pirteä, yritteliäs, nopea ja jopa taklaava Gymer tuo energiaa tähän ketjuun. Hári on ollut hieman näkymätön kiekollisena, mutta tehnyt silti pisteitä ja kaikesta näkee että taitaa sentteripelin juuri kuten toivottua. Nieminen toisi mukaan pelaajan jolla on kuuma maila maalilla, sellaisen nykyaikaisen Mika Kortelaisen, jolle on muuten vaikea löytää sopivaa roolia.
Tanus - Mustonen - Mankinen
Tanus on joukkueen tärkeimpiä maalintekijöitä, jonka alkukausi näyttää suunnan. Jos 10 ensimmäisen pelin saldo on tyyliin 0+2, niin Tanus löytänee itsensä aika nopeasti lainalta jostain EBEListä, kun sopimus kattaa muistaakseni vielä seuraavankin kauden, mutta ihan yhtälailla saldo voi olla myös 5+2, jolloin rooli on täytetty. Mustosen pitää ottaa enemmän roolia, kun pelaa nyt jonkinlaisella maajoukkuestatuksella ja Mankisen pitää herätä tasolleen ja suoritettava tasaisesti. Tässä ketjussa on kaiken osuessa nappiin mahdollisuus suureen menestykseen, mutta myös suureen lässähdykseen.
Nieminen / Gymer - Toivola - Vartiainen / Tyrväinen
Nieminen ei ole esittänyt treenipeleissä mitään. Siis todellakaan yhtään mitään. En tiedä mistä mättää, vai mättääkö edes mistään, kyllä yritystä riittää ja sellaista, rooli vähän vaan hakusessa ainakin vielä. Toivola kehittyy joka pelissä ja Vartiainen ja Tyrväinen tuovat johtajuutta, esimerkkiä, sielua peliin. Tyrväinen pelasi Kerhoa vastaan muutamia vaihtoja keskellä ja oli mielestäni taas sillä pelipaikalla jotenkin omimmillaan.. Toivoisin neloskentän olevan jopa Nieminen - Tyrväinen - Vartiainen, mutta silloin Toivolan pitäisi saada peliaikaa muualta..
Ulkopuolella olisi Saarelainen ja Merelä jotka voi huoletta stuntata missä vain ketjussa ykkösen ja nelosen välillä ja molemmilla on suuret eväät läpimurtoon, etenkin Merelä on ollut treenipeleissä loistava, erilainen kuin muut Pelicansin mikkihiiri -osaston vipeltäjät.
Elimäki ei valitettavasti ole mielestäni koskaan täyttänyt Liiga-pelaajana muuta kuin nelosketjun väliaikaisen sentterin roolin.
Salonen oli Kerhoa vastaan hyvä, energinen ja liikkuva, mutta myös iso ja kehittynyt taidollisesti yllättävän paljon, myöskin erilainen kuin muut Pelsun laiturit, Merelää lukuunottamatta. Näyttöpaikkoja voi antaa ihan huoletta.
Haatanen ja Sakke Hämäläinen ovat vielä siinä tilanteessa että ei valitettavasti vaan taida vielä riittää. Taitoa on, pelaajatyyppinä hienoja taitopelaajia, mutta kun ei vaan riitä. Hämäläiselle kunnioitus siitä että menee ahtaisiin väleihin, mutta kun sieltä pitäisi tulla poiskin, mielellään kiekollisena.
Se mikä Kerhoa vastaan iski silmään oli se miten vähän muita aseita oli kuin keskialueelta kiekko päätyyn ja laitureita perään. Onko se alle 180cm laitureille se ominaisin tapa pelata? Vai kertooko se siitä ettei pakkien kädet riitä avaamaan vauhtiin supernopeille laitureille? Viime kaudella peli toimi parhaiten kun sentterit haki alhaalta kiekkoa, mutta kun vaihdettiin päätykiekkoon se avauskuvio, usein siinä pelattiin kaksi kärkikarvaajaa aika helposti ulos, etenkin pleijareissa. Jos taktiikkana on päätykiekko, siellä pitäisi olla näitä Tyrväisiä ja Vartiaisia menossa päätyyn kiekkoa kaivamaan.
Tässä tylsistyneen mielen tuotoksia tältä työpäivältä, pahoittelen että jouduitte siitä kärsimään.