Pelicansilla on mielenkiintoinen tilanne hyökkääjissä, sillä nimenomaan laitureissa on se pelintekoon tarvittava voima; Erkinjuntti, Sopanen ja Hakulinen, jotka kyllä kaikki pystyvät myös tekemään maalin kun tarvitaan.
Potulny oli hyvä värväys juuri siksi että on niin niin erilainen kuin muut joukkueen sentterit.
Ketjut millä mä lähtisin kauteen:
Erkinjuntti - Potulny - Tyrväinen
Hakulinen - Heino - Sopanen
Jaatinen - Da Costa - Björninen
Vartiainen - Pöyhönen - Alanne
Ykkösessä on selkeät roolit, joita tuskin tarvitsee selittää tarkemmin.
Kakkosessa on taitavat laiturit ja stay-at-home sentteri. Heikkoutena kenties se että molemmat laiturit rakastavat kuskata itse kiekkoa..
Kolmosessa on kaikkea; työvoimaa, käsiä ja maalintekovoimaa. Jaatinen on parhaimmillaan kuitenkin ns. secondary scoring -osastolla ja Björnistä voisi koulia laidassa luistelemaan enemmän ja antaa vapauksia toteuttaa itseään.
Nelosessa pitää olla Vartiainen, joka ajaa taklaukset loppuun, vääntää ja pistää kaiken peliin joka vaihdossa ja Alanne omaa vieläkin potentiaalia..
Haastajat Repo, Ritamäki, Siikonen ja Roine. Ritamäki ei koskaan petä kentällä, voi paikata hyvin ja olla rotaatiopelaajana. Repo on ensimmäinen jonka voi huoletta nostaa mihin vain ketjuun esim loukkaantumisen takia, potentiaalia on, muttei pakottavaa tarvetta heittää heti liian kovaan paikkaan.
Toinen vaihtoehto mitä mietin olisi jakaa kolme samanlaista pelaajaa eri ketjuihin, jolloin Jaatinen ja Hakulinen vaihtaisi paikkoja, mutta mielestäni Hakulinen vaatii ykkös-kakkosketjun pelipaikan, paljon peliaikaa ja paljon kiekkoa sinne ja Sopasen kanssa se sitä saisikin vetopaikoille usein ja Heino antaa mielellään helpon ensimmäisen syötön laitaan,
Jotenkin on silti tunne että valmennusjohto voi tehdä selkeästi kaksi hyökkäävää ja kaksi puolustavampaa ketjua, kuten Matikaisella joskus on tapana ollut. Silloin:
Erkinjuntti - Potulny - Sopanen
Hakulinen - Da Costa - Jaatinen
Tyrväinen - Heino - Björninen
Vartiainen - Pöyhönen - Ritamäki
