Terveisiä Lahdesta. Syy miksi palaan peliin näin myöhään, on se että sekavan reissun palaset alkavat loksahdella vasta nyt paikoilleen.
Tai no koska pelistä onkin jo kaikki vatvottu, niin keskitytään sitten epäolennaiseen, eli pääasiaan.
Allekirjoittaneella oli pelin yhteydessä ja ennen sitä oiva tilaisuus tehdä lyhyt katsaus lahtelaiseen sielunmaisemaan. Lyhyt tulos tästä katsauksesta on se, että jääkiekosta tietämättömät lahtelaiset ovat ainakin sympaattista sakkia. Tähän päätelmään päädyin mukavan seuran johdosta kaupungilla ennen peliä. Baarin nimeä en tietenkään muista (ihme ja kumma).
Pelin aikana jäähallissa oli samanlainen tunnelma, kuin kesän harjoitusotteluissa. Syy oli sekä vähäisen yleisön määrä, että tuon vähäisen yleisön hiljaisuus. Pelicansin pelaajakaupat ja muutenkin heikko menestys lienevät tähän selkeitä syitä. Positiivista oli tietenkin se, että olutta ei tarvinnut juurikaan jonottaa. Vähäinen jonotus oli sinänsä huvittavaa, koska pari lahtelaista oli pannut kaiken mielikuvituksensa peliin ja viihdytti muuta olutkansaa "poro" ja "jäkälän syönti" uutisilla. Tosin vastapuolen fanien turhautuneisuuden toisaalta ymmärtää.
Toinen positiivinen asia oli tietty se, että omasta joukkueestaan sai taas olla ylpeä. Brad Smyth ja monta maalia jättivät illasta miellyttävän kuvan. Voiton varsinainen juhlinta alkoi yllättäen vasta Tampereella, johon Jaakkopavunvarsi jämähti seuraavaksi n.18 tunniksi. Seuraavan päivän junamatka Ouluun oli ymmärrettävästi nihkeähkö kokemus, varsinkin kun juna oli töpeksinyt itsensä tunnin jälkeen etelän lumimyräkän takia. No, kotiin päästiin ja elämä voitti, lopulta.
PS. Toivottavasti sillä tytöllä on kaikki hyvin, joka sai naisten wc:ssä ottelun jälkeen diabetes-kohtauksen. Jätit mieleemme huolestuneen olon ottelun jälkeen, mutta uskomme että kaikki on taas hyvin.