Tehotonta puurtamista. Jyppi eli vastahyökkäyksistä, ja kun niistä tehtiin tarvittavat maalit, kotijoukkueen homma vaikeutui kummasti.
Pelicans hallitsi peliä, mutta kun laukaukset ovat täysin onnettomia, niin tuollainen lopputulos ei ole ihme. Nikkilästä tehtiin sankari, 44 torjuntaa antaa väärän kuvan. Eipä silti, erittäin hyvin hän tukki maalinsuun. Syötöt one-timereihin olivat epätarkkoja tai ne jäivät puuttumaan. Kauppila jäi pari kertaa turhaan leipomaan syöttöpaikassa. Yksi hyvä suoraan syötöstä veto nähtiin, mutta Mäkiahon hirmulämäri meni niukasti ohi.
Hyökkäys on kokonaisuudessaan veltto. Serkukset, etenkin Keinänen, raiskaavat hyvin pelaavan Widingin mahdollisuudet. Setzinger ulos ykkösestä ja Daniel tilalle, niin tulosta voi syntyä. Kolmosketju on ollut kahdessa ensimmäisessä pelissä niin sukka, ettei huonommasta väliä. Julkunen sentään yrittää vähän, mutta Hannuksen harjoituspelien pirteys on kateissa ja Hirvonen on aivan yössä. Tänään selvästi pirteintä hyökkäyspeliä esitti Martin Cech, jonka nousut olivat illan ainoita todellisia valopilkkuja. Ongelma on vain se, että hyökkääjien pitäisi moisia esittää, ei puolustajan.
Heiskasen kohdalla lausuntoni pätee edelleen: muuten hyvä, mutta sijoittuminen joskus päin... Tästä osoituksena avausmaali. Myös ylivoimassa Santtu on turha, heti piristyi pyöritys kun tilalla oli Toke Saarinen. Selästä taklaaminen tuli todella huonoon paikkaan, mutta annan synninpäästön. Santeri tuli vauhdilla, mutta yritti jarruttaa ennen osumaa eikä todellakaan vaikuttanut yrittävän mitään sikailua. Olisiko vastustaja kääntänyt selän ratkaisevalla hetkellä, sitä ei eivät silmäni ehtineet rekisteröidä.
Tilanne ei ole toivoton, mutta ryhtiliikkeen pitää tapahtua. Topper saadaan viimein tiistaina kehiin, mikä helpottaa huomattavasti. Mutta tällaisella pelillä... Aika epäileväinen olen lauantain Nordiksen reissun suhteen. Mutta varattu matka mikä varattu, siellä ollaan. Tuskin sentään selvin päin.