Turvallisuuskeskustelussa olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään minkä asioiden oikeasti haluttaisiin muuttuvan ja mitä ollaan valmiita uhraamaan muutoksen toteutumiseksi. Kuinka paljon peliä ollaan valmiita muuttamaan loukkaantumisten vähentämiseksi?
Koko ajan nopeutuva peli ja suurissa nopeuksissa tapahtuvat törmäykset ovat suuri yhdistävä tekijä monissa loukkaantumisissa. Törmäyksiä voitaisiin vähentää kieltämällä avojään taklaukset tai kaikki taklaukset. Tämä kuitenkin muuttaisi pelin luonnetta melkoisesti. Ja nopeudet ja vahinkotörmäykset olisivat edelleen kovia. Oltaisiinko siihen valmiita? Tuskin. Ainakaan NHL:ssä. Ainakaan vielä.
Entä sitten nopeuksien laskeminen keinotekoisesti esimerkiksi luistimenterien ja jään ominaisuuksia muuttamalla, jos tähän löytyisi toimiva keino? Tämä ei muuttaisi itse pelin luonnetta, mutta laskisi nopeuksia ja sitä kautta lisäisi pelaajien havainnointi- ja reaktioaikaa sekä pienentäisi törmäysvoimia. Näin voitaisiin tavallaan palata ajassa taakse päin nopeuksien suhteen eikä tarvitsisi tehdä mitään muutoksia sääntöihin. Mutta ollaanko peliä valmiita hidastamaan, jos siihen löytyisi keinot esimerkiksi luistimen teriä muuttamalla?
Minusta urheilussa on oleellista, että urheilija voi kilpailla täydellä kapasiteetillaan. Jos mäkihypyssä hyppymonttu ei tahdo riittää parhaille hyppääjille, pitää lähtölavaa laskea, jolloin nopeus pienenee ja hypyt lyhenevät. Ei mäkihyppääjiä kehoteta hyppäämään vähän varovaisemmin ja hakemaan epäedullista tuulenpuuskaa, ettei hyppy menisi niin pitkälle. Jääkiekossakin pelaajan pitäisi voida käyttää kovalla työllä kehittämiään voimia ja säännöissä sallittuja keinoja eli taklaamista. Siinä mielessä nopeuksien keinotekoinen laskeminen olisi minusta urheilullisempi ratkaisu kuin vaatia pelaajia olemaan taklaamatta silloin, kun se olisi pelitilanteen mukaisesti järkevää.
Koko ajan nopeutuva peli ja suurissa nopeuksissa tapahtuvat törmäykset ovat suuri yhdistävä tekijä monissa loukkaantumisissa. Törmäyksiä voitaisiin vähentää kieltämällä avojään taklaukset tai kaikki taklaukset. Tämä kuitenkin muuttaisi pelin luonnetta melkoisesti. Ja nopeudet ja vahinkotörmäykset olisivat edelleen kovia. Oltaisiinko siihen valmiita? Tuskin. Ainakaan NHL:ssä. Ainakaan vielä.
Entä sitten nopeuksien laskeminen keinotekoisesti esimerkiksi luistimenterien ja jään ominaisuuksia muuttamalla, jos tähän löytyisi toimiva keino? Tämä ei muuttaisi itse pelin luonnetta, mutta laskisi nopeuksia ja sitä kautta lisäisi pelaajien havainnointi- ja reaktioaikaa sekä pienentäisi törmäysvoimia. Näin voitaisiin tavallaan palata ajassa taakse päin nopeuksien suhteen eikä tarvitsisi tehdä mitään muutoksia sääntöihin. Mutta ollaanko peliä valmiita hidastamaan, jos siihen löytyisi keinot esimerkiksi luistimen teriä muuttamalla?
Minusta urheilussa on oleellista, että urheilija voi kilpailla täydellä kapasiteetillaan. Jos mäkihypyssä hyppymonttu ei tahdo riittää parhaille hyppääjille, pitää lähtölavaa laskea, jolloin nopeus pienenee ja hypyt lyhenevät. Ei mäkihyppääjiä kehoteta hyppäämään vähän varovaisemmin ja hakemaan epäedullista tuulenpuuskaa, ettei hyppy menisi niin pitkälle. Jääkiekossakin pelaajan pitäisi voida käyttää kovalla työllä kehittämiään voimia ja säännöissä sallittuja keinoja eli taklaamista. Siinä mielessä nopeuksien keinotekoinen laskeminen olisi minusta urheilullisempi ratkaisu kuin vaatia pelaajia olemaan taklaamatta silloin, kun se olisi pelitilanteen mukaisesti järkevää.
Viimeksi muokattu: