Ilveksen ja Tapparan välisistä siirroista
No niin. Aloitanpa ampumalla alas pari tässä ketjussa väärin muistettua noista Ilveksen ja Tapparan välisistä suorista seurasiirroista.
Eli ensinnäkin Jukka Hirsimäki. Jukka Hirsimäki ei koskaan siirtynyt suoraan Ilveksen ja Tapparan välillä vaan miehen ura eteni seuraavasti Ilves-FoPS-Tappara-Södertälje-Ilves
Mies siis pelasi ensin kahtena kautena liigaa Ilveksessä, siirtyi sieltä pelaamaan yhdeksi kaudeksi liigaa Forssaan ja sieltä vasta Tapparaan viideksi kaudeksi josta kahdeksi kaudeksi Ruotsiin, jonka jälkeen oli aika palata parahiksi mestaruuskaudeksi kasvattajaseuraansa, jossa Hirsimäki vietti huippu-uransa loput viisi kautta.
Pasi Puistola ei myöskään siirtynyt suoraan Ilveksen ja Tapparan välillä vaan tarina meni Ilves-Ässät-Tappara.
Kuten Hervannan Näkijä kertoikin, maalivahtivalmentaja Jaakko Sirenkään ei siirtynyt Ilveksestä Tapparaan, vaan Ilveksestä eläkkeelle ja siitä asemasta välivuoden jälkeen Tapparaan. Ari Haanpään paluu NHL-visiitin jälkeen Tapparaan ei myöskään ollut niin dramaattinen kuin Näkijän viestistä ehkä voisi ymmärtää. Ensinnäkin Haanpää oli juniorina 16-vuotiaana siirtynyt Tapparasta Ilvekseen ja toisekseen NHL-vuosiensa jälkeen Haanpää pelasi peräti viisi kautta SM-liigaa Tampereen ulkopuolella, Lukossa ja Jypissä, ennen Tapparaan siirtymistään. Muutenkin Haanpää oli varsin vaatimattomassa roolissa siinä Ilveksen mestarijoukkueessa.
Edellinen Ilveksen ja Tapparan välillä suoraan siirtynyt pelaaja on entinen maajoukkuepelaaja Reijo Mikkolainen, joka kuitenkin kyseisen siirron aikaan oli enää jäähdyttelevä nelosketjun hanttimies. Kausi oli 1995-96, ja siirto siis Ilveksen vilttiketjusta Tapparan nelosketjun kautta Tapparan vilttiketjuun. Saman kaltaisesti myöhemmin urallaan mainetta niittänyt Jari Lindgren oli siirtynyt A-juniorina Ilveksestä suoraan Tapparaan ehdittyään pelaamaan Ilveksen liigajoukkueessa ainoastaan yhden ottelun.
Myöskin samaan kategoriaan voidaan laskea Ilveksen kolmosmaalivahdin, Timo Hankelan, siirto Tapparaan keväällä 1993. Hankelahan pääsi kaudella 92-93 avaamaan Ilves-luukkua loppukaudesta parinkymmenen ottelun verran legendaarisen Jukka Tammen koettua kauden päättäneen polvivamman. Sekuntiakaan peliaikaa ei Hankela kuitenkaan kerännyt vaan kolmessa kaudessa loppuunpalanut komeetta, Mika Manninen, torjui kaikki pelit. Edelliskaudella, 91-92, Hankela toki oli yhdessä pelissä kentälle Ilves-paidassakin päässyt kun joukkue vaihtoi matsin puolivälissä 3-6-tilanteessa Kuopiossa maalivahtia.
Kaudeksi 93-94 mies siis siirtyi Tapparan kakkosmaalivahdiksi ja ehti neljässä pelissä pelaamaankin ennen kuin omalla tavallaan myös legendaarinen Jari Halme teki paluun divisioonasta ja Hankelan tie vei todella surkeaan Reippaan joukkueeseen. (minusta hauska juttu, että Halme pelasi ehkä uransa parhaat pelit tuon kauden pudotuspeleissä kun koko huippu-uran piti oikeastaan olla ohi)
Mutta sitten niihin, jotka "oikeasti" ovat Ilveksen ja Tapparan välillä siirtyneet.
Siitä lähtien kun sarjan nimi muuttui SM-liigaksi Ilveksen ja Tapparan liigajoukkueiden välillä on edellämainitun marginaalipelaajakolmikon lisäksi suoraan siirtynyt ainoastaan neljä pelaajaa. Näistä kaikki Ilveksestä Tapparaan, jos kohta yksi heistä myös myöhemmin takaisin.
Ensimmäisenä pahimman luokan petturiksi heittäytyi luotettavaksi luultu Hannu "Kustaa" Helander, joka jätti Ilveksen yli 200 liigaottelun jälkeen, keväällä 1980 siirtyäkseen valtavan kohun saattelemana arkkiviholliseen Tapparaan. Helander pelasi Tapparassa seuraavat kolme kautta saavuttaen keskimmäisellä kausista himoitsemansa mestaruuden vihdoin. Helander vaihtoi uudelleen tamperelaisseuroja suoraan keväällä 83, kun vinkeissä violettipaidoissa ennenkuulumattomasti kiekkoillut tuore pronssijoukkue houkutti Helanderin takaisin kotiin. Uuden Ilves-eran toisella kaudella muutaman kauden takainen Belsebuubi juhli Suomen mestarina, keltavihreissä väreissä ja omassa joukkueessaan, kaunista.
Keikkamieheksi pitkällä urallaan profiloitunut raumalainen Vesa Salo siirtyi kauden 87-88 päätteeksi vain yhden Ilves-kauden jälkeen Tapparaan. Minun teoriani mukaan juuri tämän tabun rikkomisen vuoksi Salon ura jäi huomattavasti vaatimattomammaksi kuin juniorivuodet antoivat luvan odottaa. Miehestä ei koskaan tullut NHL- tai arvokisapelaajaa, ei edes Suomen mestaria.
Viimeisin tempaus tällä saralla tapahtui kauden 1993-94 jälkeen. Ilveksen 24-vuotias huippulupaava puolustaja, Sami Lehtonen, siirtyi mahtavan läpimurtokautensa (44.8+11=19, ja joukkueen plusmiinustilaston ylivoimainen voitto lukemalla +21, kun joukkueesta puolet jäi miinukselle) jälkeen rahan voimalla periviholliseen Tapparaan.
Oranssit verkkarit veti samassa yhteydessä päälleen myös toinen Ilves-lupaus, Jukka Ollila. Tämä parikymppinen nuorukainen oli myös pelannut uransa parhaan kauden ja tie näytti olevan auki tähtiin.
Kohu tästä siirrosta oli melkoinen. Itse tunsin voimatonta raivoa, jopa suurempaa kuin Helanderin siirrossa. Kustaa nyt oli vain sarjajyrä, mutta näistä varsinkin Lehtonenhan oli tuleva supertähti.
Molemmat tekivät samantien kaksivuotisen sopimuksen Tapparan kanssa, jonka pelipaidat sivumennen sanottuna olivat tuolloin suhteellisen hirvittävän näköiset kookkaan vaaleanpunaisen keksimainoksen ansiosta.
Pettureiden kohtalosta tuli kolkko. Kumpikin teki Tappara-uransa aikana yhteensä kaksi maalia, esittäen samalla varteenotettavia näyttöjä "Pakkasherra"-kilpailuissa. Sanomattakin on selvää, että Tappara ei kummankaan sopimusta uusinut.
Sami Lehtosen SM-liigaura oli sitä myöten paketissa, 26-vuotiaana, ja Saksan ykkösdivisioona kutsui. Jukka Ollila pelasi vielä yhden kauden liigaa Lappeenrannassa, mutta Ollilankin SM-liigaura oli sen jälkeen ohi, 24-vuotiaana.
Nykyisin Ollila pelaa Ranskassa kun taas Lehtosen kiekkoura on ollut ohitse jo jonkun aikaa. Eihän tässä näin käydä pitänyt.
Lehtosen ja Ollilan esimerkki ja urakehitys ei ole tähän päivään mennessä rohkaissut ketään siirtymään Ilveksen ja Tapparan välillä. Jonakin kauniina päivänä se jälleen tapahtuu, ja kohu tullee taas olemaan sen mukainen.
Ennen sarjan nimenvaihtoa näitä siirtoja on myös joitakin tapahtunut. Tunnetuimpana ehkä mainion hyökkääjän Matti "Rinuli" Rintakosken loikkaaminen Tapparan edeltäjän Tammerfors BollKlubbenin riveihin 40-luvulla. Tätä siirtoa pidetään yleisesti ensimmäisenä hetkenä kuin raha iski rasvaiset näppinsä Suomen jääkiekkoiluun. Rintakoski siirtyi TBK:hon, koska TBK takasi hänen pankkilainansa. Varsinaisestihan rahan kiekkoiluumme toivat 60-luvulla tehdasjoukkueet Rosenlewin Urheilijat-38 ja Upon Pallo.
Toinen pre-liiga-ajan suuri siirto näiden seurojen välillä on vuodelta 1952, kun huippupuolustaja Ossi Kauppi loikkasi triplamestari-Ilveksestä sinioransseihin suomenruotsalaisiin. Silloin hän ei sitä tiennyt, mutta tämän siirron ansiosta hän kirjoitti nimensä historian lehtiin. Seuraavat kolme mestaruutta menivät nimittäin TBK:lle. Ossi Kauppi on edelleen ainoa pelaaja, joka on voittanut kuusi peräkkäistä Suomen mestaruutta. Samoihin aikoihin, eli 1957 sattui oikeastaan ainoa todellinen siirto Suomen kiekkohistoriassa toisinpäin, eli Tapparasta Ilvekseen. Loistava Matti Lampainen vaihtoi kirvesrinnoista ampiaispaitojen takalinjoille. Valitettavasti Ilves sai nauttia Lampaisesta vain kolme kautta jonka jälkeen oli aika uusien seikkailujen. Vuonna 1969 Ilveksen nuori puolustaja Pekka Mäkinen siirtyi Tapparaan jossa myöhemmin pelasikin mittavan uran, siirtyessään Mäkinen oli kuitenkin pelkkä marginaalipelaaja eli viides puolustaja, kun pelit pelattiin normaalisti kolmella ketjulla ja kahdella pakkiparilla. Muita marginaalipelaajia jotka seurojen välillä ovat siirtyneet ennen sarjan nimenmuutosta ovat molemmissa joukkueissa muutaman pelin kokeillut Arimo Mäkinen (1959 Tappara-Ilves) ja Tapparan vilttimies Pekka Sartjärvi (1975 Tappara-Ilves), joka kuitenkin Ilveksessä onnistui ensimmäisellä kaudellaan kohtuullisesti (mutta palasi toisella kaudella omalle heikolle tasolleen).
Eli:
Matti Rintakoski 1946 Ilves-TBK
Ossi Kauppi 1952 Ilves-TBK
Matti Lampainen 1957 Tappara-Ilves
Hannu Helander 1980,1983 Ilves-Tappara-Ilves
Vesa Salo 1988 Ilves-Tappara
Sami Lehtonen 1994 Ilves-Tappara
Jukka Ollila 1994 Ilves-Tappara
(Arimo Mäkinen 1959 Tappara-Ilves)
(Pekka Mäkinen 1969 Ilves-Tappara)
(Pekka Sartjärvi 1975 Tappara-Ilves)
(Jari Lindgren 1978 Ilves-Tappara)
(Timo Hankela 1993 Ilves-Tappara)
(Reijo Mikkolainen 1996 Ilves-Tappara)
Eli voi sanoa, että pelaavan kokoonpanon pelaajista vain viisi pelaajaa on Suomen jääkiekkohistoriassa vaihtanut suoraan Ilveksen ja Tapparan välillä, näistä siis yksi kahdesti. Ja lisäksi kaksi Ilveksen ja TBK:n välillä. Vilttiketjun pelaajistakin vain kuusi. Vai unohdinko jonkun?
Junioritasolla nämä suorat siirrot ovat arkipäivää monista syistä johtuen, mm.Jesse Niinimäki, Kimmo Vähä-Ruohola, Mikko Mäkelä, Ari Haanpää ja Jarkko Varvio ovat junioreissa vaihtaneet suoraan Ilveksen ja Tapparan välillä.
Kohuja ja katkeria tunteita toki ovat aiheuttaneet epäsuoratkin siirrot. Itsellänikin vihlaisee aina sydänalasta kun kirkassilmäinen Ilves-juniori ajautuu jossain vaiheessa uraansa paatuneeksi tapparalaiseksi (Puistola ja Mäkiaho tuoreimpina tapauksina).
80-luvulla suurimpia kohunaiheita olivat tässäkin ketjussa mainittu Markus Mattsonin paluu NHL:stä Ilveksen sijasta Tapparaan, kun Ilveksestä ei löytynyt tilaa, pitkäaikaisen Ilveksen, Seppo Ahokaisen siirtyminen ulkomaan vuosiensa jälkeen Tapparaan.
Jukka Hirsimäki sen sijaan oli Ilveksestä Forssaan lähtiessään pelkkä poikanen ja vasta Tapparassa nousi todelliseksi liigapelaajaksi. Hannu Oksanen aikoinaan ei Ilvekseen enää mahtunut ja löysi uuden kevään muualla ennen kuin tuli Tapparaan.
Vesa Viitakosken siirto ulkomaan vuosiensa jälkeen Ilvekseen, vaikka Näkijä vähättelikin tässä ketjussa, oli monille Tapparan faneille kova paikka. Toki hän ehti pelata Tapparassa vain kolme vuotta, mutta sinä aikana pelasi itsensä noiden vääräuskoisten sydämiin. Viitakosken kohdalla IlvesTappara-kirous vaikutti välivuosista huolimatta ja mies oli hyökkäyspäässä vaisumpi kuin odotettiin pari ensimmäistä Ilves-kautta.
Viime vuosina suurinta kohua on aiheuttanut kaksi tapausta: Ensinnäkin Mikko Mäkelä, Ilveksen - nyt, kun joukkueesta enää kaksi pelaa aktiivisesti, voi jo valitettavasti sanoa ammoisen - mestarijoukkueen paras pistemies ja liigan maalikuningas, sekä pudotuspeleissä kapellimestari aina siihen hetkeen asti kunnes Risto Ensimmäinen astui estradille, siirtyi Tapparaan pelaamaan kaudeksi 1998-99. Toki Mäkelän 1990-luku muutenkin oli yhtä saippuaoopperaa (alkaen suullisesta Ilves-sopimuksesta joka ei koskaan päätynyt paperille ja sai siksi sekä Ilveksen pelaajat että kannattajat raivon valtaan, jatkuen kannattajien valtavina huutokonsertteina Miksan tullessa TPS-paidassa jäälle ja edelleen Ilveksen omistajaksi ja pelastajaksi TPS:n pelaajana, kerran vielä Ilveksen pelaajaksi NHL-lakon aikana, sekoittaen joukkueen pelin, ja lopulta katkera ja kipinöivä ero Ilveksestä) joten tämä oli vain kuorrutus kakun päälle. (kirsikka oli sitten huonot otteet ja se, että hänen kiekkoilijan uransa päättyi valmentajan irvikuva Ismo "filmatkaa jätkät, varmasti antaa jäähyn" Läntisen antamiin potkuihin)
Toinen kohua nostattanut oli tietenkin se, kun entinen Tappara-juniori Mikko Peltola siirtyikin neljän vuoden Lukon ja Ruotsin kiertueensa jälkeen rahan voimalla (rahan jota ei edes ollut, kuten myöhemmin paljastui) Ilvekseen. Neljä vuotta oli ilmiselvästi liian lyhyt aika kirouksen haihduttamiseen ja Peltola oli kauhea pettymys.
bebetolle vielä noista KooVeen kasvattamista, että aika paksua minusta väittää Raimo Helmistä KooVeen kasvattamaksi kun hän siirtyi Ilvekseen alle kymmenvuotiaana. Ettet vain sekoita Risto Jaloon, joka pelasi KooVeessa yhden kauden SM-liigaakin ennen kuin Ilves poimi tämän 17-vuotiaan superlupauksen?
Jalon ja Keskisen tavoin myös kahdet MM-kisat käynyt Hannu Henriksson ja yli 300 tehopistettä lopulta kokoon kaapinut "23-vuotias kokeilu KooVeesta" Hannu Mattila ovat alunperin KooVeeläisiä.