Jos jonkun mielestä meillä on ongelmia senttereiden kanssa, niin Metropolit on lähtökuopissa EV Zugista. Joukkueessa on 5 ulkomaalaista, ja kaveri ei tykkää kun joutuu aina välillä jäämään ulos kokoonpanosta.
Voi sitä itkun määrää, jos Metropolit tulisi tänne. (Ei meillä). Ajatellaanpa tilanne, jossa joukkueeseen tulisi vielä sentteri, joka olisi tasoa Metropolit/Kontiola ja päästäisiin maksimissaan sinne sijoille 5-6 puhumattakaan sääleistä ja pihalle pudotuspeleistä ekalla rundilla, niin olisihan homma yksi iso sirkus. Hyvä homma tässä on se, että pelejä on pakko katsoa jo senkin takia, kun joka pelissä on uutta ukkoa kehissä. Eilenkin oli pakko katsoa, että miten se Hokkanen pärjää. Viimeistään ensi viikolla tiiraillaan uutta ruotsalaista ja eiköhän se uusi sentterikin jo parin viikon sisään kaarra kokoonpanoon.
Hirson kohdalla pitää saada tilanne ratkaistua. Joko jää meille ja annetaan paljon vastuuta tai sitten ulos mahdollisimman pian, että joukkue pääsee oikeasti rakentamaan jotain pysyvää. Nyt on menty liian pitkään peli kerrallaan ja pelitapaankaan ei ole syntynyt mitään runkoa, johon joukkue voisi turvautua. otteluissa pelataan hyvin satunnaisia hetkiä, joka sekin tällä materiaalilla riittää pisteisiin monena iltana, mutta sitten pelistä suuri osa pelaillaan niin, että kukaan ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Karmea ero viime kevääseen, jolloin jokaisen pelaajan perskarvatkin tiesivät, että mitä seuraavaksi tapahtuu.
Fakta kuitenkin on se, että Hirson lähtiessä hänet on korvattava ja lähtökohtaisesti sellaisella pelaajalla, joka a) on sitä tasoa, jonka Hirson oletettiin olevan b) jatkaisi joukkueessa myös ensi kaudella, koska ei kahta-kolmea kärkisentteriä voi vaihtaa kerralla ilman suuria synnytystuskia.
Edelleenkin toivoisin, että Hirso jotenkin pystyttäisiin pitämään ja hän palaisi tasolleen, jolloin miellä olisi todella kova sentterinelikko. Eilisestä Hirson pelistä jäi se kuva, että hänen kohdallaan ei olla tyytyväisiä peliin heittäytymiselle. Hirso kyllä edelleen osaa hakeutua keskustaan ja hän osaa antaa sen ensimmäisen peliä avaavan syötön, mutta esimerkiksi kiekottomana puolustaminen on sellaista peruuttelua ja hyökkäysalueella sellaista näennäistä tilanteisiin menemistä. Eilen Hirso laitahyökkääjänä hakeutui taklaamaan, mutta jo kaukaa näki, että ei ole lainkaan sinut tuon roolin kanssa. Seurauksena epätoivoisia taklaushakuja ja perinteiset turhautumisjäähyt.
Viimeksi muokattu: