Positiivisuutta!
Tervehdys penkkiurheilijalta, joka melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen löysi tiensä Niiralan monttuun viime talvena!
Kun olen pikkupojasta asti käynyt lätkämatseja tsiigailemassa jo aikana, jolloin Helsingin jäähallin paikalla oli pelkkä tekojää, on jotain silmää varmaan tähänkin lajiin kehittynyt.
Ensinnäkin: Minusta KalPa oli viime talvena hyvä joukkue, jonka pelitempo tuotti monelle vaikeuksia. Se, että se jäi viimeiseksi, johtui Sm-liigan kovuudesta. Eikä se jumbosijan välttäminen jäänyt kauas - pari ns kuuden pinnan ottelun voittamista toisia peräpään joukkueita vastaan olisi näyttänyt toista sarjasijoitusta. Samoin sen Kurkan tulon jälkeinen kymmenen pelin tappioputken välttäminen olisi pitänyt joukkueen taistelemassa pleijaripaikasta loppuun asti.
Ja Kurkasta itse asiaan: Minusta se on oiva esimerkki siitä, että jääkiekko on joukkueurheilua. Ei pari tähteä tee joukkuetta. Monesti se jopa yksipuolistaa joukkuetta ja helpottaa vastustajan puolustuspeliä, kun he voivat "lukea" hyökkäyskuvioita ja peluuttaa halutessaan peliä rikkovaa ja puolustukseen keskittyvää kentällistä "ykkösnyrkkiä" vastaan. Kun se saadaan pidettyä nuhteessa, eikö ratkaisevaan rooliin nouse muut kentät?
Minusta siis tulevan kauden joukkue näyttää tulevan selvästi kilpailukykyisemmäksi viime kautiseen verrattuna, koska 3- ja 4-kentällisiin löytyy uskoakseni nyt vahvampi miehitys.
Toiseen asiaan: Tällä palstalla tuntuu kirjoittaja jos toinenkin kiinnittävän huomiota pelaajien tehoihin. Tämähän tarkoittaa vain toista puolta pelistä, sillä puolustuksessa ei tehopinnoja jaella.
Ja eikö sanota, että maalivahti on 50% joukkueesta? Mielestäni Kapanen esitti ajoittain jonkun haamutorjunnan, mutta hapuili yhtä lailla helppoja sisään. Nissinen ainakin loppukauden peleissä oli erittäin luotettava ja eikö se näkynyt joukkueen voittoprosentissakin?
Molarin haamutorjunta innostaa joukkuetta, mutta imaisu masentaa kahta enemmän. Arvostan siis varmuutta, jota ensi kauden joukkueessa maalivahtiosastolla näyttää olevan.
Kolmas seikka: Jääkiekko on urheilua. Taidoista ei ole silloin hyötyä, jos pelaajan kunto loppuu. Ensi kauden menestys on enimmillään kiinni harjoittelusta. Jääkiekko on niin fyysinen peli, että kunnon kovuus on edellytys menestymiselle. Harjoittelu tekee mestarin!
Neljäs huomio: KalPalla on melkoisen hyvä nuorisokaarti nousemassa. Yksi vuosi merkitsee paljon juniorien kehityksessä. Olen aivan varma, että täältä tulevan kauden loppuun mennessä on noussut joku/joitakin eturivin pelureiksi Tuomas Kiiskisen lisäksi.
Kuka muistaa muinaisia asioita: HIFK voitti mestaruuden ja voittomaalin teki A-junioreista nostettu Esa Tikkanen!?
Ja vielä viideskin: Paras joukkue ei ole se, jossa on parhaat yksilöt, vaan se, joka pelaa parhaiten joukkueena.
Näillä näkymin väitän, että ensi kauden kolme viimeistä joukkuetta ovat JyP, SaiPa ja TPS. KalPa yltää keskiryhmään.