Kyllähän tämä olympiapronssi menee heti maailmanmestaruuden (2002) ja kahden MM-hopean jälkeen neljänneksi korkeimmalle arvoasteikossa. Molemmat kakkossijat Skoda Cupissa 2000 ja 2012 olivat sen verran yllättäviä, että omissa papereissani tämä ei yllä ihan samalle tasolle, sillä tuolloin mukana oli myös NHL-pelaajia. Olympiapronssin arvoa nostaa se, että se oli täysin ansaittu hyvin peliesityksin.
Kaikki tähdet olivat kohdillaan. Surkeasti alkanut alkusarja päättyi ryhdikkääseen esitykseen Latvia-ottelussa ja sitä seurasi erinomainen Saksa-peli playoffsien 1. kierroksella. Puolivälierässä USA:ta vastaan oli pientä tuuriakin, mutta kaikki otetaan vastaan. Finaalipaikkakaan ei olisi ollut kokonaan vääryys, sillä Slovakia pelasi Suomen kanssa kelpo välierän. Jos jotain maata olympiasarjasysteemi suosi, se oli Slovakia.
Vaisun startin jälkeen maa löysi kolmosveskarista kuuman ykköstorjujan. Ykkösketjun kaksikko Cehlarik ja Hrivik palasivat omalle tasolleen. Slafkovskyn suoritus meneekin sitten jo kaikkien superlatiivien yläpuolelle. Eihän tuollaisen turnauksen pelaaminen olisi pitäisi edes olla mahdollista. Puolustusosasto ei tasapaksuudestaan huolimatta koitunut akilleen kantapääksi. Alivoima oli loistavaa. Ylivoima alkuun vaatimatonta, mutta se parani kisojen edetessä. Tehokkuus kuitenkin osoittaa, ettei Slovakian menestys nojautunut siihen.
Yksi ratkaisevimmista tekijöistä oli päävalmentaja Craig Ramsayn systeemi, jossa hyökkäysketjujen ja pakkiparien roolitukset osuivat niin hyvin kohdille kuin mahdollista. Hän mm. jätti kylmästi paremmissa Euroopan sarjoissa pelaavia, Slovakia-mittapuulla kelvollisia maalintekijöitä rannalle ja valitsi työteliäitä Slovakian oman liigan hyökkääjiä niiden tilalle. Ramsay korostaa luisteluun perustuvaa pelitapaa, jossa viisikko pyrkii pelaamaan aktiivisesti. Suoraviivainen systeemi onnistui pienessä kaukalossa hyvin rajallisesta taitotasosta huolimatta. Kärkiukoilla käsiä löytyy, mutta taso putoaa aika nopeasti. Parhaimmillaan Slovakian karvaus riisui vastustajan aseista. Tästä parhaana esimerkkinä Saksa, joka oli vailla mahdollisuuksia neljännesvälierässä.
Aika syvissä vesissä mentiin kesällä 2017 Miroslav Satanin ottaessa GM:n roolin. Hän palkkasi Ramsayn päävalmentajaksi, joka on osoittanut a) miten surkea taso Slovakialla on ollut mj-ruorissa, b) miten iso merkitys valmennuksen laadulla on kaikkeen tekemiseen. Ramsayn taipaleen alku oli hankala, mutta jo reilussa vuodessa kehityksen pystyi havaitsemaan kotikisoissa 2019, jolloin puolivälieräpaikka lipui kuitenkin käsistä. Pelillisesti nuo kisat olivat huomattava parannus olympialaisiin 2018 ja MM-kisoihin 2018. Viime vuoden MM-kisoissa Slovakia ylsi ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin vuoden 2013 jälkeen. On siellä jotain muutakin tehty oikein. Tällä hetkellä Slovakialla on tulossa kaksi erittäin laadukasta ikäluokkaa, jotka ovat varausvuorossa seuraavissa NHL-drafteissa (2022 ja 2023). Eteenpäin.
Kaikki tähdet olivat kohdillaan. Surkeasti alkanut alkusarja päättyi ryhdikkääseen esitykseen Latvia-ottelussa ja sitä seurasi erinomainen Saksa-peli playoffsien 1. kierroksella. Puolivälierässä USA:ta vastaan oli pientä tuuriakin, mutta kaikki otetaan vastaan. Finaalipaikkakaan ei olisi ollut kokonaan vääryys, sillä Slovakia pelasi Suomen kanssa kelpo välierän. Jos jotain maata olympiasarjasysteemi suosi, se oli Slovakia.
Vaisun startin jälkeen maa löysi kolmosveskarista kuuman ykköstorjujan. Ykkösketjun kaksikko Cehlarik ja Hrivik palasivat omalle tasolleen. Slafkovskyn suoritus meneekin sitten jo kaikkien superlatiivien yläpuolelle. Eihän tuollaisen turnauksen pelaaminen olisi pitäisi edes olla mahdollista. Puolustusosasto ei tasapaksuudestaan huolimatta koitunut akilleen kantapääksi. Alivoima oli loistavaa. Ylivoima alkuun vaatimatonta, mutta se parani kisojen edetessä. Tehokkuus kuitenkin osoittaa, ettei Slovakian menestys nojautunut siihen.
Yksi ratkaisevimmista tekijöistä oli päävalmentaja Craig Ramsayn systeemi, jossa hyökkäysketjujen ja pakkiparien roolitukset osuivat niin hyvin kohdille kuin mahdollista. Hän mm. jätti kylmästi paremmissa Euroopan sarjoissa pelaavia, Slovakia-mittapuulla kelvollisia maalintekijöitä rannalle ja valitsi työteliäitä Slovakian oman liigan hyökkääjiä niiden tilalle. Ramsay korostaa luisteluun perustuvaa pelitapaa, jossa viisikko pyrkii pelaamaan aktiivisesti. Suoraviivainen systeemi onnistui pienessä kaukalossa hyvin rajallisesta taitotasosta huolimatta. Kärkiukoilla käsiä löytyy, mutta taso putoaa aika nopeasti. Parhaimmillaan Slovakian karvaus riisui vastustajan aseista. Tästä parhaana esimerkkinä Saksa, joka oli vailla mahdollisuuksia neljännesvälierässä.
Aika syvissä vesissä mentiin kesällä 2017 Miroslav Satanin ottaessa GM:n roolin. Hän palkkasi Ramsayn päävalmentajaksi, joka on osoittanut a) miten surkea taso Slovakialla on ollut mj-ruorissa, b) miten iso merkitys valmennuksen laadulla on kaikkeen tekemiseen. Ramsayn taipaleen alku oli hankala, mutta jo reilussa vuodessa kehityksen pystyi havaitsemaan kotikisoissa 2019, jolloin puolivälieräpaikka lipui kuitenkin käsistä. Pelillisesti nuo kisat olivat huomattava parannus olympialaisiin 2018 ja MM-kisoihin 2018. Viime vuoden MM-kisoissa Slovakia ylsi ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin vuoden 2013 jälkeen. On siellä jotain muutakin tehty oikein. Tällä hetkellä Slovakialla on tulossa kaksi erittäin laadukasta ikäluokkaa, jotka ovat varausvuorossa seuraavissa NHL-drafteissa (2022 ja 2023). Eteenpäin.
Viimeksi muokattu: