Ajattelin avata otsikon elokuvalle, jota moni on jo haukkunut Kaikkien Aikojen Surkeimmaksi Ällötykseksi. Avasin tämän lähinnä sen takia, kun tuolla Band of Brothers-ketjussa moni ilmoittaa tykkäävänsä ryskeestä ja räminästä, ja heti tuotakin tv-sarjaa ollaa haukkumassa syvimpää suohon, jos välillä on jakso jossa ei koko ajan konekiväärit laula.
Joten olisi mielenkiintoista kuulla teidän Pearl Harbour-leffan nähneiden mielipiteitä.
Ensinäkin, mielestäni elokuva on täysin kaksijakoinen (senhän nyt huomaa Koistisen laboratorion noutajakin). Ensin sitä sentimentaalisuutta tuntuu jatkuvan maailman ääriin, mutta sitten kuitenkin noin puolet elokuvasta on tietokoneella tehtyjen efektien juhlaa! Ja kun se juhla alkaa Zerojen ja torbedopommareiden noustessa aamunkoitossa ilmaan japanilaisilta lentotukialuksilta, niin ainakin meikäläinen katseli touhua AIVAN HAAVI AUKI... mieleen tuli Hectorin biisin sanat, "sota on kaunis, sodalla kulkee"... siis mielestäni komeasti toteutettua taistelua. Kai tässä leffassa kuitenkin on mukana ihan oikeasti lentäviä vanhoja ja kunnostetuja pommareitakin, mutta kyllä ne tietokoneella väsätyt laitteet olivat aidon tuntuisia. Ainoa asia, mikä välillä häiritsi, oli se lentsikoiden hillitön tilannenopeus - voisi verrata siihen kun pääskynen lentää tuhatta ja sataa räystään reunassa olevaa pesäänsä kohti ja vetää sitten yhtäkkiä liinat kiinni! Ei onnistu lentokoneella!
Näyttelijävalinnoista minä en sano mitään. Tai tämän verran kuitenkin: Ban Affleckin isoon leukaan on jo tottunut, mieshän on nykyisin mukana aika monessa Hollywoodin uustuotanossa. Leffan naiset olivat sopivan söpöjä (olisin kyllä siihen naispääosaan valinnut jonkun nimekkäämmän leidin) ja SEHÄN vasta olisi koskettanut, jos se yksi japsien pommituksessa kuollut hoitsu olisi ollut joku TODELLA tunnettu stara... mutta ei kai ne TODELLA tunnetut suostu kuolemaan leffan puolivälissä?
Muuten, meikäläinen kun on pienoismalliharrastaja, niin minun mielestäni elokuvan huippuhetki oli vasta siellä loppupuolella, kun Doolittlen kaksimoottoriset Mitchellit lähtivät rankaisuretkelle Tokioon! Eipä siinäkään touhussa taas pystynyt erottamaan, että missä vaiheessa käytettiin pienoismalleja, oikeita lentokoneita vai tietokonetemppuja! Ja muuten Doolitlen osaan Baldwin sopi mielestäni kuin nenä päähän.
Siis, meikäläisen pisteet kouluarvosanoilla 4-10 tälle elokuvalle:
- 9
Joten olisi mielenkiintoista kuulla teidän Pearl Harbour-leffan nähneiden mielipiteitä.
Ensinäkin, mielestäni elokuva on täysin kaksijakoinen (senhän nyt huomaa Koistisen laboratorion noutajakin). Ensin sitä sentimentaalisuutta tuntuu jatkuvan maailman ääriin, mutta sitten kuitenkin noin puolet elokuvasta on tietokoneella tehtyjen efektien juhlaa! Ja kun se juhla alkaa Zerojen ja torbedopommareiden noustessa aamunkoitossa ilmaan japanilaisilta lentotukialuksilta, niin ainakin meikäläinen katseli touhua AIVAN HAAVI AUKI... mieleen tuli Hectorin biisin sanat, "sota on kaunis, sodalla kulkee"... siis mielestäni komeasti toteutettua taistelua. Kai tässä leffassa kuitenkin on mukana ihan oikeasti lentäviä vanhoja ja kunnostetuja pommareitakin, mutta kyllä ne tietokoneella väsätyt laitteet olivat aidon tuntuisia. Ainoa asia, mikä välillä häiritsi, oli se lentsikoiden hillitön tilannenopeus - voisi verrata siihen kun pääskynen lentää tuhatta ja sataa räystään reunassa olevaa pesäänsä kohti ja vetää sitten yhtäkkiä liinat kiinni! Ei onnistu lentokoneella!
Näyttelijävalinnoista minä en sano mitään. Tai tämän verran kuitenkin: Ban Affleckin isoon leukaan on jo tottunut, mieshän on nykyisin mukana aika monessa Hollywoodin uustuotanossa. Leffan naiset olivat sopivan söpöjä (olisin kyllä siihen naispääosaan valinnut jonkun nimekkäämmän leidin) ja SEHÄN vasta olisi koskettanut, jos se yksi japsien pommituksessa kuollut hoitsu olisi ollut joku TODELLA tunnettu stara... mutta ei kai ne TODELLA tunnetut suostu kuolemaan leffan puolivälissä?
Muuten, meikäläinen kun on pienoismalliharrastaja, niin minun mielestäni elokuvan huippuhetki oli vasta siellä loppupuolella, kun Doolittlen kaksimoottoriset Mitchellit lähtivät rankaisuretkelle Tokioon! Eipä siinäkään touhussa taas pystynyt erottamaan, että missä vaiheessa käytettiin pienoismalleja, oikeita lentokoneita vai tietokonetemppuja! Ja muuten Doolitlen osaan Baldwin sopi mielestäni kuin nenä päähän.
Siis, meikäläisen pisteet kouluarvosanoilla 4-10 tälle elokuvalle:
- 9
Viimeksi muokattu: