"Rakas."
"Niin?"
"En tiedä miten pukisi tämän sanoiksi, mutta..."
"Voi pyhä Jumala."
"Mitä?"
"Älä vain sano tehneesi jotain syntiä."
"Syntiä? Uhm... Ei mitään sellaista. Halusin vain sanoa jotain hyvin, hyvin tärkeätä sinulle."
"Ai. Tuota noin. Annas kun arvaan. Unohdit kirjoittaa jonkun tärkeän viestin Jatkoajan foorumille? Kyllä ne veljet ja siskot odottavat sinua siellä, no worries!"
"Ollakseni rehellinen, niin unohdinkin mutta se ei ollut se, jonka halusin kertoa sinulle näin kasvotusten!"
"Ei ollut? WOW. Minulta loppuu arvaukset. Kerro."
"Olemme olleet yli vuoden erossa toisistamme erinäisistä syistä. Sen aikana kuljin polkua yksin kohti tuntematonta välillä jopa vailla valoa ja toivoa. Forever alone. Loppui voimat, usko, ajatus selviytyä tältä polulta, mutta jokin sisäinen ääni oli mukana matkallani. Ääni, joka kertoi jotain. Ääni, joka sanoi etten voi selvitä yksin. Ääni, joka sanoi minun tarvitsevan jonkun ihmisen rinnallani pitämään huolta minusta ja hänestä. Vain yhdessä voi mennä eteenpäin. Vain yhdessä voi voittaa jotain. Usko siitä, että pystyisin uskomaan itseeni. Uskomaan etten minun tarvitse kulkea polkua yksin. Vain siten pystyisin selviytymään. Hiljalleen muistot palautuivat. Hyviä ja huonoja muistoja. Vuodet vierii, nimimerkkejä tulee ja menee, mutta jokin ei muutu koskaan. Rakkaus. En pysty kulkemaan matkaani ilman sinua. Olet aina ollut rakkaista rakkain."
";_; Yyyy miten kauniita sanoja. Et tiedäkään minkälaisen helvetin kävin läpi viimeisen vuoden ajan. Saatanan vittu, jotain helvetin mikkeliläisiä trolleja piti väistellä loputtomiin. Luulin jo etten selviä siitä paskasta koskaan. Kuin olisi elänyt horror -leffassa, joka ei tuntunut koskaan päättyvän. Luojan kiitos Rannisto niminen setä antoi auttavaa kättä, vaikka sen höpinöistä en tahtonut saada mitään selvää, enkä ole edelleen varma onko hän mikkeliläisten palkkaama huijari. Onneksi minulla on sinut, johon voin turvautua."
"8)"
"Toivottavasti meidän matkan aikana ei olla törmäämässä mikkeliläisiin trolleihin. Ikinä. Eihän?"
"Minulla on paha kutina jossain tuolla, että tulemme vielä törmäämään heihin."
"Voi saatanan saatana. Noh, ei taida itku markkinoilla paljon auttaa. Toisaalta tulisi aina muistuttaa itseämme etteivät he tule koskaan menestymään millään saralla. Luuserit."
"Kutinoista puheenollen. Öhm... Antaisitko kätesi?"
"Mitä sinä tärisevällä kädelläni aiot tehdä?"
"...miksi sinun kätesi on märkä?"
"Tuota noin. Tämä on tosi noloa kerrottavaa. Juuh elikkäs tässä kävi silleen hassusti ennen kuin tulit sängylle makoilemaan kanssani, kun suoritin kädelläni... toimenpiteitä, ajatellen sinua."
".............................................................................."
"Se oli vain vitsi! Vai oliko sittenkään? Hahaa! Se on sinun päätettävissä mihin haluat uskoa. Sitä paitsi taisit kumminkin vain innostua lisää pelkästä ajatuksestakin! Eikä se väärin ole, päinvastoin. Taidan olla vieläkin hieman kostea, joten..."
"O-ou."
"Sä tulit jo? Ei me edes päästy edes niinkään pitkälle!"
"Mitä? Ei minulla ole tapana tulla nopeasti, senkin hölmö! Toiseksi minulla taitaa vielä olla jotain sanottavaa..."
"?"
"Jag älskar dig. Idag och imorgon."
"Глупый! Я всегда буду любить тебя несмотря ни на что."
Vuodet vaihtuvat. Pelaajat vaihtuvat. Toimistoväki vaihtuvat. On silti joitain asioita, jotka eivät muutu koskaan: Rakkaus. Ilman toista osapuolta ei itse olisi mitään.
Kirjasta löytyy useita satoja sivuja, tarinoita yhteisestä matkasta. Viimeisen vuoden ajan kirjaan ei ole pystynyt kirjoittamaan uutta tekstiä seurojen erottuaan toisistaan. Ensi perjantaina alkaen 18:30 kirjailijalla on jälleen kerran mahdollisuus avata uusi tyhjä sivu ja kirjoittaa täysin uutta historiaa, jota lukijat eivät ole koskaan lukeneet aikaisemmin. Monta legendaarista sivua on kirjoitettu, nyt on aika uusille tarinoille yhteiselle seikkailulle. Yhteinen taival oli jo katkeamassa pariin otteeseen erityisesti vuosina 2000 ja 2005, mutta vaikeuksista selviydyttiin. Monta asiaa on tapahtunut niiden jälkeen ja monen mutkan kautta pienen välivuoden jälkeen seurat elävät yhteistä unelmaa samalla rakentaen uusia unelmia. Ikuisista luusereista liigaseuroiksi. Taas sykkii yhteinen rakkaus. Hetki, jota molemmat ovat odottaneet kaiken divarihelvetin keskellä, on nyt käymässä toteen. Hetki, jota ulkopuoliset eivät ymmärrä. Hetki, jolloin molempien seurojen nimimerkit viimeistään aktivoituvat koloistaan. Hetki, jonka voi kokea vain kerran. Hetki, joka tullaan muistamaan koko loppuelämän. On tapahtumassa jotain suurta, elämää isompaa. On aika uusille legendoille niin kaukalon kuin foorumin puolella.
Rakastavaiset yhdessä taas - Sport/KooKoo perjantaina. Enemmän kuin vain pelkkä runkosarjaottelu.
Minäkin itken.
"Niin?"
"En tiedä miten pukisi tämän sanoiksi, mutta..."
"Voi pyhä Jumala."
"Mitä?"
"Älä vain sano tehneesi jotain syntiä."
"Syntiä? Uhm... Ei mitään sellaista. Halusin vain sanoa jotain hyvin, hyvin tärkeätä sinulle."
"Ai. Tuota noin. Annas kun arvaan. Unohdit kirjoittaa jonkun tärkeän viestin Jatkoajan foorumille? Kyllä ne veljet ja siskot odottavat sinua siellä, no worries!"
"Ollakseni rehellinen, niin unohdinkin mutta se ei ollut se, jonka halusin kertoa sinulle näin kasvotusten!"
"Ei ollut? WOW. Minulta loppuu arvaukset. Kerro."
"Olemme olleet yli vuoden erossa toisistamme erinäisistä syistä. Sen aikana kuljin polkua yksin kohti tuntematonta välillä jopa vailla valoa ja toivoa. Forever alone. Loppui voimat, usko, ajatus selviytyä tältä polulta, mutta jokin sisäinen ääni oli mukana matkallani. Ääni, joka kertoi jotain. Ääni, joka sanoi etten voi selvitä yksin. Ääni, joka sanoi minun tarvitsevan jonkun ihmisen rinnallani pitämään huolta minusta ja hänestä. Vain yhdessä voi mennä eteenpäin. Vain yhdessä voi voittaa jotain. Usko siitä, että pystyisin uskomaan itseeni. Uskomaan etten minun tarvitse kulkea polkua yksin. Vain siten pystyisin selviytymään. Hiljalleen muistot palautuivat. Hyviä ja huonoja muistoja. Vuodet vierii, nimimerkkejä tulee ja menee, mutta jokin ei muutu koskaan. Rakkaus. En pysty kulkemaan matkaani ilman sinua. Olet aina ollut rakkaista rakkain."
";_; Yyyy miten kauniita sanoja. Et tiedäkään minkälaisen helvetin kävin läpi viimeisen vuoden ajan. Saatanan vittu, jotain helvetin mikkeliläisiä trolleja piti väistellä loputtomiin. Luulin jo etten selviä siitä paskasta koskaan. Kuin olisi elänyt horror -leffassa, joka ei tuntunut koskaan päättyvän. Luojan kiitos Rannisto niminen setä antoi auttavaa kättä, vaikka sen höpinöistä en tahtonut saada mitään selvää, enkä ole edelleen varma onko hän mikkeliläisten palkkaama huijari. Onneksi minulla on sinut, johon voin turvautua."
"8)"
"Toivottavasti meidän matkan aikana ei olla törmäämässä mikkeliläisiin trolleihin. Ikinä. Eihän?"
"Minulla on paha kutina jossain tuolla, että tulemme vielä törmäämään heihin."
"Voi saatanan saatana. Noh, ei taida itku markkinoilla paljon auttaa. Toisaalta tulisi aina muistuttaa itseämme etteivät he tule koskaan menestymään millään saralla. Luuserit."
"Kutinoista puheenollen. Öhm... Antaisitko kätesi?"
"Mitä sinä tärisevällä kädelläni aiot tehdä?"
"...miksi sinun kätesi on märkä?"
"Tuota noin. Tämä on tosi noloa kerrottavaa. Juuh elikkäs tässä kävi silleen hassusti ennen kuin tulit sängylle makoilemaan kanssani, kun suoritin kädelläni... toimenpiteitä, ajatellen sinua."
".............................................................................."
"Se oli vain vitsi! Vai oliko sittenkään? Hahaa! Se on sinun päätettävissä mihin haluat uskoa. Sitä paitsi taisit kumminkin vain innostua lisää pelkästä ajatuksestakin! Eikä se väärin ole, päinvastoin. Taidan olla vieläkin hieman kostea, joten..."
"O-ou."
"Sä tulit jo? Ei me edes päästy edes niinkään pitkälle!"
"Mitä? Ei minulla ole tapana tulla nopeasti, senkin hölmö! Toiseksi minulla taitaa vielä olla jotain sanottavaa..."
"?"
"Jag älskar dig. Idag och imorgon."
"Глупый! Я всегда буду любить тебя несмотря ни на что."
Vuodet vaihtuvat. Pelaajat vaihtuvat. Toimistoväki vaihtuvat. On silti joitain asioita, jotka eivät muutu koskaan: Rakkaus. Ilman toista osapuolta ei itse olisi mitään.
Kirjasta löytyy useita satoja sivuja, tarinoita yhteisestä matkasta. Viimeisen vuoden ajan kirjaan ei ole pystynyt kirjoittamaan uutta tekstiä seurojen erottuaan toisistaan. Ensi perjantaina alkaen 18:30 kirjailijalla on jälleen kerran mahdollisuus avata uusi tyhjä sivu ja kirjoittaa täysin uutta historiaa, jota lukijat eivät ole koskaan lukeneet aikaisemmin. Monta legendaarista sivua on kirjoitettu, nyt on aika uusille tarinoille yhteiselle seikkailulle. Yhteinen taival oli jo katkeamassa pariin otteeseen erityisesti vuosina 2000 ja 2005, mutta vaikeuksista selviydyttiin. Monta asiaa on tapahtunut niiden jälkeen ja monen mutkan kautta pienen välivuoden jälkeen seurat elävät yhteistä unelmaa samalla rakentaen uusia unelmia. Ikuisista luusereista liigaseuroiksi. Taas sykkii yhteinen rakkaus. Hetki, jota molemmat ovat odottaneet kaiken divarihelvetin keskellä, on nyt käymässä toteen. Hetki, jota ulkopuoliset eivät ymmärrä. Hetki, jolloin molempien seurojen nimimerkit viimeistään aktivoituvat koloistaan. Hetki, jonka voi kokea vain kerran. Hetki, joka tullaan muistamaan koko loppuelämän. On tapahtumassa jotain suurta, elämää isompaa. On aika uusille legendoille niin kaukalon kuin foorumin puolella.
Rakastavaiset yhdessä taas - Sport/KooKoo perjantaina. Enemmän kuin vain pelkkä runkosarjaottelu.
Minäkin itken.
Viimeksi muokattu: