vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Rinkelinmäelle saapuu vierailulle joukkue, jota vastaan HPK on viimeksi onnistunut pelaamaan hyvän ottelun. Tämä tapahtui tasan kolme viikkoa sitten ja sen ottelun jälkeen tunnelmat olivat Kerholaisittain erittäin positiiviset. Olihan kyseessä näyttävä paluu maajoukkuetauolta, jota oli vieläpä edeltänyt hyvä ottelu JYP:iä vastaan, ja asiat näyttivät vihdoin loksahtelevan kohdilleen. Mitä sen jälkeen on sitten tapahtunut, onkin vähän mysteeri?
Kerho on ollut nyt viimeisen kolmen viikon aikana taas melko rumasti vastaantulijana melkein kaikissa otteluissaan. Ainoastaan vierasvoitto Vaasasta tuli ilman suurta ahdingoa. Vierasvoitto Mikkelistä tuli puolestaan melko värikkäiden vaiheiden jälkeen, kun kaksi erää oltiin siinäkin pelissä ensin pahasti jyrän alla. Muissa peleissä ei sitten ole ollut oikeastaan mitään jakoa ja tämän synkän kolmen viikon aikana on säälipeleihin oikeuttava viiva karannut jo 9 pisteen päähän.
Pelejä on kyllä vielä 30 jäljellä, joten ei tämä nyt lopullisesti ole ohi, mutta tilanne on käytännössä jo todella vaikea. Ja nousun uskoa himmentää vahvasti se, että tuo Kerhon pelaaminen on monelta osin ollut niin typerän näköistä viime aikoina. Esimerkiksi omat hyökkäyksiin lähdöt on jatkuvasti aivan toivottomia seinää vastaan puskemisia ja lopulta päätykiekon heittoja, minkä perään lähdetään seisovin jaloin siniviivalta. Myös puolustuspeli on sekavaa ja virhealtista, sekä erityisesti maalinedustapeli on suureksi osaksi ollut aivan järkyttävän munatonta.
Jos nyt positiivista kaivetaan kotijoukkueesta, niin Kerholta on liekeissä U20-kisoihin kohta lähtevä kaksikko Kristian Vesalainen ja Eetu Tuulola, sekä vahvaa kautta pelaava Oula Palve, joka huhujen mukaan siirtyisi ensi kaudeksi juuri Turkuun. Näiden lisäksi Teemu Turunen osaa olla vaarallinen hyökkäyspäässä, mutta muuten on sitten ollut kovin hiljaista. Maalivahditkaan ei ole ihan parhaimmillaan olleet viime peleissä, mutta eivät toki missään nimessä tappioiden syyllisiäkään.
Pelin henki on se, että pakko olisi Kerhon voittaa, mutta ei tunnu olevan hirveästi eväitä siihen ja aina vaan vaikeammaksi menee tämä tilanne, jos tappio jälleen tulee.
Kerho on ollut nyt viimeisen kolmen viikon aikana taas melko rumasti vastaantulijana melkein kaikissa otteluissaan. Ainoastaan vierasvoitto Vaasasta tuli ilman suurta ahdingoa. Vierasvoitto Mikkelistä tuli puolestaan melko värikkäiden vaiheiden jälkeen, kun kaksi erää oltiin siinäkin pelissä ensin pahasti jyrän alla. Muissa peleissä ei sitten ole ollut oikeastaan mitään jakoa ja tämän synkän kolmen viikon aikana on säälipeleihin oikeuttava viiva karannut jo 9 pisteen päähän.
Pelejä on kyllä vielä 30 jäljellä, joten ei tämä nyt lopullisesti ole ohi, mutta tilanne on käytännössä jo todella vaikea. Ja nousun uskoa himmentää vahvasti se, että tuo Kerhon pelaaminen on monelta osin ollut niin typerän näköistä viime aikoina. Esimerkiksi omat hyökkäyksiin lähdöt on jatkuvasti aivan toivottomia seinää vastaan puskemisia ja lopulta päätykiekon heittoja, minkä perään lähdetään seisovin jaloin siniviivalta. Myös puolustuspeli on sekavaa ja virhealtista, sekä erityisesti maalinedustapeli on suureksi osaksi ollut aivan järkyttävän munatonta.
Jos nyt positiivista kaivetaan kotijoukkueesta, niin Kerholta on liekeissä U20-kisoihin kohta lähtevä kaksikko Kristian Vesalainen ja Eetu Tuulola, sekä vahvaa kautta pelaava Oula Palve, joka huhujen mukaan siirtyisi ensi kaudeksi juuri Turkuun. Näiden lisäksi Teemu Turunen osaa olla vaarallinen hyökkäyspäässä, mutta muuten on sitten ollut kovin hiljaista. Maalivahditkaan ei ole ihan parhaimmillaan olleet viime peleissä, mutta eivät toki missään nimessä tappioiden syyllisiäkään.
Pelin henki on se, että pakko olisi Kerhon voittaa, mutta ei tunnu olevan hirveästi eväitä siihen ja aina vaan vaikeammaksi menee tämä tilanne, jos tappio jälleen tulee.