Illan matsi on nopeasti kiteytetty: mopolla eksyttiin moottoritielle ja huonosti kävi. Tilastorökitys siis toteutui. Jokerit ei esittänyt ihmeitä, mutta eipä tarvinnutkaan. Lähes rutiinisuoritus tuolla rosterilla riitti voittoon. Jumbotronin suosikki illassa oli numero 89 - Ville Leinonen (3+1)! Herätys siellä Jaffalassa.
Ekassa erässä sputnikit vapisivat kuin haavanlehdet, toisessa koomailtiin oikein urakalla ja kolmannessa hieman ryhdistäydyttiin, kun Jokerit antoi jo löysää. Onnistujia keltapaidoissa ei juuri ollut, ellei Iiron 2 päästettyä voi sellaisena pitää. Puurula tsemppasi ottelun puoliväliin miehekkäästi, joskin välillä seikkaillen, mutta Hirson löysähkö rannari (5-1) ajoi miehen vaihtoon. Toki on sanottava, että puolustus ei paljoa apuja tarjonnut varsinkaan tokassa erässä. Oli siellä kuka tahansa. Esimakua tulevasta antoi jo viikon Tappara-matsi.
Viikolla yllätyin, kun Mälli haaveili uutta pakkia riveihin. Enää en ihmettele. Onhan noita lukumääräisesti, mutta maalin edustaa putsaavia ei todellakaan liikaa ole. Aivan liian usein kiekko jäi pyörimään veskarin lähettyville mutta silti liian kauas. On harmi, että nää SaiPan isot miehet on vaan liian kankeita ja hitaita liigamittelöihin ja vääntäjiksi joutuvat pikkupakit. Eikä ne oikein osaa pelata äijää pois, vaikka kiinni olisivatkin. Kudrocia ja Malmia tulee ikävä.
Hyökkäystä oli sekoitettu, ja varsinkin alussa esim. Koskinen oli pirteänä mutta hiipui ajan oloon. Nikiforukin kenttä oli ehkä aikaan saavin koko matsia ajatellen. Snellmanin ylämummo poikittaissyötöstä oli yksi harvoja valopilkkuja. Jotenkin joukkueesta paistoi itseluottamuksen puute, mm. sillä tavalla, että kiekkoa siirreltiin lukuisia kertoja selvissä vetopaikoissa sivuun kaverille tai avaussyöttö tarttui lähimmän jokeripelaajan luistimiin jne. Kossun tapaista tsempparia ei nyt löytynyt. Ylivoimalla pyörittiin kulmissa eikä keskellä ollut ketään, ellei Hacker ollut kehissä. Kovin tuttua.
Toinen erä oli takuulla kauden pohjanoteeraus, sen huonommin ei voi enää pelata. Toivotaan, että suunta on ylöspäin. Muuten pohja kutsuu myös koko sarjassa.
Edit. Propsit bussilliselle SaiPa-faneja, jotka jaksoivat kiitettävästi kannustaa omiaan.
Edit 2. Hauska sattuma oli se, että joukkueiden kultakuupat olivat nikkareita ja peräti 175 cm pitkiä (Stapleton + Nikiforuk luistimet jalassa...).
Ekassa erässä sputnikit vapisivat kuin haavanlehdet, toisessa koomailtiin oikein urakalla ja kolmannessa hieman ryhdistäydyttiin, kun Jokerit antoi jo löysää. Onnistujia keltapaidoissa ei juuri ollut, ellei Iiron 2 päästettyä voi sellaisena pitää. Puurula tsemppasi ottelun puoliväliin miehekkäästi, joskin välillä seikkaillen, mutta Hirson löysähkö rannari (5-1) ajoi miehen vaihtoon. Toki on sanottava, että puolustus ei paljoa apuja tarjonnut varsinkaan tokassa erässä. Oli siellä kuka tahansa. Esimakua tulevasta antoi jo viikon Tappara-matsi.
Viikolla yllätyin, kun Mälli haaveili uutta pakkia riveihin. Enää en ihmettele. Onhan noita lukumääräisesti, mutta maalin edustaa putsaavia ei todellakaan liikaa ole. Aivan liian usein kiekko jäi pyörimään veskarin lähettyville mutta silti liian kauas. On harmi, että nää SaiPan isot miehet on vaan liian kankeita ja hitaita liigamittelöihin ja vääntäjiksi joutuvat pikkupakit. Eikä ne oikein osaa pelata äijää pois, vaikka kiinni olisivatkin. Kudrocia ja Malmia tulee ikävä.
Hyökkäystä oli sekoitettu, ja varsinkin alussa esim. Koskinen oli pirteänä mutta hiipui ajan oloon. Nikiforukin kenttä oli ehkä aikaan saavin koko matsia ajatellen. Snellmanin ylämummo poikittaissyötöstä oli yksi harvoja valopilkkuja. Jotenkin joukkueesta paistoi itseluottamuksen puute, mm. sillä tavalla, että kiekkoa siirreltiin lukuisia kertoja selvissä vetopaikoissa sivuun kaverille tai avaussyöttö tarttui lähimmän jokeripelaajan luistimiin jne. Kossun tapaista tsempparia ei nyt löytynyt. Ylivoimalla pyörittiin kulmissa eikä keskellä ollut ketään, ellei Hacker ollut kehissä. Kovin tuttua.
Toinen erä oli takuulla kauden pohjanoteeraus, sen huonommin ei voi enää pelata. Toivotaan, että suunta on ylöspäin. Muuten pohja kutsuu myös koko sarjassa.
Edit. Propsit bussilliselle SaiPa-faneja, jotka jaksoivat kiitettävästi kannustaa omiaan.
Edit 2. Hauska sattuma oli se, että joukkueiden kultakuupat olivat nikkareita ja peräti 175 cm pitkiä (Stapleton + Nikiforuk luistimet jalassa...).
Viimeksi muokattu: