Jokereiden näennäisestä hallinnasta ja kovasta laukaisumäärästä huolimatta ei kyllä missään vaiheessa pelottanut, että Kärpät ei peliä voittaisi. Tietynlainen munattomuus ratkaisuhetkillä loisti Jokereiden pelistä. Muutama vaarallinen paikka toki, mutta syksyn parasta peliään pelannut Koivisto hoiti tilanteet loistavasti. Numerot eivät ehkä kerro koko totuutta, mutta olihan Kärpät aivan helvetisti parempi maalipaikoissa.
Monien mielestä tämä oli Kärpille tilastovoitto, itse näin paljon kehitystä myös pelissä. Paikoittain jopa omista tultiin vauhdilla ulos, eikä joka kerta jääty omiin pyörimään ja hukkaamaan kiekkoa.
Kärpistä jäi huonon alun jälkeen positiivisesti mieleen myös Hedström. Toisesta erästä alkaen hienoa työskentelyä joukkueen eteen, muutaman kerran myös kuumensi hienosti vastustajan kovanaamoja. Odotin nyrkkeilyä Semirin kanssa, ehkä seuraavassa pelissä sitten. Hyökkäyssuuntaankin ihan mallikas esitys, josta sentään nappasi syöttöpisteen Kuuselan komeaan maaliin. Luulen, että tästäkin kaverista kuoriutuu vielä arvokas lisä joukkueelle.
Mikkolakin pelasi hyvän pelin. Kovaa taistelua jäähyn rajamailla, sopivaa pikkusikaa aina, kun tilaa oli. Ensimmäisessä erässä taisi saada kepin naamaansa hyökkäyspäässä ja sen jälkeen alkoi itsekin pelata kovemmin. Joka matsissa voisi joku vetäistä ilua mailalla päähän, jos se saa miehen pelaamaan.
Kolikonheittäjille terveisiä. Todennäköisesti nämä samat jannut olivat niitä, jotka esittivät painikutsuja hallin ulkopuolella. Ei lähdetty mukaan, eikä lähdetä, vaikka numerot olisivat toisinpäinkin. Muuten kyllä hyvä tunnelma hallissa ja mukavaa mölyä kummassakin päässä.