Kyllähän vaan maistuu! Pakko myöntää, että tuli oikein tuuletettua ensimmäistä kertaa hetkeen jääkiekkomatsissa. Pääasia oli, että voitto tuli ja Ilvestä vastaan se pitää ottaa juuri näin ärsyttävällä tavalla, vielä kun olisi tullut kolme pinnaa niin avot.
Otteluhan tosiaan oli hyvin kaksijakoinen. Tappara ei päässyt varsinkaan ensimmäisessä erässä yhtään mihinkään omassa pelissään. Syötöt olivat heikkoja, tulivat eteen ja taakse ja milloin oli liian kova ja liian hiljainen syöttö. Ei tuntunut onnistuvan edes yksinkertaiset lavasta lapaan syötöt. Ilves aloitti terävästi ja sai luotua vielä paikkojakin avauserässä. Lisäksi se puolusti keskialueen hyvin ja dominoi kiekollista peliä, joskin Tapparan isot virheet keskialueella auttoivat myös.
Toisessa erässä Tappara sai jo pari hyvää vaihtoa sekä ylivoimia mutta eipä niistä jäänyt lapsille kerrottavaa. Koistisen sutaisun jälkeen tuntui siltä, että on Ilveksen päivä ja puolen välin paikkeilla olin jo varma, että pataan tulee, koska avauspeli takkusi edelleen aivan järjettömän paljon. Toisessa erässä kuitenkin myös Ilveksen hyökkäykset alkoivat muuttua yksittäisiksi väläyksiksi ja tasollisesti varsinkin erän loppu oli aivan kaameaa jääkiekkoa.
Toisella erätauolla tapahtuikin sitten klassisesti "jotain", koska nyt Ilves jäi aivan telineisiin ja Tappara sai, jälleen, klassisen kavennusmaalin heti erän alkuun. Makkoselta juuri sellainen maali mitä häneltä odotetaan ja toi jengin vielä peliin mukaan. Heti perään Tappara puolusti omaa sinistä taas ihan päin seiniä ja Lee pääsi läpi, rikottiin ja munaton rankku piti edelleen matsin tasaisena. Kangasniemi otti sitten typerän jäähyn kaataessaan Kovasen ja nuori mies Sasha Barkov tempaisi yläpeltiin komean kudin. Veskarin puolustuksesi on sanottava, että kun tuohon pään viereen ampuu niin se on aina vaikea paikka kassarille. Mielestäni hieno laukaus.
Lopussa jo nauratti, kun alkoi selvästi jännitys näkyä ja kuulua ympäri hallia. Onneksi Tappara teki vielä voittomaalin, Tenute muistaakseni pelasi hyvin omalla sinisellä ja pääsi siitä ylös, Järventie ui sammakkoa ja lopulta Aittokallion naurettavan riparin jälkeen kiekko taas yläpesään. Ihana voitto, pakko sanoa.
Minä olen sitä mieltä, että Otto Räty suoriutui lopulta ihan hyvin urakastaan, vaikka alkupuolella syöttelikin huonosti. Kolmannessa erässä Rätykin veti kuin aikamies. Liimatainen on myös ihailtavan kylmäpäinen kaveri ja vähän Löki Laksolan tyyppinen jannu, kun seurailee luisteluasentoa ja sellaista rentoutta kentällä. Barkov oli taas mainio, maalin lisäksi oli pitkään ainoa joka limutteli Ilveksen pelaajia kiekon kanssa. Kovanen edelleen herra ja hidalgo, ei tee kiekollisena virheitä juurikaan ikinä ja uskaltaa pelata omissakin rohkeasti. Kaijomaa oli ihan kännissä ja jokainen syöttö poltti lavassa.
Muistetaan nyt, että Tapparalla taisi olla viisi A-juniori-ikäistä sälliä kokoonpanossa ja poissa sen päälle kolme tärkeää pelaajaa, sekä Platil josta nyt ei vielä tiedä mikä hän on miehiään. Peli ei ollut kaunista mutta pääasia, että joukkue onnistui tällaisen nousun tekemään ja pystyi nostamaan pelinsä tasoa loppua kohden, se ei ole helppoa.
Ilvekseltä ainoastaan Toni Rajala jäi mieleen hyvässä ja Ville Koistinen pahassa. Koistinen pelaa ylimielisesti ja yhden vaihdon jälkeen Kangasniemi katseli pitkään Koistisen suuntaan ja pyöritteli päätään. Koistisen ja Järventien on pakko parantaa ja pelattava joukkueelle, ei tämä nyt niin höntsysarja sentään ole. Kolmannesta erästä varsinkin on vielä tehtävä se huomio, että Ilveksen avauspeli romahti täydellisesti eikä se saanutkaan kiekon kanssa mitään järkevää aikaan, eikä päässyt Tapparan paineen alta pois.
Ottelu näytti, että joukkueet ovat ihan oikeilla paikoilla SM-Liigassa, voitosta huolimatta Tapparakin oli suurimmaksi osaksi saamaton ja Ilveksen kannalta taas jäätyminen oli heikko suoritus, joukkueen pelistä katosi ajatus aivan täysin eivätkä johtavat pelaajat tehneet oikeastaan mitään asian korjaamiseksi. Jääkiekkoilullinen anti koko ottelussa jäi vaisuksi.