Monilta tuntui eilisen tunnekuohun vallassa unohtuvan se olennainen asia eli että tämä oli äärimmäisen hyvä jääkiekko-ottelu. Tuomarit eivät ratkaisseet peliä suuntaan tai toiseen, sillä kummaltakin jäi joitakin melko selviä tilanteita viheltämättä. Itse pidin linjaa melko hyvänä, sillä se oli jo hyvin samanlainen kuin oven takana kolkuttavissa pleijareissa tulee olemaan ja ennen kaikkea molemmille sama. Toki hieman tarkempikin se olisi voinut olla, sillä mitä kiekkotaitavampi joukkue sitä enemmän se hyötyy tarkasta linjasta ja mielestäni tämän kauden Tapparalla taitoa on paljon. On myös täysin turhaa jossitella, miten pelissä olisi käynyt, jos Gagnon tai vaikkapa Haapala olisi ollut mukana. Lukon hyökkäyspeli tietysti kärsi poissaoloista Tapparaa enemmän, mutta peli olisi poissaolijoiden jäällä ollessakin voinut päättyä samoihin numeroihin - tai sitten ei. Ihmettelen myös suuresti näitä "Jos Tappara olisi kova joukkue, se olisi murjonut vajaamiehisen Lukon kanveesiin vähintään 6-0" -tyyppisiä kommentoijia. Liigassa harvoin nähdään tuollaisia lukemia kärkijoukkueiden välillä (jos kummallakaan ei ole lepoetua, toim. huom ;)). Nämä ovat niin pienten marginaalien pelejä, että jokin yksittäinen huippusuoritus tai virhe usein ratkaisee.
Pelin iso kuva oli se, että Tappara hallitsi kiekkoa ja Lukko iski vastaan. Molemmat puolustivat keskustaa pirun tarkkaan, joten maalipaikoilla ei juhlittu. Tapola oli selvästi painottanut kiekkokontrollia ja hitaita lähtöjä, sillä Tappara heitti aika paljon pakki-pakki levityksiä ja kiekkoa pelattiin tai kuljetettiin myös alaspäin. Osittain tämä tietysti johtui Lukon ansiokkaasta keskialueen träpistä, sillä syöttölinjoja ylöspäin ei yksinkertaisesti ollut tarjolla. Lukko puolestaan sai muutamia pahoja pyörityksiä Tappara-päätyyn, kun se iski kiekonriiston jälkeen nopeasti vastaan, jolloin Tappara ei päässyt vaihtamaan juuri hyökännyttä ketjuaan. Kotijoukkueen parhaita olivat tänään odotetusti Malisen ja Dixonin ketjut, mutta oikeastaan vain ykkönen sai luotua muutaman vaarallisen maalipaikan, kun taas Dixonin ketju pyöri melkein pelkästään kulmissa. Lukon vaarallisin oli Vahalahden johtama ketju ja Tappara-pakeilla oli ajoittain vaikeuksia isokokoisten hyökkääjien kanssa.
Tappara oli tässä pelissä juuri lukemien verran parempi. Jos joukkueet kohtaavat pleijareissa, tullaan näkemään ääritasaisia ja vähämaalisia kamppailuja, jotka todennäköisesti ratkeavat siihen yhteen yv-maaliin tai merkkausvirheeseen. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä.