Kyllä Suomella on näissä ja Torinon kisoissa ollut paras maajoukkue, mitä sillä on ikinä ollut. Se pitää muistaa, kun puhutaan siitä, että nämä esitykset liittyvät Suomen kiekon huonoon suuntaan menemisestä. Salt-Lakeen verrattuna suorastaan ylivoimainen joukkue ja World Cupiin nähden parempi. Näen, että kokoonpanon osalta paras vaihe saavutettiin Torinossa ja näissä kisoissa taso on säilytetty. Neljän vuoden päästä on hieman heikompi joukkue, mutta 2018 jo selvästi heikompi, eli ne junnutuotannon ongelmat ja "Suomikiekon alamäki" eivät näy vielä, vaan vasta 8 vuoden kuluttua. Se on vaan niin muodikas aihe, että se vedetään tämän tappion syyksi, mutta se on oikeasti pelkkää paskapuhetta.
On kyseenalaista onko tämän vuoden joukkue esim. Torinoa parempi, etenkin puolustuspäässä pelkkä Teppo Winnipegin puute varmasti näkyi puolustuksen hätäilyinä tai toisaalta ikipehmeä Nummelinkin olisi ollut rautaa pelin avaamisessa.Torinossa käytössä oli vielä nuoremmat SKoivu ja Selänne, kun taas nyt osittain myös ikävien loukkaantumisten takia olivat poissa parhaimmasta terästään, mutta kaikesta negailusta huolimatta on todettava että ko. kenttä on nyt kuitenkin pystynyt pitämään pelin edes tasaisena, vaikka hyökkäystehot ovatkin kateissa.
Lisäksi Torinossa Olli Jokinen oli vielä uransa huipulla, kun taas on nyt laantunut rajusti. Toisaalta toki Mikko Koivu on taas noussut korvaamaan tätä puutetta.
Voidaan toki spekuloida että maalivahtiosasto oli näissä kisoissa kovinta koskaan, mikä toki pitääkin varmaan paikkaansa, mutta se ei tietenkään lohduta jos aloittava maalivahti pettää joukkueensa silloin kun siihen ei ole varaa. NHL:n pitkässä runkosarjassa tällaiset satunnaiset pelit ovat arkipäivää jokaiselle huippumaalivahdille, mutta valitettavasti näissä peleissä ei ole varaa löysyydelle, ei Suomen hyökkäyspelillä, ei kerrasta poikki-pelitavassa.
Jos Naganossa Suomen akilleen kantapää oli maalivahtipeli, SLC:ssä ehkä paljolti ykkössentterin puuttuminen, Torinossa ei ehkä mitään suurempia puutteita, ehkä terve Kipperi maalissa olisi voinut kääntää kullan Suomelle, ehkä ei, niin näissä kisoissa selkeästi heikoin lenkki oli puolustus ja toisaalta hyökkäyspeli.
Jos vertaa nyt vaikkapa Koivu-Selänne-akselin tehoja(eli silloisen ykköskentän) nyt ja Torinossa on lähes mahdotonta yhtyä väitteeseesi siitä että taso olisi säilynyt, etenkin kun oikeita korvaajia näille tehoille ei myöskään ole, Torinon ykköskenttä dominoi peliä, MKoivun kenttä ei.
Samoin jos tarkastellaan kakkoskenttää, Jokinen-Peltonen parivaljakko teki myös kelpo kasan pisteitä siinä missä nyt juuri Koivu-Selänne-akseli on varsin tehoton.
Ja olennainen pointti on kyllä siinä että se että vaikka nyt Selänne ja Koivu yhä mahtuvat joukkueeseen heittämällä (ihan oikeasti, millä näytöillä kukaan muu heitä tuolta syrjäyttäisi) niin kertoo se jotain junnukiekon tuottavuudesta.
