Olen aina pitänyt Raimo Summasen mielipidettä pelikirjan tärkeydestä parhaimpana näissä pelikirjakeskusteluissa. Summanen sanoo pelikirjan tärkeyden tulevan parhaiten esiin silloin, kun tulee vastoinkäymisiä. Vahva ja toimiva pelikirja luo Summasen mukaan pelaajille turvaverkon, jonka avulla selvitään otteluissa vaikeiden hetkien yli, ilman että panikoidaan. Olen edelleen sitä mieltä että Summanen on pelikirja-asiassa oikeassa.
Olen Gagsin kanssa tismalleen samaa mieltä ja voin allekirjoittaa koko tekstin. Joskus käy paskasti ja nyt kävi paskasti. Kävi Venäjällä ja nyt kävi Suomella. Kaikki meni päin vittua.
Oli ihan selvä, että täällä mouhotaan suu vaahdossa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tämä mystinen "otteluun valmistautuminen" on noussut monella esille ja hei kyllä nämä Suomen kaiken kokeneet pelaajat osaavat valmistaa itsensä olympiakisojen välierään. On se kumma jos siihen tarvitaan vielä valmentajaa sanomaan, että hei tämä on olympiavälierä ja tarttis pelata kovasti hyvin. Ei se niin mene.
Joku käytti termiä "negatiivinen lumipalloefekti" ja niin tässä juuri taisi päästä käymään. En näkisi, että tuohon 1-0 maaliin vielä mikään kaatui, ei nämä jätkät niin paperista ole. Siihen päälle sitten kuitenkin kaksi jäähyä + kaksi maalia ja sitten kuului naks. Ei niinkään saisi käydä tietenkään ja tässä kohtaa olisi kaivannut Jukka Jaloselta aikalisää ja sitä "raimosummasmaista" herättelyä. Tämän pistän ehkä valmennusjohdon piikkiin.
Muuten, shit happens. Toivottavasti pronssi vielä kiinnostaa ja maaliin heittäisin Kiprun kaikesta huolimatta. Ei se toista vihkoon vedä.