Kiitos Pelicans, kiitos Jokerit!
Oli kyllä niin hieno ottelusarja kaiken kaikkiaan, että hiljaiseksi vetää. Tässä kohtaa ei liene kovin väärin kuvailla koko ottelusarjaa hyökkäyksen juhlaksi. Voi olla, että moisella pelillä ei pärjää paremmin puolustavia joukkueita vastaan, mutta tämmöistä jääkiekko olisi jos minä saisin päättää.
Jos ensimmäinen peli lasketaan pois niin loput viisi olivat niin uskomattoman tasaisia, että melkein kuin lantilla olisi heitetty voittaja. Aina toinen joukkue yhden maalin edellä, tasoihin, yhden edellä, tasoihin jne. Voiko jääkiekko parempaa tarjota? Olo on melkeen etuoikeutettu kun sai seurata yhtä peliä lukuunottamatta kaikki nämä hienot matsit. Korvat piippaa vieläkin siitä mölystä mitä eilen hallista löytyi. Viimeisen tasoituksen tullessa olin varma, että katto saadaan hakea suurhallin parkkikselta takaisin oikealle paikalleen. Mutta ennen kaikkea koko pelin aikana, aivan uskomatonta ja voisiko sanoa epä-lahtelaista kannustusta.
Ennen pleijareiden alkua rukoilin, että Jokerit tulisivat vastaan ja niinhän siinä lopuksi kävi. Oli semmoinen kauden lopetus, että muistuu mieleen lopun elämää. Jokainen Pelicansin pelaaja, valmentaja, toimitusjohtaja jne. sekä lahtelainen kiekkoyleisö voi kulkea (paljas) rinta pystyssä kesälomalle!
Loppuun vielä erityiskiitos Jokereille tästä sarjasta. Teillä näihin on jo totuttu, mutta meillä tämmöiset pleijarisarjat on kultaakin kovemmassa huudossa. Ja hieno meininki oli jälleen eilen Jokerikatsomossakin!
On se Ville Leino uskomaton kiekkoilija! Toivottavasti mies jatkaa oikeassa suunnassa ja tästä kaverista on iloa vielä jokaiselle jääkiekkoa seuraavalle ihmiselle joka suomen niemeä tallaa ja ehkäpä jopa koko jääkiekkoa vahtaavalle maailmalle.
Coast-to-Coast for ever,
Fläppis