Aika ristiriitaiset tunnelmat jäi tästä pelistä ja koko syyskaudesta. Tämä peli oli itseasiassa hyvä tiivistelmä KooKoon tähän astisesta kaudesta. Välillä KooKoo dominoi peliä ihan mielin määrin, mutta toisaalta taas tulee niitä käsittämättömiä heikkoja hetkiä, jolloin puolustuspeli sekoaa täysin ja KooKoon maalille mennään riemumarssia tekemään maaleja. Siihen päälle käsittämättömiä viheltämättäjättämisiä tuomareilta, mutta vastapainoksi KooKoon joukkueen hyvä henkinen kantti, jonka myötä tapahtuu myös hyviä venymisiä. Näistä elementeistä on mielestäni KooKoon kausi tähän mennessä koostunut. Mutta se on kyllä selvää, että tauko tuli nyt hyvään paikkaan, sillä monesta pelaajasta paistaa läpi väsymys kuten vaikka Flinckistä.
KooKoon pelistä puuttuu mun mielestä se pelin sielu (=ykkössentteri), joka esimerkiksi ylivoimassa rauhottaisi pelin ja pystyisi muutenkin omalla toiminnallaan vaikuttamaan pelin kulkuun. Esimerkiksi kun se synkkä hetki tulee niin jonkun pitäisi siinä vaiheessa nousta esiin ja ottaa ohjakset pelistä. Nyt tuntuu, että peli vie KooKoota. Tottakai päävastuu on Kolekilla, jonka täytyy tehdä asialle jotain, mutta toivoisin nyt pikaisesti sen huhutun kovan hankinnan realisoitumista.
Jukureista täytyy nostaa esille kakkoskenttä, jossa Muhonen ja Asplund pelasivat hyvää peliä. Muutenkin Jukurit olivat ihan hyviä kun ottaa huomioon, että kyseessä oli vieraspeli, mutta lopussa se ei onnistunut jäädyttämään peliä vaikka yrittikin heitellä roikkuja keskialueelle. Ehkä olisi kannattanut painaa loppuun asti nopeilla vastahyökkäyksillä. Neljäs maali KooKoon verkkoon olisi ollut todennäköisesti se viimeinen niitti. Bakeristä sen verran, että tällä hetkellä ei täytä ulkkarivahvistuksen statusta. Ihan pirteitä otteita tavallaan, mutta liian itsekästä ja typeriä ratkaisuja. Ei todellakaan käytä kaikkea potentiaaliaan joukkueen hyväksi.
KooKoolta täytyy nostaa esiin Kolekin rohkea peluutus, joka näkyi siinä, että esimerkiksi Koskelainen, Lampinen ja Tarkiainen saivat paljon vastuuta. Koskelaiselta jälleen kerran hyvä ja tasapainoinen peli vaikkakin kiekon saatuaan se paikoin poltteli lavassa. Omissa ei kuitenkaan soinut ja se hieno asia se. Toisaalta osasi myös pelata omalla tasollaan ei antoi nopeita jatkosyöttöjä laitureille. Tare pelasi hyvin hasardia ja oli rohkea hyökkäyspäässä. Onneksi luistin kulki todella hyvin ja kerkesi paikkailemaan toilailujaan.
Ja sitten vielä Kuuden penkkiurheilijan palkinnot:
Kultainen Banaani: Mikko Liukkonen. Oli KooKoon nousun takuumies tehden hienot esityöt jokaiseen maaliin. Kertakaikkisen hieno pelaajaa ja välillä unohtuu se kuinka hienoa on, että tämän tasoinen pelaaja on meidän riveissä.
Nihkeä Rypäle: Niko Tuomi. Kauden heikoimpia pelejä. Ei ollut sitä Nikoa, jonka näimme ennen loukkaantumista. Nyt näimme liikaa huonoja ratkaisuja ja epävarmoja otteita.
Joka tapauksessa ihan ok peli, mutta paljon on vielä tekemistä pelin kanssa. Maaleja kyllä syntyy, mutta puolustuspelaaminen on paikoin ihan kadoksissa. Kiitos kuitenkin hienosta venymisestä!