Sörkan.
-
Lunta sataa ja harmaat ihmiset ajavat ojiin. Myrskytuuli piiskaa vihoviimeisetkin harmaaseen syksyyn väriä tuoneet lehdet puista ja taivas peittyy harmaisiin pilviin. Se sävy, minkä kutsuminen väriksi on rikos värioppia vastaan, valtaa alaa ja mikä olisikaan parempi tapa viettää tätä harmaata, räntäsateista lokakuun perjantai-iltaa kuin mennä harmaaseen jäähalliin.
Harmaiden betoniseinien sisällä myrskyää myös. Ilmassa on räjähdysvaara kun Jokerit tekee vierailun Nordenskiöldinkadulle. Jokerit, tuo ensi vuonna Neuvostoliittoon siirtyvä työläisten joukkue, tuo punainen vaate kaikille punavaatteisille henkilöille, on voittanut neljästätoista viimeisestä IFK-kamppailustaan kolmetoista. Viimeksi HIFK on voittanut Jokerit kauden avausottelussa syksyllä 2012.
IFK ei ole harmaa. Penkin takana karjuu Raimo Summanen, joka on persoonaltaan kirjava ja vain Raimo itse, jos joku, tietää mitä illalla tapahtuu. Aikoinaan Suomen maajoukkueen World Cupissa kakkossijalle luotsanneen päävalmentaja Summasen johdolla kilpipaitainen brändijengi ei ole onnistunut tekemään vielä yhtäkään maalia rakkaan paikallisvastustajansa verkkoon. Kaukalossa saattaa tapahtua epämiellyttäviä asioita ellei IFK onnistu maalinteossa ja Jokerit karkaa johtoon. Tilanne on herkkä etenkin jos Jokerit jatkaa fyysistä peliään ja Trevor Gillies on Summasen talutusnuorassa odottamassa hyökkäyskäskyä.
Mitään Jokereiden johtoon karkaamisia tuskin tullaan näkemään ainakaan tänä perjantaina, sillä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen tunnuksista lainatuilla väreillä logonsa koristanut joukkue tuskin tulee esittämään jäällä mitään erikoista. Punakeltainen väripaletti on valitettavan sekaisin. Jokereilla on ollut vaikeuksia maalinteossa ja tuska on alkanut levitä myös muuhun työntekoon. Tappioita on tullut iso liuta ja harvalukuinen Hartwall Areenan yleisö on joutunut todistamaan hävettäviä esityksiä kerta toisensa jälkeen.
Päävalmentaja Tomi Lämsällä on viimeiset hetket kääntää tuulisella Suomenlahdella vähitellen kohti Pietaria seilaava Jokerilaiva. Mikäli tänään ei voittoa tule, ovat potkut entistä lähempänä.
Lämsä ei pysty palauttamaan joukkuetta voittojen tielle yksin vaan siihen tehtävään on palkattu isolla rahalla pelaajia. Alkukaudella Steve Mosesin, Janne Lahden ja Teuvo Teräväisen ruuti on ollut valitettavan märkää ja tällä osastolla on pakko tapahtua parannusta. Jani Ridan, Riku Hahlin ja Jarkko Ruudun miehittämä kolmosvitja ei voi kantaa joukkuetta koko kautta. Nelosketjun pommikonelaivue Matti Lamberg, Tomi Mäki ja Semir Ben-Amor aiheuttaa varmasti harmaita hiuksia niin IFK-puolustukselle kuin betonibunkkerin yleisöllekin.
Viimeksi lueteltujen neljän pelaajan lisäksi Jokereissa on alkukaudella pelannut parikin Lah(t)elaista koohottajaa, joiden fyysistä panosta ja sääntöjen rajamailla tapahtuvia taklauksia ei ole syytä aliarvioida. Jos nyt herrat mahtuvat kokoonpanoon.
Kaiken tämän lisäksi paluun Nordenskiöldinkadulle tekee Kamrat #10, HIFK:n näköinen rikoksista tuomittu stadilaisäijä. Iso ja ilkeä. Kotiyleisö tulee varmasti antamaan painetta sillä niin paljon muistoja kyseisestä kaverista katsomon punapaidoilla ja punanaamoilla on. Niin hyvässä kuin pahassa.
Maalivahtien osalta tilanne on erittäin mielenkiintoinen. Jokerimaalilla torjuva Leland Irving on pelannut HIFK:ta vastaan kolme kertaa. Näistä jokaisella kerralla herra Irving on poistunut kaukalosta voittajana päästämättä yhtäkään maalia. Toisessa päässä kiekkojen eteen pyrkivä Brad Thiessen on päässyt pikkuhiljaa ison kaukalon peliin kiinni ja pelannutkin mallikkaasti. Kummallakin joukkueella on maalivahti, joka voi parhaana päivänään yksinäänkin voittaa ottelun.
Kun kaikkia mahdollisia otteluun liittyviä pelaajia ja taustahenkilöitä aletaan miettimään, illan suurin kysymysmerkki taidetaan laittaa seuraavan lauseen perään:
Kenen pää kestää?