Hohhoijjaa. Pakko oli jättää kirjoittelut pelin jälkeen ja nukkua yö. Voi vittu mitä paskaa Tapparalta. Ilveksen peliä en viitsi kommentoida.
Sanotaanko nyt näin, että on tullut jonkin verran katseltua vuosien saatossa Tapparan otteita. Jos nyt olisin analyyttisen tyhmä, niin sanoisin, että Tappara ei tule näkemään tällä kaudella pudotuspelejä. Koska olen fanaatikko Kirvesrintojen suhteen, niin omaan kuitenkin aitoa uskoa (lapsenuskoa) kehitysmahdollisuuksiin.
Seitsemän maalia on käsittämättömän hyvä saavutus ottaen huomioon, että oikeita hyökkäyksiä oli ehkä kaksi. Tappara on selvästi harjoitellut vastaiskuihin perustuvaa peliä ja Tappara pyrkikin kääntämään peliä nopeasti kiekonriistojen jälkeen. Tuossa oli nähtävissä suunnitelmallisuuden rippeitä. Mitään muuta ennaltasovittua tai harjoiteltuihin asioihin edes vähän viittaavaa en kyllä nähnyt.
Jumalauta että sydän itki verta kun edes ylivoimalla ei saatu onnistuneita hyökkäyksiinlähtöjä aikaiseksi. Kenelläkään ei ollut kyllä pienintäkään käryä siitä, että mitä pitäisi tehdä ja miten.
Puolustuspeli. Karmeaa katsottavaa. Jumalattomia merkkausvirheitä ja täysin alokasmaista toimintaa.
Kaikenkaikkiaan näytti siltä, että valmennusjohto ei ole saanut luotua minkäänlaista pelitapaa joukkueelle. Tai no joo, vastaiskupelaaminen.
Niin joo, Tapparafanit ja jää oli yhtä paskoja. Joku oli nähnyt hyvää vaivaa yrittääkseen luoda Hakametsässä harvinaisen tifon, niin aikuiset ihmiset taittelee niistä läpsyttimiä itselleen ja istuu kauden avauksessa tiukasti penkissä. Suomen yksi suurimmista fanikatsomoista on kyllä ylivoimaisesti paskin. Ja se fakta ei tule muuttumaan ennen kuin muutetaan uuteen halliin ja laitetaan pakka uusiksi.
Seisomakatsomollinen ipafaneja vei meitä 100-0.
Man of the match Tapparasta: Juki Peltola.