Kyllähän Ilves saa olla tyytyväinen kolmeen pisteeseen viime hetkien koomailujen takia, joissa pitkän kiekon tahtipuikkoa heilutti ennen kaikkea M. Anttila. Käsittämätöntä, ettei maltti riitä siihen, että kiekko vain heitetään keskialueelle tai ohjataan päätyyn, eikä ole pakko yrittää maalia.
Muutenhan peli oli varsin yleisöönmenevä, sillä kumpikin karvasi aggressiivisesti ja keskittyi muutenkin enemmänkin hyökkäämään kuin sumputtamaan keskialuetta, jolloin tilanteita riitti. Jokereilla kävi muutaman kerran kiekko lähes maaliviivalla, mutta oli Ilvekselläkin iso kasa tuhrittuja paikkoja. Kummallakin oli vaikeuksia päästä omista karvauksen alta ja Jokereilla oli tämän ansiosta kolmannen erän alkupuolella muutaman minuutin painostusjakso, jolloin se olisi voinut ratkaista pelin edukseen.
Ilveksestä odotetusti erottui ykkösvitja ja Niinimäki oivalluksillaan. Jokereiden kaikki kaikessa oli Kerälän ketju, joka sai toistuvasti paineen Ilves-päätyyn. Myös Tukio erottui positiivisesti siinä, että hänellä riitti malttia pelinavauksiin muutenkin kuin vain roiskimalla kiekkoa pleksien kautta. Jokeripakeista ei itselleni jäänyt kukaan erityisesti mieleen.
Aittokallio oli hermostuneen oloinen läpi koko ottelun ja pompotteli kiekkoja eteensä. Näistä onneksi ei rokotettu, vaikka ensimmäisen maalin voi hänen piikkiinsä toki laittaa. Lasak toisessa päädyssä oli erinomainen, eikä häntä voi juurikaan Ilves-maaleista syyttää.
Tyhmiä jäähyjä otettiin tasapuolisesti. Glennillä ei tällä kertaa varsinkaan ollut tässä mielessä paras päivänsä ja kuten todettu, Pitkäsen tyhmähkö jäähy käänsi pelin hallinnan Ilvekselle.
Hyvää viihdettä ja hieno voitto. Hallissakin oli kohtuullisen hyvä tunnelma.