Jotenkin vaisu ja mitätön peli. Kumpikaan ei ollut huono, mutta ei mitenkään hyväkään. Ottelussa pelattiin kolme erää ja jokaisessa erässä toinen oli selvästi parempi ja nämä erätaistot meni Pelicansille 2-1, joten perustellusti ottelun maalimäärätkin oli 2-1 Pelicansille. Peli oli vielä hakemista puolin ja toisin, outoja virheitä ja ratkaisuja. Molemmilla joukkueilla on potentiaalia nousta yllättäen kuuden sakkiin, mutta molemmilla myös mahdollisuudet jäädä sijalle 13., jumboksi kummastaan ei ole.
HPK:n parhaimmistoa, tai siis paras, oli Craig Schira. Näin ensi kertaa Norjasta tulleen kanadalaisen livenä ja olen aina hehkuttanut näkemättä pelaajaa, että tässä on kova kaveri pelkän hajun perusteella. Näemmä kova kaveri onkin, erittäin hyvä peli. Rohkea, hyvä kiekonriistäjä ja vääntäjä. Taitava luistelija, napakka laukaus. Kiekollinen puolustaja, mutta pelkät pisteet eivät kerro miehen tärkeyttä joukkeellen. Jumalattoman kovat avaussyötöt, ajoittain pelotti ettei HPK-hyökkääjät saa edes niitä haltuun. Lisäksi Schira näyttäisi olevan melkonen jässikkä pituudestaan huolimatta. Veteli ottelussa kaksi upeaa avojään pommia.
Tuomas Santavuori oli pirteä ja toivon mukaan on myös sitä kauden loppuun asti tällä kertaa. Pari kertaa ärsytti ja jallitti Pelicans-puolustusta potkulaudalla, pääsi iskemään helpohkosta riparista maalin. Uskalsi mennä taistelemaan kiekosta ja väänsikin pariin otteeseen, tuli vauhdilla puolustukseen mukaan. Kyllä Santavuoresta on johonkin, uskokaa vain. Vaikka harjoituskaudella pari kertaa upposikin, silti helvetin iso gorilla putosi Santavuoren harteilta jäälle maalin jälkeen niin, että kolahdus kuului. Edellisestä liigamaalista todella pitkä aika, ei tainnut tehdä yhtään vuonna kevätpuolella vuonna 2013, nyt syksyllä ekassa pelissä heti onnistuminen.
Saman ketjun Juha Kiilholma oli oma itsensä. Taisteleva, ärsyttävä, kaikki tilanteet kovaa loppuun. Pari kelpo blokkia ja laukausta, vaikka välillä kesti liikaa laukoa. Pääsi heti pisteille, mikä tuo varmasti itseluottamusta. Ei ole vieläkään liigan tasolla riittävä kakkossentteri, kolmossentteri ehdottomasti kylläkin. Komea nousu kolmannessa erässä maalille kärkimiinan jälkeen.
Juuse Sarokselle mahdollisimman vaikea avausottelu. Pääsi helpolla, mutta tappio eikä mahtanut maaleille mitään. Itseäni jännitti kauheasti ottelun alussa Saroksen puolesta, säälin poikaa jo valmiiksi siltä varalta että sulaisi debyytissään. Ei sulanut, pelasi hyvin tappiosta huolimatta. HPK:n puolustus blokkasi viime kauden tapaan paljon vetoja, mikä kertoo Saroksen torjuntamäärästä.
Yksi blokkaaja oli tutusti Tuomas Vänttinen ja tämä sitten päättikin toisessa erässä taistelijan ottelun. Tuttuun tyyliin ei pelkää ketään liigassa, kauhean laukauksen omaava Henri Laurila ei pelottanut. Laurilan suoraan syötöstä lähtenyt lämäri päättikin Vänttisen ottelun, rohkea blokki ja kiekko rystysiin. Vänttiseltä kova irvistys ja Laurilalta herrasmiesmäinen taputus Vänttiselle, toisaalta "onnittelu" komeasta blokista, toiseelta harmittelu loukkaantumisesta.
Robert Leino oli erittäin itsevarma. Uskalsi pitää kiekkoa, toisin kuin viime vuonna. Pelityyli kuitenkin tuttu, kumarainen jantteri joka ei ikinä näyttäisi olevan hereillä vaikka onkin todellisuudessa. Komea laukaus avauserän ylivoimalla ylärimaan. Leino oli ajoittain pihalla puolustuspäässä, valitettavasti miehestä ei ole vielä liigaan kakkossentteriksi.
Otto Paajanen näyttäisi ottavan yhden askeleen lisää, puolustustaidoissa. Sen sijaan hyökkäyspäässä oma itsensä, ihan hyvä mutta laukaus kuraa. Taisi voittaa kaikki aloituksensa, kehittynyt niissä.
Juha Koivisto ja Antti Aarnio ovat lähes täydelliset Liiga-nelosketjulaiset. Sellaisten ei tarvitse pisteillä juhlia, vaan ärsyttää ja raataa. Molemmat helkkarin nopeita ja kovia taklaamaan, Aarnio erityisesti. Lisäksi ovat puukätisiä, vaikkakin Koivisto heitti pari kärkimiinaa.
Ykkösketju oli vaisu. Ei huono, mutta vaisu. Joonas Vihko pörräsi kivasti, mutta ei päässyt vetopaikkoihin. Ville Viitaluoma väänsi ja käänsi, mutta hyökkäyspäässä oli ideaton tällä kertaa. Jere Sallinen heitteli pari komeaa kynää ja rohkeasti oli muutenkin kiekollinen, mutta tällä kertaa oli ajoittain arka kontaktipelissä ja puolustuspäässä unessa. Pelästyin pari kertaa, että missä helvetissä Viitaluoma pelaa, ei kai loukkaantunut, kun ei näkynyt kultaista kypärää vaikka Vihko oli kentällä. Sitten tajusin, ettei Viitaluoma ole vielä kultakypärä. Tiedä vaikka ei olisi kertaakaan kaudella, nyt se on Santavuori vaikkei sitä huomenna vielä päässään pidäkään.
Ylivoima oli täysin paskaa, Pelicansilla selvästi parasta. Tai siis ensimmäisen erän Pelicans-ylivoima oli paskinta kaikista, sen jälkeen Pelicans oli hyvä ja järkevä. Ja maltillinen. HPK ei päässyt millään alueelle ja jos sattui pääsemään, tuli vain nopeita ja hätäisiä yksilöratkaisuja. Kahden miehen ylivoima koostui siitä, että Viitaluoma tahtoi päästä jakamaan Vihkolle passia. Vilkuili koko ajan sinne ja pyysi Aleksi Laaksolta kiekkoa, kun Salliselle olisi voinut käyttää tai antaa Schiran lämätä.
Pelicansin ja koko ottelun paras oli ehdottomasti ja selvästi Jesse Niinimäki. Ajoittain taikuri, ajoittain surffailija. Tänään oli taikuri, erittäin vahva peli kiekollisena. Molemmat lahtelaismaalit hänen hyviä oivalluksiaan, jakoi pari muutakin kelpo paikkaa kavereilleen. Tyler Redenbach oli yllättävän hyvä, hieman Niinimäen varjossa vain, mutta hyvä kuitenkin. Puolusti hyvin, alivoimalla kulutti aikaa kuljetuksillaan järkevästi. Jan Latvala oli tutun varma kokemuksellaan puolustuksessa, Laurila oli myös hyvä. Jere Myllyniemi pääsi melko helpolla. Ei niin helpolla kuin Saros, mutta ei Myllyniemi joutunut kertaakaan venymään. Perushyvä peli häneltä, vaikka vissiin hieman voi ottaa omaan piikkiinsä Kerhon ainokaisen. Vai voiko?
Pelicans on kyllä tällä kaudella jännä joukkue. Hyökkäys on tasainen koko neljän ketjun osalta ja toisaalta nimekäs, toiseelta nimetön. Lähes kaikki pelaajat olleet liigaurallaan välillä tasoa tähti, mutta onko nyt oikein kukaan. Ehkä ennakkoon Radek Smolenak, mutta tänään oli todella köykäinen ja unelias. Tomi Pekkala ja Marko Pöyhönen ainoat ei niin nimekkäät, molemmat tänään ihan pirteitä. Puolustus ei ole yhtä nimekäs ja vahva kuin hyökkäys, mutta jos hyökkäys onnistuu kaudella, riittää se yksin Pelicansille pudotuspelipaikkaan.