Kuntopuntarin ja osin myös sarjataulukon valossa kyseessä on todellinen Itä-Suomen pohjajoukkueiden kohtaaminen, missä lähes epätoivon ja itsepetoksen tuolla puolen liikkuva savonlinnalaiskokoonapano haastaa vahvasti toistaitoisesti viime aikona yrittänyttä kotijoukkuetta, vieläpä kaiken kansan iloksi TV-kameroiden edessä. Le Grande Finale de Jumbo, Urheilukanava, olkaa hyvät!
Tästä ei voi enää säheltäminen sähelmöityä, kasassa on lähes eeppisiin sfääreihin nouseva kiekkotaistelu ja kuntourheilutapahtuma, jossa taktisesti köyhät valmentajat molemmin puolin asettavat harvenneet nappulansa jääkenttien shakkilaudalle tammipelin lainalaisuuksia noudatellen. Petteri Sihvonen, aikamme berlusconilainen legenda, valistanee meitä kaikkia siitä, että missä mättö mättää!
Jokipoikien monivuotista kapteenia, puolustaja Kimmo Nevalaista (0+2, +2) ei enää jäällä tällä kaudella nähtäne ainakaan ennen loppukevättä, minkä vuoksi kotijoukkue on levittänyt atraimensa Kuopioon asti avun pyytämiseksi kuin konsanaan sillinkalastuksesta aiemmin eläneet islantilaiset Moskovaan. Myös nopeusominaisuuksiltaan kiitettävällä tasolla laidalla polkenut Sami Mutanen (2+3, +5) on pitkäaikaispotilaiden joukossa.
Jää nähtäväksi, ehtiikö tähän otteluun muutoksia kotijoukkueen ryhmitykseen jo tapahtumaan, ja asioissa on aina puolensa, sillä luotto kotijoukkueen oman kasvatin Ville Väänäsen (1+1, -2) osaamiseen ja panokseen ei ole ollut täysin poissuljettua kannattajien parissa, vaikka pelit eivät vähällä peliajalla ole olleet ainakaan vielä ihan sillä tasolla, minne myös Jokipoikien oman juniorityön hedelmät parhaimmilaan pääsevät. Vastaavasti myös oma kasvatti Harri Huohvanainen on kärkkynyt kauteen lähdettäessä kahdeksannen pakin paikalta peliaikaa, ja tätä hänelle on myös jossakin vaiheessa suotava. Aivan yhtä selvää lienee, ettei profiilipakin rooliin kummastakaan vielä ole, joten kehittyminen edyllyttää hieman pienempää roolia kuin ykkösparista loukkaantuneen Nevalaisen stunttaamista.
Kokoonpanoon liittyvien haasteiden lisäksi kotijoukkueen pelin kuvassa on ollut suhteellisen vakavalle näyttäviä puutteita erikoistilannepelaamisen, viimeistelyn ja ylipäätään pelitaktiikan noudattamisen kanssa. Nuorten leijonien kokoonapanoa vastaan syntyi sentään jo kaksi ylivoimamaalia, ja tähän on pyrittävä myös savonlinnalaisia vastaan, jotka ilmeisesti jatkavat vielä ainakin tämän ottelun Jori Kokkosen toimiessa käskyttäjänä.
Lopputulosta koskeva arvaukseni on 5-2, mutta nämäkään numerot eivät synny kenenkään kannalta ilman työntekoa, joten Pikkaraisenkin olisi osattava miettiä uudestaan joukkueen taidoiltaan parhaan pakin ruotua hoitavan Luke Sellarsin (0+4, +6) hyödyntämistä. Korkki ei ole vielä korahtanut, ja mies on ollut rauhallinen kuin mikä, mutta luppakorvan ilmeisen laadukasta laukausta ei ole edes yritetty hyödyntää toistaiseksi maksimaalisella tavalla, peluutuksesta ja pelitaktisista syistä johtuen. Olisi aika näyttää johtajuutta, joko Pikkaraisen tai sitten Sellarsin itsensä, mikäli edellytyksiä tähän suinkin vain olisi. Kotijoukkueen keskeisimpänä murheenkryyninä viimeistelyn ja muun näennäistekemisen osalta toiminut kakkoshyökkäysvitja on jo hajotettu, joten ainakaan "permanentteihin" Pikkarainen ei näytä yrittävän hirttää itseään, ei edes kiusallaan.
Kaikin puolin ainakin tunnepuolelta mielenkiintoinen peli, eikä kotijoukkue todellisuudessa ole ihan niin huono kuin minkä tämän kirjoituksen perusteella kiirellisempi mies voisi kuvitella. Myös vierailija voi parhaimmillaan nousta pois nykyiseltä sarjaisijoitukseltaan, mutta tämä vaatinee jo aktiivista reagoimista seurajohdolta tai sitten pelaavalta miehistöltä voimakasta tasonnostoa, ei kuitenkaan vielä tässä ottelussa, kiitos!
Tästä ei voi enää säheltäminen sähelmöityä, kasassa on lähes eeppisiin sfääreihin nouseva kiekkotaistelu ja kuntourheilutapahtuma, jossa taktisesti köyhät valmentajat molemmin puolin asettavat harvenneet nappulansa jääkenttien shakkilaudalle tammipelin lainalaisuuksia noudatellen. Petteri Sihvonen, aikamme berlusconilainen legenda, valistanee meitä kaikkia siitä, että missä mättö mättää!
Jokipoikien monivuotista kapteenia, puolustaja Kimmo Nevalaista (0+2, +2) ei enää jäällä tällä kaudella nähtäne ainakaan ennen loppukevättä, minkä vuoksi kotijoukkue on levittänyt atraimensa Kuopioon asti avun pyytämiseksi kuin konsanaan sillinkalastuksesta aiemmin eläneet islantilaiset Moskovaan. Myös nopeusominaisuuksiltaan kiitettävällä tasolla laidalla polkenut Sami Mutanen (2+3, +5) on pitkäaikaispotilaiden joukossa.
Jää nähtäväksi, ehtiikö tähän otteluun muutoksia kotijoukkueen ryhmitykseen jo tapahtumaan, ja asioissa on aina puolensa, sillä luotto kotijoukkueen oman kasvatin Ville Väänäsen (1+1, -2) osaamiseen ja panokseen ei ole ollut täysin poissuljettua kannattajien parissa, vaikka pelit eivät vähällä peliajalla ole olleet ainakaan vielä ihan sillä tasolla, minne myös Jokipoikien oman juniorityön hedelmät parhaimmilaan pääsevät. Vastaavasti myös oma kasvatti Harri Huohvanainen on kärkkynyt kauteen lähdettäessä kahdeksannen pakin paikalta peliaikaa, ja tätä hänelle on myös jossakin vaiheessa suotava. Aivan yhtä selvää lienee, ettei profiilipakin rooliin kummastakaan vielä ole, joten kehittyminen edyllyttää hieman pienempää roolia kuin ykkösparista loukkaantuneen Nevalaisen stunttaamista.
Kokoonpanoon liittyvien haasteiden lisäksi kotijoukkueen pelin kuvassa on ollut suhteellisen vakavalle näyttäviä puutteita erikoistilannepelaamisen, viimeistelyn ja ylipäätään pelitaktiikan noudattamisen kanssa. Nuorten leijonien kokoonapanoa vastaan syntyi sentään jo kaksi ylivoimamaalia, ja tähän on pyrittävä myös savonlinnalaisia vastaan, jotka ilmeisesti jatkavat vielä ainakin tämän ottelun Jori Kokkosen toimiessa käskyttäjänä.
Lopputulosta koskeva arvaukseni on 5-2, mutta nämäkään numerot eivät synny kenenkään kannalta ilman työntekoa, joten Pikkaraisenkin olisi osattava miettiä uudestaan joukkueen taidoiltaan parhaan pakin ruotua hoitavan Luke Sellarsin (0+4, +6) hyödyntämistä. Korkki ei ole vielä korahtanut, ja mies on ollut rauhallinen kuin mikä, mutta luppakorvan ilmeisen laadukasta laukausta ei ole edes yritetty hyödyntää toistaiseksi maksimaalisella tavalla, peluutuksesta ja pelitaktisista syistä johtuen. Olisi aika näyttää johtajuutta, joko Pikkaraisen tai sitten Sellarsin itsensä, mikäli edellytyksiä tähän suinkin vain olisi. Kotijoukkueen keskeisimpänä murheenkryyninä viimeistelyn ja muun näennäistekemisen osalta toiminut kakkoshyökkäysvitja on jo hajotettu, joten ainakaan "permanentteihin" Pikkarainen ei näytä yrittävän hirttää itseään, ei edes kiusallaan.
Kaikin puolin ainakin tunnepuolelta mielenkiintoinen peli, eikä kotijoukkue todellisuudessa ole ihan niin huono kuin minkä tämän kirjoituksen perusteella kiirellisempi mies voisi kuvitella. Myös vierailija voi parhaimmillaan nousta pois nykyiseltä sarjaisijoitukseltaan, mutta tämä vaatinee jo aktiivista reagoimista seurajohdolta tai sitten pelaavalta miehistöltä voimakasta tasonnostoa, ei kuitenkaan vielä tässä ottelussa, kiitos!