Nyt on taas otteluketjuforumilla inisty Patesta sen verta avosuin pitkin kautta (pääasiassa) vastustajajoukkueen fanien toimesta, joten lienee syytä vähän buustailla Paten legendaa täällä miehen omassa ketjussa.
Puolet kaudesta tahkottu ja Pate on Bluesin pistepörssissä sijalla 24 tehoin 1+0, jotka on pääasiassa tehty upeilla rannelaukauksilla. Pistetahti on tuttua ja odotettua. Mies pelaa nelosketjussa pienillä peliminuuteilla ja kun kentälle kutsu tulee, ei tavoitteena oikeastaan koskaan ole maalinteko. Ja voi sitä riemua, kun se maali sitten syntyy.
Miestä on myös tällä kaudella kiittänyt valmentaja Petri Matikaisen, jonka mukaan Patrik on erinomainen jääkiekkoilija. Sen ansiosta pieni-P onkin pelannut Bluesin 26 ottelusta peräti 24, jolla mahtuu joukkueen top-kymppiin pelattujen otteluiden sarakkeessa. Matseja on jo nyt kertynyt enemmän kuin viime runkosarjassa.
Jäähypörssissä sijoitus on koko liigatasolla komea kakkonen. Jäähyjä on kertynyt 3,33 minuuttia per ottelu. Mukaan mahtuu väkivaltaisuutta, koukkuja, kamppeja, poikittaista mailaa ja kaikkea muuta, mistä moni lätkädiggari ei tykkää. Pate analysoidessa pitääkin mennä pintaa syvemmälle ja huomata, että jäähyjen taustalta löytyy myös kova joukkuepelaaja, joka painaa jokaisen saamansa vaihdon täysillä ja valmennuksen toivoma tavoite mielessään. Haastatteluiden perusteella kyseessä on varsin nöyrä jääkiekkoilija, jolla on tietty, omanlaisensa tavoite.
Mielestäni Pate on jo aika kiinteä osa nyky-Bluesia (vaikka toki IFK-kasvatti onkin) ja kuuluu nimenomaan tähän Petri Matikaisen mukanaan tuomaan pelityyliin ja -kirjaan. Vaikea kuvitella joku muu tekemässä vastaavanlaista duunia. Pate on Blues tyyliin aika symppis tapaus: lyhyt, mutta uskaltaa ja jaksaa yrittää.
Numero 15 on myös saanut monien epäuskoisten fanien päät käännettyä tässä kuluneen parin vuoden aikana, mitä voidaan pitää hyvänä suorituksena. Tosin eiköhän sitä Paten ulostajaa vieläkin Tapiolasta löydy, mutta me muut voimme ainakin tämän kauden loppuun diggailla Paten edesottamuksista joukkueessa.