Hain tämän uuden kirjan eilen ja lueskelin sen jazzkadulla. Pari kommenttia...
Kirja alkaa hyvin kauden kertauksella. Joskin se on vähän lyhyt. Hommat jatkuu pelaajakorteilla. Itse ajattelin etukäteen että pelaajakortit tekevät kirjasta köykäisen, mutta kun kirjaa luki tuli ajatus mieleen että tämä olikin hyvä idea. Kirja kertoo Ässien loistavasta kaudesta ja siihen tietenkin kuuluu osana pelaajat. Pelaajakortit täydentävät hyvin kertomusta tuosta loistavasta ja ainutlaatuisesta kaudesta. Joskin kausi oli kovin lyhyesti esitelty... Sivuilla 107-128 käydään läpi taustat vuosista 1994-1995-jne... Kirja kertoo lyhyessä 20 sivun jutussa mitä tapahtui tuona aikana mikä on Ässien historiassa yksi värikkäin ! Mielestäni kirja ei ole hyvä näiltä osin. Kirja ei ole Pitkän laukauksen jatko vaan kertomus yhdestä kaudesta kuin sen pitääkin olla. Tuon 20 sivun pätkän olisin siirtänyt kirjan alkuun ja käynyt tarkemmin läpi tapahtumia ensimmäisistä harjoituksista aina torijuhlaan.
Itse olen seurannut Ässiä kaikista tarkimmin juuri noina vuosina mitkä nyt ohitettiin nopeasti. Jos Majasaari luet tätä niin kerroppas loistavalla kirjoitustaidollasi tuo ajanjakso joskus hieman paremmin läpi. Tietenkin jos VPK täysin avautuisi kirja olisi helppo kirjoittaa, mutta luulisi että piirit ovat niin pieniä että tuo onnistuisi muutenkin vaikka Vellu hiljaa olisi.
Mutta takaisin Patajätkiin. Kirja oli mielestä tosi hyvä ja käsitteli juuri oikeaa asiaa eli pelaajia ja ei se pelaajakorttimaisuus sitten haitannut ainakaan itseäni vaikka niin luulin. Hauskinta oli lukea Rontin, Kiilholman a Joensuun kommentteja. Samoin Maven kommentit Jukka Koivusta olivat hyviä. Mika Toivola aikoinaan lupasi että tähän palataan joskus, viitaten Tammiseen ja heidän väliseen kulissien takaiseen taisteluun. Siihen oli nyt palattu ja Toivola sivalsi todella hyvin kymmenisen kertaa omassa osiossaan tätä maan mainiota MINÄMINÄMINÄMINÄMINÄ miestä.
Kiitos siis kirjoittajille. Ostakaa ihmiset ihmeessä. Hyvää kevyttä kesälukemista.
Kirja alkaa hyvin kauden kertauksella. Joskin se on vähän lyhyt. Hommat jatkuu pelaajakorteilla. Itse ajattelin etukäteen että pelaajakortit tekevät kirjasta köykäisen, mutta kun kirjaa luki tuli ajatus mieleen että tämä olikin hyvä idea. Kirja kertoo Ässien loistavasta kaudesta ja siihen tietenkin kuuluu osana pelaajat. Pelaajakortit täydentävät hyvin kertomusta tuosta loistavasta ja ainutlaatuisesta kaudesta. Joskin kausi oli kovin lyhyesti esitelty... Sivuilla 107-128 käydään läpi taustat vuosista 1994-1995-jne... Kirja kertoo lyhyessä 20 sivun jutussa mitä tapahtui tuona aikana mikä on Ässien historiassa yksi värikkäin ! Mielestäni kirja ei ole hyvä näiltä osin. Kirja ei ole Pitkän laukauksen jatko vaan kertomus yhdestä kaudesta kuin sen pitääkin olla. Tuon 20 sivun pätkän olisin siirtänyt kirjan alkuun ja käynyt tarkemmin läpi tapahtumia ensimmäisistä harjoituksista aina torijuhlaan.
Itse olen seurannut Ässiä kaikista tarkimmin juuri noina vuosina mitkä nyt ohitettiin nopeasti. Jos Majasaari luet tätä niin kerroppas loistavalla kirjoitustaidollasi tuo ajanjakso joskus hieman paremmin läpi. Tietenkin jos VPK täysin avautuisi kirja olisi helppo kirjoittaa, mutta luulisi että piirit ovat niin pieniä että tuo onnistuisi muutenkin vaikka Vellu hiljaa olisi.
Mutta takaisin Patajätkiin. Kirja oli mielestä tosi hyvä ja käsitteli juuri oikeaa asiaa eli pelaajia ja ei se pelaajakorttimaisuus sitten haitannut ainakaan itseäni vaikka niin luulin. Hauskinta oli lukea Rontin, Kiilholman a Joensuun kommentteja. Samoin Maven kommentit Jukka Koivusta olivat hyviä. Mika Toivola aikoinaan lupasi että tähän palataan joskus, viitaten Tammiseen ja heidän väliseen kulissien takaiseen taisteluun. Siihen oli nyt palattu ja Toivola sivalsi todella hyvin kymmenisen kertaa omassa osiossaan tätä maan mainiota MINÄMINÄMINÄMINÄMINÄ miestä.
Kiitos siis kirjoittajille. Ostakaa ihmiset ihmeessä. Hyvää kevyttä kesälukemista.