Miksi olympiakiekossa saa olla paikalla parhaat pelaajat, mutta olympiafutiksessa ei?
Kale suhmuroinut tämän aikoinaan?
Pääsääntöisesti kyse on rahasta ja vallasta. Jos mietimme jalkapalloa, voidaan 1900-luvun alussa ajatella olympiaturnauksen olleen kansainvälisesti kovin juttu, kunnes MM-kisat pelattiin ensimmäisen kerran 1930. Oikeastaan sen jälkeenkin, sillä ensimmäisiin MM-kisoihin ei nyt välttämättä kaikilta löytynyt niin innostusta. Olympialaiset piti kiinni amatöörikisojen statuksesta pitkään, jolloin suoraa kilpailua MM-kisojen kanssa ei pelin ammattilaistuessa päässyt syntymään, mikä tosin tarkoitti sitä, että olympiafutis suosi Itä-Eurooppaa, kuten Unkaria. Tästä kaikesta meillä toki on omaakin kokemuspohjaa, sillä kutsuttiinhan Suomenkin amatöörimaajoukkue mukaan boikottikisoihin 1980, kun länsimaat eivät olleet mukana ja jalkapalloon vapautui paikkoja.
Vuonna 1992 amatööriurheilusta lopullisesti luovuttiin, kun erityisesti NBA-pelaajat haluttiin kisoihin. Jalkapallon osalta oli FIFAn intresseissä suojella MM-kisojen statusta, jolloin keksittiin alkaa pelata kisat U23-joukkueilla muutamalla yli-ikäisellä pelaajalla.
Yleensä homma menee niin, että laji tarvitsee olympialaisia eikä päinvastoin. Jalkapallo on isompi kuin mikään muu, joten sen osalta homma menee pikemmin niin, että olympialaisten intresseissä on pitää jalkapallo mukana vähän rampautettunakin.
Jääkiekon osalta käydään aina meille tuttua ikuista keskustelua siitä, ovatko olympialaiset NHL:lle tarpeeksi kiinnostava juttu kaupallisesti esimerkiksi Aasian markkinoille pääsemisen kannalta. Muutamana kertana on ollut, aina ei.
Muita tällaisia ammattilaisten rajatapauslajeja ovat esimerkiksi tennis, golf, pyöräily ja maraton. Siellä olympialaiset varmasti nähdään oikein hyvänä lisänä, mutta välttämättä kaikki urheilijat eivät niin priorisoi olympialaisia rahakisojen ohi.