Tai ruotsalaisena tai tanskalaisena.
Eiköhän se totuus suomalaisurheilijoiden, muidenkin kuin Richadssonin, tasosta ole aika hyvin jo selvinnyt tämän reilun kahden viikon aikana. Ja se ei todellakaan ole mikään hymyilyn aihe.Ehkä tämä on se hetki kun vitsailu lakkaa ja totuus valkenee.
Ja miten sitten kävikään.Muistan kuinka 1990-luvulla oli listattu pohjoismaiden suurimpia mitalitoivoja: Suomen Eduard Hämäläinen, Ruotsin Ludmila Engquist ja Tanskan Wilson Kipketer.
Kylmää ollut kyllä kyyti Richardssonille. Tästä tuli nyt sitten oppimatka. Losissa sitten tärähtää.
Frederikin kappaleet on yllättävän yleissivistäviä. Kaverini kysyi minulta knoppitietoa, että missä sijaitsee Gobin autiomaa. Lähdin purkamaan vastausta Tshingis-Khan kappaleen sanoista "erämäässa Gobin hän totesi vain...".Onko niitä samoja Hassaneita, joka tyhjensi kassan Frederikin biisissä?
Kyllä tuo Camillan maratonennätys kertoo, että ihan oikea matka tämä hänelle on. Tänään ei vain kulkenut. Haastavasta vuodesta tuo Ukonmaanahokin tuossa puhui, joten varmaan jotain muitakin haasteita on ollut, kuin Roomassa varastettu reppu.Vaiko sittenkin vitonen tai kymppi.
On siellä paljon hyvääkin. Sitä voi sitten miettiä, miksi suurimmat pettymykset kuitenkin tekevät tätä ammatikseen, onko meillä ollenkaan massaa tarpeeksi, jotta tulevaisuudessakaan niissä lajeissa maailman kärki lähenisi tai vastaavasti saataisiin lisää harrastajia. Se on sitten yhteiskunnallinen resurssikysymys. Osaamista meillä on.Eiköhän se totuus suomalaisurheilijoiden, muidenkin kuin Richadssonin, tasosta ole aika hyvin jo selvinnyt tämän reilun kahden viikon aikana. Ja se ei todellakaan ole mikään hymyilyn aihe.
Obirin kelkassa olen ollut alusta saakka. Koittaa tiputtaa vielä Hassanin.Kuka koittaa ratkaisua? On tää jännää.
Totta puhut, mutta nämä kärkiurheilijamme epäonnistuivat, syystä taikka toisesta, lähes kautta linjan. Osaamistahan meillä on, mutta massaa taas niukalti. Sieltä pitäisi ne helmet löytää mahdollisimman korkealla prosentilla ja se ei ihan helppoa ole.On siellä paljon hyvääkin. Sitä voi sitten miettiä, miksi suurimmat pettymykset kuitenkin tekevät tätä ammatikseen, onko meillä ollenkaan massaa tarpeeksi, jotta tulevaisuudessakaan niissä lajeissa maailman kärki lähenisi tai vastaavasti saataisiin lisää harrastajia. Se on sitten yhteiskunnallinen resurssikysymys. Osaamista meillä on.
Kyllä.Kenenisa?