Sen jälkeen olisi laskettu ns. finaalipaikat eli 12. joukkoon. Mutta pomot kamppailee työstään, joten satuja tarinoidaan ihan kybällä.
Sen jälkeen olisi laskettu ns. finaalipaikat eli 12. joukkoon. Mutta pomot kamppailee työstään, joten satuja tarinoidaan ihan kybällä.Saimmehan kuitenkin aimo kasan (oliko 9 tai jotain) pistesijaa. Ne ovat Suomen urheilupomojen silmissä nykyään samanarvoisia kuin mitalit.
Jos Suomi ei olisi saanut yhtään pistesijaakaan, niin sitten ehkä tulos olisi ollut huono myös johdon mielestä.
Katson myöhemmin nauhalta mutta ylipäätään painonnostossahan menee varsinkin raskaassa sarjassa siten että kolmen vuoden päästä mitalit on jaettu uudelleen.Painonnostossa on isoja kaukasialaisia. Yksi niistä vaan edustaa Bahrainia.
Tatjana Schoenmaker, WAAAU!
Onko Michael Schoenmakerin vaimo?Tatjana Schoenmaker, WAAAU!
On, mutta tuo mainos ei jätä rauhaan. Ostin itse asiassa sen uhrina kokista tuossa viikolla.Eikö uinnit ole ollut jo pitkään ohi.
Kyllä tuo joukkue on ihan pelaajiston tason, heidän ansaittujen palkintojensa sekä roolituksensa puolesta aivan jenkkien kirkkainta kärkeä. En sano joukkuetta parhaimmaksi, mutta siellä se on vuosien 1992 ja 1996 joukkueiden rinnalla tai korkeintaan pienen askeleen perässä.Ok. En ole niitä katsonut, ehkä vähän viran puolesta hehkuttivat mutta onhan USA nyt paremmillakin joukkueilla mukana ollut, puhuttamatta edes og. dream teamista.
Uotila oli kyllä Janne Ahosen ansiosta muutaman vuoden ajan yksi kovimpia sinivalkoisia ääniä.Jani Uotila loisti sen hetken mäkihypyn puolella - eikä kumarrellut ainakaan norjalaisia.
Ainakin VitaeProtaVetääköhän LeBron T-maxia?
Ai että, nuo olivat aikoja. Tuolloin Ahonen oli varmasti suosituin suomalainen ja sitä kautta minunkin suuri sankarini. Oli se kun aina pahat Itävalta ja norjalaistuomarit Vidar Nybakken ja Nils Livland uhkasivat meidän Jannea.Jani Uotila loisti sen hetken mäkihypyn puolella - eikä kumarrellut ainakaan norjalaisia.
Ahosen suosio oli sellainen, että ei riitä jos suomalainen (yleensä Hautamäki) voittaa, vaan nimenomaan Ahosen piti voittaa.Ai että, nuo olivat aikoja. Tuolloin Ahonen oli varmasti suosituin suomalainen ja sitä kautta minunkin suuri sankarini. Oli se kun aina pahat Itävalta ja norjalaistuomarit Vidar Nybakken ja Nils Livland uhkasivat meidän Jannea.
Uotila ja Nieminen olivat oikeastikin hyvä kaksikko, ja varsinkin silloin kun Suomi jo romahti. Ihan aidosti Uotilaa laji kiinnosti, ei hän vaan Kuningaskotkaa fanittanut. Nieminen taas osasi selittää kiinnostavasti tylsätkin asiat.
JA SCHUMACHER ULOS, HYVÄ, HYVÄ HÄKKINEN!!
Aivan mahtava selostaja.'
Jaa, vitun FOM taas pakottaa klikkaamaan linkkiä.
Kukaan ei muista Hautamäen henkilökohtaisia olympiamitaleja, mutta Ahosen nelossijat muistetaan.Ahosen suosio oli sellainen, että ei riitä jos suomalainen (yleensä Hautamäki) voittaa, vaan nimenomaan Ahosen piti voittaa.
SIinä on se ero USA:n ja muiden välillä, että nuo amerikkalaiset laittaa noi kolmoset koriin. Muut ei.
Ja otti muuten vielä kaksissa kisoissa peräkkäin henkilökohtaisen olympiamitalin. Ei niitäkään loppupeleissä ihan montaa suomalaisista ole. No talvikisoissa kyllä useampi, mutta kuitenkin.Kukaan ei muista Hautamäen henkilökohtaisia olympiamitaleja, mutta Ahosen nelossijat muistetaan.
Vetääköhän LeBron T-maxia?
Kaikkien aikojen painonnostaja: Lasha Talakhadze.
Mutta kovin moni on uransa ehtoopuolella ja joukkueesta pudotettiin jostain syystä ihan koviakin nimiä että näitä vetskuja saatiin mukaan, toki heitäkin otettiin mukaan ja ratkaisivat viime matsin.Kyllä tuo joukkue on ihan pelaajiston tason, heidän ansaittujen palkintojensa sekä roolituksensa puolesta aivan jenkkien kirkkainta kärkeä. En sano joukkuetta parhaimmaksi, mutta siellä se on vuosien 1992 ja 1996 joukkueiden rinnalla tai korkeintaan pienen askeleen perässä
Suurin ero dominoinnin vähyyteen on yksinkertaisesti se, että myös muissa maissa osataan nykyään pelata koripalloa. Vielä 90-luvulla vastustajien taso oli kokonaisuudessaan useita napsuja heikompaa kuin nykyään.