Parhaita lyyrikoita?

[Noose]

Tällä kertaa etsitään parhaita lyyrikoita (l. sanoittajia).

Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen sahakitaran maalimanmestari Jon Schaffer (Iced Earth), joka kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta erittäin vakuuttavasti. Ulkomaisista myös jenkkiläinen Carl-Cadden James (Shadow Gallery) vakuuttaa myös, vaikka jenkkiläinen tyyli näkyykin tuotoksissa suhteellisen voimakkaasti.

Suomalaisista nostaisin jalustalle Timo Tuomala ja Timo Rautiaisen, jotka vääntävät lyriikoita orkesterille nimeltä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Samaan hengenvetoon todettakoon vielä kunniamaininta Marja Mattlarille, jonka Lintu-kipale Rautiaisen&Niskalaukauksen tahdittamana on äärimmäisen suuri nautinto. Martti Syrjääkään ei auta unohtaa mainita.

Suomalaista karuutta edustaa vielä em. lisäksi Sentencedin pojat ja lähinnä Sami Lopakan sanoitukset toimivat minulle. Surumetallin osalta Sentenced onkin lyriikoissaan selvästi esim. Charonia edellä. Tosin Cryhavocin kynäilijä Kaapro on saavuttamassa uhkaavasti Sentencedin poikia. Ahdistavat lyriikat puhuttelee paljon enemmän kuin "linnut laulaa ja leskenlehdet kukkii"-tyyli.

 

[TM]

Junnu Vainio, Juice Leskinen, Harri Rinne, J. Karjalainen, Gösta Sundqvist., Heikki Haarma, Pertti Nieminen., Vexi Salmi.

 

[Potaichuk #67]

Eiköhän ne parhaimmat sanottajat lie A.W Yrjänä ja Jarkko Martikainen. Tuomari Nurmio ansaitsee myös kehut. Tietenkin on niin erityylisiä sanoituksia ja kussakin tyylissänsä voi olla parhaimmat sanoittajansa. Ismo Alanko lukeutuu myös suosikkeihini Yrjänän, Martikaisen ja Nurmion ohella.
Kirjoitanpa tässä yhden Yrjänän sanoittaman biisin sanat esimerkiksi, että te hänestä tietämättömät tiedätte vähän hänen tyylistään: (jos on jotenkin laitonta kirjoittaa sanotus tänne, niin tämän tekstin saa poistaa)

rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiä sanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniä reikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneiden kynnysten

minä katson syvään kuiluun
toiveiden jakojäännöksiin
nahkoihin muistojen hallin seinällä
joskus muistan tietäväni
että elämään keksitty on tuhat lääkettä

ei koskaan, ei koskaan
ei milloinkaan koskaan
ei saa - mitään tekemättömäksi saa

maiden yllä leijuu sumu
mustahaukka lentää sisällä sen
valo iskee pilareina
penkereisiin tuhannen värisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksinäinen vuori kohoaa
sen rinteellä matkalainen
jää hetkeksi lepäämään

minä katson vuoren seinään
toiveiden toiseen potenssiin
eläimiin vuoripuron äärellä

ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan

ei koskaan, ei koskaan...
jne.

Biisin nimi on siis Ei koskaan albumilta Dinosaurus Stereophonicus ja tuohon biisin yhdistetty proge-soundi sopii mainiosti tekstiin ja kaikki Yrjänän sanat ovat muutenkin nerokkaita ja hienoja.

 

[Roku]

Muuten samaa mieltä TM:n kanssa mutta lisäisin tuohon listaan vielä Freukkarien Pekka Myllykosken, jonka sanoitukset (käännökset) hipovat ainakin minun mielestäni jo neroutta.

Eikä unohdeta Martti Syrjää tai Mikko Saarelaa.

 

[Moto]

Kotimaisista täytyy nostaa ykköseksi A.W. Yrjänä. Jotkut väittävät tekotaiteelliseksi, mutta mielestäni hän osaa luodo loistavia kielikuvia. Henk. koht. suosikkini sanoituspuolella on Siivekäs, olipa miten lälly biisi tahansa.

Absoluuttisen Nollapisteen (lähinnä) Tommi Liimattan tekemät sanoitukset ovat myös hyvin erikoisia. Ehkäpä turhankin erikoisia, laittaa miettimään, mitä jätkä on oikein maistellut.

Vanhemmista mainittakoon Juice Leskinen ja Hector.

Ulkomaisista uudemmista ykkönen on (yllättäen) Nicky Wire. Useimmat Manics-fanit nostaisivat ykköseksi Richey Jamesin, mutta Wire osaa paremmin rytmittää sanoitukset säveleen sopiviksi ja on sen verran selväjärkisempi, ettei rupea ahdistamaan. Paitsi tietysti Holy Bible on oma lukunsa, jolla ahdistuksesta on tehty oma taiteenalansa. Varsinkin uudella Know Your Enemyllä Nicky Wire on elementissään parilla biisillä, esim Let Robeson Sing ja The Convalenscent (kirjoitettiinkohan se noin?). Aiemmista Wire-sanoituksista esim. La Tristesse Durera on onnistunut.

Vanhemmista Ray Davies. Loistavia kolmen minuutin kertomuksia vaikka muille jakaa. Esim. Waterloo Sunset, Lola, Celluloid Heroes (no, kuusi ja puoli minuuttia on tarpeeksi lähellä kolmea). Samat sanat pätevät myös John Fogertyyn ja Chuck Berryyn.

Mainitaan vielä vaikkapa Robert Smith ja Jarvis Cocker ja pahoittelut niille kaikille, jotka unohdin mainita ja muistan heti lähetä-nappia painettuani.

 

[mixu]

Jos parhaita lyyrikoita etsitään niin ne ovat kyllä ihan jotain muuta kuin iskelmä tai rock sanoittajia.

 

[heikkik]

Zen Cafen Samuli Putro.

 

[Vteich]

Hyviä sanoittajia on paljonkin, mutta kukaan ei ole sen kummallisemmin onnistunut säväyttämään, että pitäisi nostaa reilusti ylitse muiden. Tässä kuitenkin joitain hienoja biisejä hienoine sanoituksineen:

Tori Amos: Me and a Gun (san. Tori Amos)
Anathema: Forgotten Hopes (san. Danny Cavanagh)
Guns N' Roses: Coma (san. W. Axl Rose)
A Perfect Circle: Magdalena (san. Maynard James Keenan)
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Hiljaista (san. Tomi Tuomaala)
Sentenced: Bleed (san. Sami Lopakka)
Tool: Stinkfist (san. Maynard James Keenan)

Erityismaininnat omintakeisen hienoista sanoituksista CMX:n A.W. Yrjänälle ja Thought Industryn Brent Oberlinille sekä kaikkia piikittelevälle Frank Zappalle.

 

[Kalba]

Paras suomalainen sanoittaja mielestäni on Pauli Hanhiniemi.
Äiti pojasta pappia toivoi raapaisee, johtuisikohan se siitä, että riipaisee läheltä.

 

[Arnold]

Gösta Sundqvist, Ismo Alanko, Samuli Putro ja Junnu Vainio.

Sundqvist on alallaan ehdoton mestari, joka saa teksteillään ihmiset hyville mielille ja tekee erittäin legendaarista lyriikkaa, joka vielä vuosien jälkeen kuulostaa kuin tältä päivältä. Taito tehdä tavallisesta elämästä ikuisesti muistettavaa mestarillisin ottein.

Alangon sanoitukset ovat myös omalla tavallaan täyttä legendaa. Miehen uran varrella olleet eri yhtyeet ovat saaneet Alangon lyriikan kuulostamaan vielä paremmalta mitä se on. Erikoisen taitavaa musiikkia.

Putro edustaa tuoreiden lyyrikoiden ehdotonta kärkeä, ellei jopa kärkinimi. Suomalaisen miehen elämästä ja sen ongelmista kertovaa lyriikkaa. Parantanut sanoituspuoltaan vuosi vuodelta.

Vainio on pakko jo mainita sen takia, kun tietää, että kuinka moni kappale on alunperin saanut alkunsa Junnun kynästä. Isojen poikien lauluista aina iskelmään. Erittäin monipuolinen lyyrikko tämä Suomimusiikiin helmisanoittaja.

 

[M@rko77]

Niitä löytyy..

..A.W.Yrjänä, P.Hanhiniemi (paras), Hector..

 

[BigRedBob]

Trio Niskalaukauksen lyriikat puhuttelevat.

 

[Tommy]

Ozzy Osbourne.
Vanhempaa tuotantoa on jopa kiva lukea.

 

[Peetu]

Kotimaisista maininnan ansaitsee A. W. Yrjänä

Ulkoimaisista jos vain yksi pitäisi nimetä niin myös nimimerkin Vth huomaama, Tool ja A Perfect Circle yhtyeiden solisti Maynard James Keenan kirjoittaa erinomaisia sanoituksia.

 

[JanJ]

Robert Smith

 

[Timbit]

Saattaa vaikuttaa peesaukselta, mutta kolmikko Leskinen, Yrjänä ja Putro vie mitalit kotimaissarjassa. Ulkomaisia en nyt jaksa miettiä.

Juice hallitsee kielen lähes täydellisesti, sanoituksista löytyy useampiakin kuin vain yksi merkitys. Kielellinen nero.

Yrjänällä on kyky kirjoittaa ihan jokapäiväisistä asioista ikäänkuin ne olisivat maailman omituisimpia ja monitahoisimpia. Toimii sekä laulujen sanoituksina että runoina.

Putron minimalistista tyyliä olen aina ihaillut. Lauluja jokapäiväisestä elämästä muutaman sanan virkkeillä. Voi vaikuttaa helpolta, mutta yrittäkääpäs itse perässä ;)

 

[Viikate]

Englanniksi kirjoittavia on hankala kommentoida, kun kielen sävyjen ja sanavalintojen arviointi on vaikeaa... Suomeksi kirjoittavista olen tykännyt esimerkiksi seuraavista:

Moilanen (Lyijykomppania)
- "Viimeinen voitelu" -albumin symboliikka ei noin sadan kuuntelukerrankaan jälkeen ole vielä kokonaan avautunut, mutta paljon sanominen vähillä sanoilla on aina kadehdittava taito. Erikoiskiitos tulee monien lähinnä vanhan kansan käyttämien ja erittäin epärockmaisten sanojen käytöstä.

Tomi Tuomaala (TR&TN)
- Myös mainio niukan sanojenkäytön ja synkkien tunnelmien luoja. Trio Niskalaukauksen vakiosanoittajista Tuomaala on selvästi Rautiaista parempi.

Jarkko Martikainen (YUP)
- Nuorempana tykkäsin enemmänkin Martikaisen erittäin lennokkaista teksteistä, ja kiitettävän nokkeliahan ne ovat toki vieläkin.

A.W. Yrjänä (CMX)
- Aika itsestäänselvä valinta.

Kake Puhuu (Keuhkot)
- Akateemisen tajunnanvirran mestari

Jouni Mömmö (Mana Mana)
- Mielisairauden autenttisia todisteita, äärimmäisen synkkää itsetilitystä, joka tosin muutamassa kappaleessa on lipsahtanut tahattoman komiikan puolelle.

Marko Annala (Mokoma)
- Muodoltaan aika keskinkertaisia tekstejä, jotka kuitenkin ovat poikkevalla tavalla kantaaottavia. Pinnallisen rockelämän kritisointi raskaan jyräyksen säestämänä on varsin valloittava yhdistelmä.

Hynynen (Kotiteollisuus)
- Kokonaisuuksina vaikeasti aukeavia tekstejä, joista kuitenkin löytyy muutaman sanan tai rivin pätkiä, joiden huomaa itse joissakin tilanteissa kuvaavan omia tunteita lähes täydellisesti.

 

[Jii]

Suuria lyyrikoitahan nuo kaikki, mutta kyllä on monia suosikkinimiäni unohdettu:

M. Syrjä (Laulu- ja soitinyhtye Eppu Normaali, kuten radio Suomi joskus asian ilmaisi): vertaansa vailla oleva suomen kielen mestari.

T. Holopainen (Nightwish): ehdoton kuningas tällä hetkellä

 

[Johnny99]

B. Springsteen, B. Dylan.


Eka kertoo kiehtovasti tavallisen ihmisen elämästä, biiseissä on työläisromantiikkaa, yhteiskuntakritiikkiä, mielenkiintoisia tarinoita, sekä toiveikkaita jopa upeita riimittelybiisejä 70-luvun alun tuotannossa. Niille jotka eivät ole syystä tai toisesta pitäneet esim. radiossa soitetusta 80-90 luvun Springsteenistä...tutustukaa Springsteeniin ennen vuotta 1975, pidätte varmasti.

Toinen on mestari syvemmässä filosofiassa. Biisit eivät ole niin elämänläheisiä, mutta sisältävät hienoja pohdintoja.


On niitä rutkasti muitakin, mutta noi on parhaat.

 

[Johnny99]

Trio niskalaukauksesta

Trion vanhemmalta levyltä löytyy klassikkokohta, jossa sanotaan:

"Sinä päivänä kaikki muuttui kummalliseksi, jotakin tapahtui, ote lipesi."


Toi lause on jäänyt elämään omaa elämäänsä mun kaveripiirissä. Jos "pari" sattuu muuttumaan pariksikymmeneksi, niin...jotakin tapahtui, ote lipesi.


Ylipäätään en ole hardrock miehiä, mutta trio on todella hienoa musiikkia.

 

[Mike]

Sikäli mahdoton kysymys, että loistavia lyriikoita löytyy musiikkityyleihin ja bändeihin katsomatta todella paljon.
Ehdottomasti täytyy silti mainita Sentenced jonka musta romantiikka jaksaa ihastuttaa itseäni biisistä ja levystä toiseen.
Myöskin täällä jo mainitut Trio Niskalaukauksen biisit Hiljaista ja Lintu ovat todella kauniita.

 

[acidjam]

On pakko sanoa...

.. että mielestäni parhaat lyyrikot eivät pääsääntöisesti tule
Suomesta.. Suomessa kun ei juuri osata muusta kirjoittaa, kuin
juomisesta, rakkaudesta ja etenkin rakkauden loppumisesta..
ei nappaa.

A.W. Yrjänä ja J. Martikainen ovat kylläkin ihan kelpo biisejä
joskus tehneet (jopa muustakin kuin em. aiheista). Ja kyllähän muutkin suomalaiset hienoa tekstiätekevät ja käyttävät hienoja metaforia, mutta ne yleensä kaikki liittyvät em. aiheisiin, ja kun
kaikki tekevät samoja asioita, ketään on vaikea nostaa yli muiden.
Muutenkin suomalainen musiikki on minun makuuni hiukan liian mollivoittoista..

Omat suosikkini tulevat ulkomailta, mutta jätän ne tässä
mainitsematta, kun joku kuitenkin alkaisi niistä urputtamaan :)

 

[V-man]

Rautiainen osuu jälleen:

Punainen viiva

"Niin on onnea ja iloa
vielä;
päiviä on pakassa paljon
Vaan mitä vastaat, kun kysytään, että paljonko?

Onnea; onnesi on käsillä
tässä lyhyessä hetkessä
jossa kesä on kadonnut…
Syksy talveksi taipuu jo.

Niin on yksi aivan alussa
mutta toinen on jo lopussa: riuhtoo
vaisuilla voimillaan, kohti harmautta raahustaa.
Nyt voit hyvästisi toivottaa ja myös hyväksyä,
että maa nielee sen minkä synnytti eikä aio palauttaa.

Tuon hetken tullen me muistamme sen;
muistamme kadonneet, kuolleet, jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.
Muistamme sen vääjäämättömyyden;
rakkaimman ihmisen nimi kaikesta katoaa. Viiva vedetään sen yli.

Kuolema kulkee täällä päällä maan,
tekee joukossamme tekojaan: antaa aikamme kulua, kunnes lähtömme määrittää.
Niin on onnea ja iloa vielä päiviä on pakassa paljon…
Pois niitä otetaan, mutta montako jää?"

Kosketti erittäin paljon, varsinkin juuri nyt kun huomenna täytyy hyvästellä eräs perheenjäsen.

edit: On muuten Martikaisen Jarkon teksti kuulemma tuo Punainen viiva. YUP:n teksteistä ei ole kyllä koskettanut yksikään, mutta Rautiaiselle Martikainen kyllä kirjoittaa mahtavia tekstejä.

 

[pernaveikko]

Käytännössä kaikki Tool.

 

[psychodad]

Tool- 46&2