Tästä ei ole kahta sanaa - Iku Viitanen ja Pete Poskiparta:D
Zamuelin sanoin, "Parivaljakon sanailu on nokkelaa, asiantuntevaa ja innostunutta".
Ykkösenä Antero Karapalo. Verkkainen selostustyyli tupakansavuisella äänellä, johon 80-luvulla tv:n ääressä kasvoi. Anterolla oli pitkään lajin parissa toimineena kohtalainen tietopankki. Tyyppiesimerkki Tappara-Lukko, viimeinen finaali vuodelta 1988:
http://www.youtube.com/watch?v=gZnxNOvkwPk
Yleisesti ottaen Mauri Myllymäki on kaikki lajit huomioiden Suomen kaikkien aikojen ykköselostaja ja on rikollista, miten häntä jäi YLEn arvokisalähetyksissä 15 vuotta kuulematta Hoopi Hännisen menkkojen takia.
Ikuhan vielä petrasi noista ajoista seuraavaan kauteen. Linkki vie Ikun viimeiseen selostukseen.
Mulla just päin vastoin. Anteroa (Mertarantaa kai tarkoitetaan) ei Suomen pelatessa viitsisi kuunnella ollenkaan, on kauhea paniikki ja itku päällä kaiken aikaa. Vaan jos pystyy selostelemaan ilman värilaseja niin ihan hyvin käy.Varsinkin jos Suomi ei pelaa, niin Antero on jopa ihan ok. Urhon Linnalaaksokin on ihan pätevän oloinen.
Jukka Loukion selostamat Eurogoalsit
Mulla just päin vastoin. Anteroa (Mertarantaa kai tarkoitetaan) ei Suomen pelatessa viitsisi kuunnella ollenkaan, on kauhea paniikki ja itku päällä kaiken aikaa. Vaan jos pystyy selostelemaan ilman värilaseja niin ihan hyvin käy.
Ikuhan vielä petrasi noista ajoista seuraavaan kauteen. Linkki vie Ikun viimeiseen selostukseen.
En muista nimiä, mutta kun 4-kanavalla näytettiin vielä golfin majorit, niin kaksikko joka nämä selosti olivat loistavia.
Voisin liioittelematta maksaa parisataa euroa, jos saisin jostain käsiini kaikki Jukka Loukion selostamat Eurogoalsit ja muut hänen tähdittämänsä Eurosportin futisohjelmat sieltä vuosituhannen vaihteen tienoilta.
Niin uskomatonta tohelointia ja sekoilua viikosta ja vuodesta toiseen, että siinä sai katsoessa kaksi kärpästä aina samalla iskulla eli pääsi tuijottamaan futista ja nauramaan itsensä kipeäksi eli huumori ja penkkiurheilu samalla kerralla.
Lukemattomia mahtavia hetkiä tuli arki-iltoina koettua miehen panostaessa etenkin Ranskan ja Belgian liigojen toinen toistaan monimutkaisempien stadioneiden ja miksei myös pelaajien nimien täydellisyyttä hipovaan lausumiseen. Ja yllätysmomentti oli aina läsnä, kertaakaan Loukio ei onnistunut lausumaan mitään samalla tavalla kahta kertaa putkeen.
Ikävä on hänen juttujaan, oikeasti.
Mahtavaa muistelua kaiken kaikkiaan ja toi mieleen jo unohtuneita hienoja hetkiä. Oikeasti, vaikka joillain selostajilla on isojakin puutteita, vastaavaa järjestelmällistä, täydellistä kyvyttömyyttä kuin Loukiolla vierasperäisten sanojen artikuloinnissa ei ole nähty. Suosikkini täältä ikuisuuteen on "liperiläinen Soors Veh".
Muutamana vuotena seurannut Tour de Francea satunnaisesti Eurosportilta ja yhtenä syynä aivan loistava selostaja siihen lajiin, Peter Selin. Uskomaton intohimo pyöräilyä kohtaan, asiantuntemus huippuluokkaa ja malttaa maallikollekkin selittää kilpailuun ja pyöräilyyn liittyviä asioita päivästä toiseen.
Veikkaanpa, että kovin moni ei ole noteerannut kyseistä kaveria ollenkaan. Niinpä, kesällä on kyllä parempaakin tekemistä :) Mutta joka Seliniä on joskus kuunnellut, niin veikkaanpa että on kanssani samaa mieltä.
Sorry, mä en huomannut viestistäsi yhtä "ei" sanaa. Samaa mieltä ollaan siis!Mä en nyt tajunnut, että miten se oli päinvastoin.
Liukkosen paraatilajit ovat olleet nimenomaan soutu ja melonta, joihin hän oli myös perehtynyt syvällisesti.