Olen saattanut muutaman jakson TG:a nähdä, eikös tämä Jeremy ollut se iso hevosnaama joka sai kenkää? Ettei menisi aivan lässytykseksi niin laitetaan yksi upea helmi Jeff Beckiltä, Tal Wilkenfeldin bassosoolo on yksi hienoimmista mitä olen koskaan kuullut.
Tämä on huikea veto jo siksi, että se poikkeaa niin paljon Sabbathin tuotannosta yleensä. Jollekin Led Zeppelinin kolmoslevylle tämän olisi voinut hyvinkin kuvitella. Ja onhan se myös todella hieno, melodinen ja tunnelmallinen instrumentaali. Taas tulee mieleen se, että tällaiset vanhemmat bändit tekivät suunnilleen mitä halusivat. Jos jotain teki mieli tehdä, sen kyllä osasivat tehdä.
Stoneriin instrumentaalit sopivat poikkeuksellisen hyvin, sillä se ei ole musiikkityylinä lainkaan laulukeskeinen. Tärkeämpää on rytmi ja raskas groove. Kyussilla onkin instrumentaaleja paljon, esimerkiksi kakkoslevystä Blues For The Red Sun suunnilleen puolet on pelkkää instrumentaalia. Kyllähän nämä tässä genressä toimivat helvetin hyvin.
Vaikea kysymys. Ainakin hollantilaisen Ekseption-yhtyeen proge-jazz-rock -henkinen versio Bachin Toccata ja Fuugasta on perkeleen kova, etenkin livenä.
Mulle tulee mieleen nuoruuteni 70-luvulta Camel: The Snow Goose -LP, joka on täysin instrumentaalinen. Seuraava raita sai meikäläisenkin herkistymään kauneudellaan:
Italialaisen 60-luvun aikuisviihde-elokuvan tunnari. Jumalauta miten hienoa musiikkia tässä skenessä tehtiin. Nummis rakastaa ikuisesti, ja Nummikselta voi kysyä neuvoa hyvästä musasta.
Nummis on käynyt Italiassa monet kerrat, joten voi kysyä muutenkin.
Milano on talouden keskipiste, mutta siitä vasta alkaa oikea Italia.
Tämä ketju on näköjään selvinnyt ilman omia suosikkejani. No rehellisyyden nimissä joskus se voi olla myös Rushia, Dream Theateria, Metallicaa tai jotain muuta. Yleensä kuitenkin pidän enemmän lauletusta.