Yksi peli per sarja:
1. Metal Gear Solid
2. Fallout New Vegas
3. Football Manager 2013
4. Resident Evil 2
5. Silent Hill 2
6. Gran Turismo 2
7. Monkey Island 2
8. Walking Dead 1. kausi
9. GTA 3
10. NHL 04
Itse pelailen melko harvakseltaan, mutta kun joku tietty peli kolahtaa kunnolla, tulee se yleensä hakattua läpi useampaan kertaan ja kaikki mahdolliset kivet käännettyä.
Ykkönen ja kakkonen voisi joku toinen päivä olla eri järjestyksessä, mutta kyllä tuo MGS aikoinaan vaan kolahti niin kovaa omalla kohdalla, että tuskin aikuisiällä enää vastaan samanlaista tapausta tulee. Kyseisen sarjan kakkososa oli aikoinaan helvetillinen pettymys, kolmonen ihan pelattava, mutta ainoastaan nelonen pystyy edes jotenkin kilpailemaan kärkipaikasta ykkösen kanssa (ja ei, en laske niitä Nintendo pelejä mukaan). Paluu Shadow Mosekselle on itselle kaikkein vakuuttavin ja nostalgisin pelimuisto.
New Vegasta ei voi liikaa hehkuttaa. Täydellinen Fallout Bethesdan sähellyksen jälkeen ja valitettavasti pelkään, että jää viimeiseksi pelisarjan "oikeaksi" Falloutiksi. Vielä kun saisi mokoman toimimaan pleikkarilla ilman, että kaatuilee tunnin välein.
Football Managereihin upposi tämän vuosikymmenen alkupuolella aivan tuhottomat määrät tunteja ja pelisarja tuli oikeastaan hyllytettyä omalla kohdalla täysin tietoisesti pari vuotta sitten. Tämä ihan vain siitä syystä, ettei sen parissa palaisi joka helvetin sunnuntai aamusta iltaan. Eikä allekirjoittanut edes välitä futiksesta mitenkään erityisen paljon.
Ressojen kohdalla on kova kamppailu ykkösen ja kakkosen välillä, mutta vaikka ykkönen oli tunnelmallisempi, vaikeampi, eikä kolmos-,nelosluokkalaiselle edes sen legendaarisen paska dialogi särähtänyt niin pahasti korvaan, vetää kakkonen silti pääsuoralla ohitse. Sen uudelleenpelattavuus oli aikoinaan vertaansa vailla ja teki se loppupeleissä kaiken vaan niin paljon isommin, kuin edeltäjänsä. Ylipäänsä neljä ensimmäistä Resident Eviliä on tullut pelattua läpi lukemattomat kerrat ja dialogin muistaa varmaan yhä ulkoa. Harmittavasti Capcom veti Bethesdat (tosin ennen Bethesdaa), ja muutti hienon sarjan joksikin päättömäksi räiskinnäksi nelosen kohdalla. Tuohon peliin päättyi oma fanitus, enkä vieläkään ymmärrä sen suosiota.
Metal Gear Solidin mukana tuli Silent Hillin demo aikoinaan ja kaverin kanssa tuomittiin peli tuon pohjalta aivan paskaksi. Pari vuotta myöhemmin kaveri kuitenkin osti ko. pelin ja käänsi takkinsa välittömästi. Itse tuli sitten kakkonen hommattua divarista joku kerta ja voin kertoa että kannatti. Tarina kakkososassa on nykypeleihinkin verrattuna aivan omassa kastissaan tällaiselle absurdin kerronnan ystävälle, ja vaikka peli hieman helpohko onkin, oli se hyvin ahdistava kokemus yksin pimeässä pelattuna. Kolme ensimmäistä osaa on sittemmin pelattu läpi, kaikki uudemmat myös hommattu, mutta ovat jääneet kaikki kesken. Ei mene hyvin tälläkään sarjalla nykyään.
Gran Turismo kakkonen on varmaan aivan paska peli, mikäli sitä nykyään hakkaisi. Mutta aikoinaan se oli ylivoimaisesti paras ajopeli, mitä maa päällään kantoi. Myös tämä sarja sukelsi kakkosen jälkeen. Tässä on jotain tuttua..
Monkey Island on helvetin kova point and click pelisarja, jossa riittää hyväntuulista huumoria ja hankalia pulmia. Eihän nämä enää nykyisen internetin aikana toimisi, kun turhautuminen ajaisi vartin jälkeen googlettamaan kaikki pulmat. Aikoinaan kuitenkin tarjosivat nämä pelit vaan niin kovia onnistumisen tuntemuksia, kun päivien jälkeen pääset vihdoin etenemään ylitsepääsemättömältä tuntuneen pulman ohi, vain törmätäksesi puolen tunnin jälkeen seuraavaan. Tämä sarja tekee siinä poikkeuksen, että Tell Talen tekemä viimeisin Monkey Island oli myös varsin onnistunut tekele, mutta valitettavasti näyttää myös jääneen viimeiseksi.
Walking Deadit, kuten muutkin Tell Talen pelit kantavat näitä ysärin point and click-pelejen soihtua tänä päivänä, joskin painotus on enemmän muokkautuvalla tarinalla, kuin aivoja solmivilla pähkinöillä. Myös The Wolf Among Us toimi erittäin hyvin. Osoitus siitä, että osataan nykyäänkin joskus tehdä hyviä pelejä, kun ei yritetä muokata niistä kaikista samanlaisia aivottomia Call Of Duteja.
Teininä tuli kavereiden kanssa hakattua GTA kolmosta siinä määrin, että väitän edelleen osaavani liikkua Liberty Cityssä vaikka silmät sidottuna. En koske peliin enää, sen verran puhkikulutettu se on, mutta aikoinaan kolisi ja kovaa. Myös GTA V toimi hyvin.
Football Managerit oikeastaan syrjäytti Änärit tässä taloudessa, mutta voi niitä rikkoontuneiden ohjainten määrää, mitä nämä ovat saaneet aikaan. Joskus sitä vaan jaksoi hakata näitäkin useaita kausia putkeen aina siihen asti, kunnes seuraava osa julkaistiin. Hyviä muistoja, mutta olen ihan tyytyväinen, ettei kuulu enää joka syksyiseen hankintalistaan.
Tätä kirjoittaessa huomasin itsestäni sen asian, jota olen hieman epäillytkin: nostalgia toimii peleissä, eikä niistä nykyään enää tule samaan tapaan innostuttua kuin junnuna. Lähes kaikki hyvät sarjat on pilattu, eikä yhtä hyviä ole tullut tilalle. Veikkaan kyllä, että suurempana ongelmana on oma ajatusmaailma, eikä niinkään peliteollisuus, jolla menee kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Parasta aikaa odotan, että Fallout 4 ja Metal Gear Solid V julkaistaan, että pääsen haukkumaan ne maanrakoon ja kiroamaan kuinka nykyään kaikki pelit on paskaa. Tähän sellainen hymiö.