Parhaat/koskettavimmat/sopivimmat biisit elokuvissa

  • 9 408
  • 43

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
En kyllä ikinä olisi uskonut, että noin ällöttävän bändin ällöttävä biisi voisi toimia missään, mutta Guns 'N' Rosesin Sweet Child O' Mine Wrestlerin loppukohtauksessa... nyyh.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Paljon on tehty loistavaa elokuvamusiikkia mutta seuraava kohtaus on kokonaisuutena - musiikki ja elokuva - todella loistava ja koskettava.

Huuliharppu kostaja - kenties eräs parhaimmista, jollei paras, koskaan tehdyistä länkkäreistä. Sergio Leone tavoitti kuvien ja musiikin kanssa kokonaisuuden johon harva yltää.

Ja tarjosihan elokuva Claudia Cardinalen muodossa naiskauneutta parhaimmillaan, menee sinne kärkeen Marilyn Monroen kanssa.

vlad.
 

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Taru Sormusten Herrasta-trilogiassa oli aika lailla vakuuttava soundtrack. Montakin kohtausta voisi valita, mutta erityisesti mieleen on jäänyt kolmannesta elokuvasta Pelennorin taistelu ja erityisesti tämä kohtaus, jossa Rohanin ratsumiehet vyöryvät liittolaistensa avuksi. Samoin Gandalfin ja Pippinin saapuminen Minas Tirithiin on kuorrutettu upealla kappaleella. Lisäksi on mainittava Pippinin laulu samasta elokuvasta, tai lähinnä kohtaus jossa se tulee. Aikamoisia kylmiä väreitä tuo trilogia kyllä teatterissa aikanaan aiheutti ja aiheuttaa kyllä vieläkin, eikä vähiten soundtrackin ansiosta.
 

Baldrick

Jäsen
Ei niinkään elokuvassa, mutta yksi aika säväyttävä oli Sons Of Anarchyn kolmannen tuotantokauden päätösjakson viimeisien hetkien taustalla soiva Hey Hey, My My. Battlemen versio ja mielestäni parempi kuin alkuperäinen. Yksi paras tuotantokausien päätöksistä televisiosarjojen historiassa. En halua pilata satunnaiskuulijalta biisiä ennen, vaan toivon, että Sons Of Anarchyn ensimmäiset kolme seasonia tulee katsottua ja viime hetkillä biisi kuultua.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Minulle tämä on ns. helppo nakki jo pelkän elokuvan ja sen luoman tunnelatauksen perusteella ja tuo tunnuskappale tekee oikeutta poikkeuksellisesti mustavalkoisena toteutetulle elokuvalle kuin sen kertomalle historiallekin.
Kyseessä on (tietysti) Schindlerin lista ja Itzhak Perlmanin soittama elokuvan tunnuskappale - ei kaivanne (muita) perusteluja...

Itzhak Perlman - Schindler's List

Ai ai, se loppukohtaus, jossa Schindler lyyhistyy juutalaisten työmiestensä edessä, kaikki rahansa näiden pelastamiseen tuhlanneena. Vaikuttavaa!

Haluan kantaa myös oman korteni kekoon ja muistuttaa Atonementin (suom. Sovitus) äärimmäisen vaikuttavasta Dunkirk-panoraamasta, jossa siis elokuvan toista päähenkilöä esittävä James Macavoy kulkee lohduttoman näyn keskellä, brittien evakuoidessa joukkojaan.

Dario Marianellin voimakas musiikki, Elegy for Dunkirk yhdistyy koko kohtauksen huippukohdassa vanhaan uskonnolliseen hymniin Dear Lord and Father of Mankind , jota mieskuoro veisaa.

Uskomattoman kaunista ja liikuttavaa.

Tässä vielä tuo fantastinen kohtaus (huom. katkeamaton kuvaus!), itse leffaa suosittelen myös kokonaisuudessaan:

Atonement - Elegy for Dunkirk - YouTube
 

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Olin tulossa aivan samaa soundtrackiä hehkuttelemaan, eilen illalla viimeksi tuli kuunneltua. Tämä Song for Charley on myös mainio, kuten oikeastaan koko levy. Myös saman kaksikon The Road -leffaan säveltämä soundtrack on mainio, hyvin samantyylinen tosin.

Jesse Jamesin salamurha on tosiaan yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Elokuvien paras puoli on juuri kuvan, äänen ja musiikin täydellinen harmonia, joka saa aikaan elämyksiä, mihin muut taidemuodot ei pääse. Musiikki on leffan katsomisen jälkeen hieno tapa palauttaa mieleen elokuvan tuomat tunnetilat, Jesse Jamesin ollessa kyseessä äärimmäisen kaunis melankolisuus.
 

Isle of Man

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, TuTo
Viimeksi muokattu:

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Elokuvien paras puoli on juuri kuvan, äänen ja musiikin täydellinen harmonia, joka saa aikaan elämyksiä, mihin muut taidemuodot ei pääse.

Hmmm. Ooppera kyllä vie sen paljon pidemmälle kuin elokuva. Elokuva on ihmisestä, ooppera kosmoksesta.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Nämä nyt ainakin tulivat mieleeni:

Aamiainen Tiffanylla -elokuvan alkukohtaus. Autio New Yorkin 5th Avenue ja taustalla soi Henry Mancinin ajaton Moon River. (YouTube)

Christina Riccin steppaus King Crimsonin Moonchildin säestämänä elokuvahistorian yhdessä hienoimmista elokuvista Buffalo '66:ssa. (YouTube)

Jim Morrisonin ja The Doorsin versio Albinoni Adagiosta, eli elokuvan The Doors loppukohtaus ja sen taustalla soiva The Severed Garden. (YouTube)

The Truman Show´n lopussa soundtrackin Truman Sleeps.

Ja koska pidän Sigur Rósin musiikista, haluan sitä myös tähän listaan, eli The Vanilla Skyn loppukohtaus, jossa soi siihen sopiva Njósnavélin. (YouTube)

Lisäksi kaikki elokuvan Jäniksen vuosi kohtaukset, joissa soi tämä melodia: Jäniksen vuosi - tunnusmusiikki (alusta) - YouTube
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Oblivion-tieteiselokuvan (2013) nimikkokappale on sanoinkuvaamattoman kaunis ja sopii täydellisesti filmin tunnelmaan, jossa mielestäni on kovan ja kliinisen scifin alle piilotettu pysäyttävän vahva sanoma ja allegorinen ydin ("Are you still an effective team?").

M83:n ilmavan jylhät syntikkasoundit sekä Susanne Sundførin eteerisen kaihoisa ääni soivat huikaisevan upeasti yhteen.
 
Viimeksi muokattu:

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
En tiedä lasketaanko "biisiksi" mutta kyllä se Sibeluksen Finlandia Edvin Laineen Tunetammaton Sotilaan lopussa ei jätä kylmäksi vaikka sen kohtauksen on varmaan 20 kertaa eläessään nähnyt.

Pakko kai tässä on mainita Steppenwolfin "Born to Be Wild" Easy Riderissa. Sen verran hyvin toi biisi tossa toimi että sen jälkeen monessa leffassa on tota kohtausta matkittu. Jopa niin paljon että päätyi mm. tähän WatchMojo.comin "Top 10 Overused Songs In Movies And TV" listauksessa ykkössijalle. Linkki Youtubeen.
 

Buster

Jäsen
Joskus on Youtubeen tullut jotain kohtauksia ja biisejä tallennettua, joista voisin jotain jakaa. Tietysti Eddie Vedderin koko Into The Wild -elokuvan soundtrack on ihan timanttia ja kaikki Ennio Morriconet ynnä muut Now We Are Free't.

Ensimmäisiä elokuvan rakkauden palon minuun sytyttäneitä elokuvia oli japanilainen Departures, eli Lähtöjä. Pillitin henkilökohtaisesti koskettaneen elokuvan aikana kolmeen eri otteeseen, sekä kauan sen loppumisen jälkeen, ja tämä kohtaus oli niistä ensimmäinen. Orkesterissa työnsä menettänyt mies on vaimonsa kanssa muuttanut Tokiosta maaseudulle lapsuudensa kotiin, joka on miehelle jäänyt perinnöksi äidin kuoltua vuotta - paria aikaisemmin. Miehen isä karkasi toisen naisen matkaan pojan ollessa kuuden ja sen jälkeen kaksikko ei ole tavannut toisiaan. Sellistin uusi elämä pikkukaupungissa ei oikein ota tuulta alleen ja tuossa kohtauksessa hän sitten tässä lapsuutensa talossa muistelee onnellisempia ja yksinkertaisempia aikoja. Biisin nimi on Okuribito (Memory).

Pidin käsittämättömän paljon vuonna 2014 julkaistusta ja kasarikauhujen suuntaan tribuuttia jakaneesta trilleristä The Guest. Sieltä tarttui soittolistalle Annien biisi nimeltä Anthonio ja se yhdistettynä elokuvan loppukohtaukseen on aika hieno yhdistelmä. Biisi lähtee n. 48 sekunnin kohdalla käyntiin. Dan Stevens esittää saalistavaa pahista ja Maika Monroe on tarjoilijanasuisen koulutytön roolissa.

Elokuva nimeltä Nuovomondo - Kultainen portti jäi elokuvana ikuisesti mieleen Antonio Castriganon musiikin, sekä siihen sovitetun kohtauksen ansiosta. Se kertoo italialaisista maahamuuttajista, jotka suuntaavat köyhinä, mutta toiveikkaina kohti Amerikkaa ja Ellis Islandia.

Federico Fellinin 8puolikkaasta löytyy Saragina Rumba -niminen biisi, jonka tahtiin Giulietta Masina tanssii rannalla. Ei ainakaan vuosia taaksepäin ollut itse kohtausta Youtubessa, säveltäjänä Nino Rota.

Aasialaisista elokuvista löytyy paljon hienoja kappaleita aina IP Manin tunnarista Shigeru Umebayashin musiikkiin Lentävien tikareiden talossa: Farewell No. 1.

Jean-Pierre Jeunetin elokuvissa on yleensä sellaista musiikkia, josta tulee aina tykättyä tajuttomasti. Ehkä koska ne on usein yhdistetty kuvaan saumattomasti, mutta toisaalta ne toimivat kyllä irrallaankin. Tässä näyte elokuvasta Amelie ja säveltäjänä Yann Tiersen. Nuori ja ihmeellinen T.S. Spivet elokuvassa on siinäkin maukas soundtrack, josta ykkönen on Denis Sanacore - On The Train.

Sitten olisi vielä Lucy Schwartzin aivan loistavan herkkä laulu Feeling of Being, johon en olisi ikinä törmännyt ilman elokuvaa What Maisie Knew. Tässä elokuvan viimeinen kohtaus, jonka aikana laulu lähtee pyörimään. Vastasikin vielä, kun julistin siitä pitäväni.

Kiinalainen animaatio Have A Nice Day oli lievä pettymys, mutta sen alkutekstien aikana pyörinyt The Shanghai Restoration Projectin biisi Dark Horse korvasi kaiken. Sitten tietysti animaatioista kun on puhe, niin voisi laittaa Susumu Hirasawan koko tuotannon (Papurika - Parade erityisesti), sekä Joe Hisaishin vastaavan (mm. Naapurini Totoro).

Loppuun se musikaalielokuvien kuningas ja sen ikonisin laulu. Eli Michel Legrand säveltäjänä ja elokuvana Cherbourgin sateenvarjot. Vaikka onhan tämän elokuvan innoittaman La La Landinkin soundtrack todella kova ja löytyy ihan kokonaisena, kuten muutama muukin musikaalin soundtrack.
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Billy Idolin White Wedding on soinut yllättävän monen pornoelokuvan taustalla koskettavien aktien aikana. Siinä on kyllä tekemisen rytmiä. "Da na na na na na na na naaa naa aaa" ja niin edelleen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös