Parhaat konseptialbumit?

[ernestipotsi]

Konseptialbumi, teemalevy. Miten vain kukin haluaa asian ilmaista. Levy voi olla jonkin teeman kautta toisiaan yhdistävien biisien summa, useista kappaleista yhtenäisen tarinan muodostava albumi tai levyn mittaan venytetty yksi kappale.

Ainakin meikäläiselle useimmat konseptialbumit kolahtavat kuin auton tulilasiin moottoritiellä läsähtävä harakka. Radiohittipoppi-biiseistä en juurikaan pidä, eivätkä konseptialbumit tätä tarkoitusta yleensä palvele. Ne on tehty kuunneltavaksi ja nautittavaksi.

Perustelujen tai pienien esittelyjen laittaminen on toki suositeltavamapaa kuin pelkkä listaus. Poimin alkuun muutaman levyn jotka tässä päivän mittaan tuli taas pienen tauon jälkeen kuunneltua.

Ayreon - The Human Equation
A.Lucassen on musiikkinero ja kyseinen albumi onkin hänen tunnetuin tuotoksensa. Loistava ja ennenkaikkea alusta loppuun asti ehjä albumi. Käsittämättömäksi asian tekee se että paketti ei hajoa missään vaiheessa vaikka levyllä vieraileekin yli toistakymmentä laulajaa.


Dream Theater - Metropolis pt. 2: Scenes from a Memory
DT on seikkaillut oman genrensä huikean edistämisen ja tekotaiteellisen soitinkikkailun välillä. Alunperin Images and Words levyn Metropolis-kappaleen jatkoksi tehty albumi edustaa Dream Theateria parhaimmillaan. DT:n uran ainoa lätty jossa taso on ja pysyy korkealla koko levyn ajan.

Fates Warning - A Pleasant Shade of Gray
Progemetallin "kolmesta suuresta" se tuntemattomin. Mutta kuitenkin samalla se kaikista paras! Mielipiteistä ei neuvotella. Kyseessä on Movetronien, spice Girlssien ym hyivittu-yhtyeiden hallitseman masentuneisuuden aikakauden, ts. 90-luvun, piristäviä poikkeuksia. Rock-musiikin pilaamisoperaatio oli käynnistetty Nu-metal ja Grunge -viritysten toimesta ja "kunnon" musiikki painettu maan alle. FW:n aPSoG on omalta osaltaan vaikuttanut 2000-luvun progen uuteen nousuun.

Shadow Gallery - Tyranny
Tästä kirjoitinkin jo jotain toiseen ketjuun ja siitä sainkin idean tämän topicin avaaamiseen. Musiikillinen panos tälle levylle on huikea. Aiemmin mainitsinkin jo SG:n selkeästi havaittavista Queen-elementeistä yhdistettynä konseptimuotoiseen tarinaan ja moderniin sekä perinteiseen metallimusiiikkiin. Omaperäinen levy.

 

[Rod Weary]

Pitkän miettimisen (n. 1 s) jälkeen homma on selvä:

Genesis - The Lamb Lies Down on Broadway
Genesiksen kulta-ajan huikein teos. Kaikki musiikki tämän jälkeen on halpaa muovikopiota.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Konseptialbumit ovat aina haastavia, niin kuuntelijalle kuin artisteillekkin. Itse en yleensä näistä juuri välitä, mutta yksi on pakko nostaa ylitse muiden:

Gojira - From Mars To Sirius
Miksipä tätä nyt sitten kutsuisi, progressiiviseksi death metalliksi? Levyn teemana toimii ilmastonmuutos yms. viherpiiperöhuttu, vähän samaan tyyliin kuin Stam1nan uusimman tapauksessa. Sillä erotuksella että tämä on huomattavasti parempi, ja sanoisinko syvällisempi/taiteellisempi albumi. Kappaleet toimivat myös hyvin kokonaisuudesta irroitettuna, josta plussaa. Vaikka ei raskaampi metalli olisikaan lähellä sydäntä, suosittelisin silti edes vilkaisemaan videon biisistä "To Sirius" : http://www.youtube.com/watch?v=f5By-5mLHk4

Linkki youtubeen ko. biisin musiikkivideoon.

Edit: Levyn tarina suht häröä meininkiä. Wikipedian mukaan levyn tarinassa seurataan tiettyä henkilöä maailmanlopun aikaan. Tämä henkilö lähtee etsimään lentäviä valaita jotta nämä voisivat opettaa hänet lentämään. No, sitten kaveri lentää Sirius C:hen, jossa jonkinkaltaiset yli-ihmiset (tjsp) opettavat hänelle kuinka Maahan palautetaan elämä.

 

[haunted shores]

Ihan mielenkiintoinen aihe.

Omasta mielestäni konseptilevyt ovat erittäin vaikea taiteenlaji, jossa onnistuminen yleensä synnyttää mestariteoksen, mutta äärimmäisen harvoin lopputuloksena on kirkkaasti onnistunut paketti. Eli useimmissa tapauksessa mennään ainakin jossain määrin metsään.

Jos nyt siis poimitaan muutama itsestäänselvyys alta pois. Gojira jo tulikin tuossa ylempänä mainittua.

Opeth : Still Life

Kaikkien konseptilevyjen äiti. Tai no, koska esim. Genesis oli asian ytimessä jo ajat sitten niin todetaan vaan että kaikkien aikojen paras konseptialbumi. Ei silti Opethin kahden parhaan julkaisun joukossa, mutta orkesterin katalogi onkin poikkeuksellisen laadukas päädystä päätyyn.

Mastodon : Leviathan, Blood Mountain, Crack the Skye

Kaikki kolme ovat erinomaisia levyjä, joille teema tuo vielä lisäpotkua hienojen sävellysten lisäksi. Crack The Skyen taso on ainakin omalla kohdallani nostanut odotukseni tämän bändin tulevaisuuden suhteen käsittämättömän korkeaksi.

Iron Maiden : Seventh Son of a Seventh Son & W.A.S.P. : The Crimson Idol

Molemmat ovat heavy-musiikin kulmakiviä, joita ollaan täälläkin käyty jo riittävän moneen kertaan läpi. Iron Maidenin uran parasta antia, Blackienkin diskografian kärkipäätä, vaikkei paras.

Queensryche : Operation: Mindcrime

Useimpien mielestä orkesterin tähtihetki, mutta tätä seurannut Empire oli itse asiassa vielä parempi levy. Teemalevyjen aatelia joka tapauksessa.

The Mars Volta : De-Loused in the Comatorium

Ei ihan kaikkein tyypillisin teemalevy. Musiikillisesti kuitenkin edelleen bändin paras julkaisu, vaikkakin niinikään teema-albumin muotoon rakennettu The Bedlam in Goliath nousi hyvin lähelle, joskin kärsi liian pitkästä kestostaan. Debyytti on kuitenkin napakymppi.

Lisäksi onnistuneista teoksista mieleen nopeasti tulee vielä ainakin Porcupine Treen Fear Of a Blank Planet, Marillionin Misplaced Chilhood, Carcassin Necroticism – Descanting the Insalubrious ja Cradle Of Filthin Dusk... and Her Embrace joista kahden viimeisen laskeminen konseptilevyksi on tietenkin vähän niin ja näin.

Mutta sitten eriävä mielipide yhdestä asiasta, jottei mene pelkäksi listaamiseksi:

Dream Theater - Metropolis pt. 2: Scenes from a Memory

DT:n uran ainoa lätty jossa taso on ja pysyy korkealla koko levyn ajan.

Olen tästä sen verran eri mieltä, että albumikeskeisesti eli kokonaisuutta ajatellen Images And Words ja Train Of Thought ovat mielestäni parempia levyjä. Yllämainittu on myös loistolevy, mutta ensinnäkin ikävä kyllä liian pitkä (tai pitäisiköhän sanoa pikemminkin, että materiaali ei kanna levyn kestoa, koska liian pitkähän levy on vain jollei se mahdu cd:lle) ja lisäksi parin kappaleen kohdalla tarinan eteenpäin vieminen ajaa tärkeydessä musiikin ohi.

Toisin sanoen pari biisiä karsimalla tässä olisi ollut timantti, nyt ei ihan niin päässyt käymään.

 

[Pavlikovsky]

W.A.S.P. : The Crimson Idol

The Crimson Idol on yksi parhaista jollei paras konseptialbumi, jota tiedän. Hienosti sisäistetty tarina tuonne kappaleisiin ja on parasta W.A.S.P:ia kyllä mielestäni mitä bändi on koskaan ollut. Parhaimpina biiseinä I Am One sekä Chainsaw Charlie.

Samaiselta bändiltä nostaisin vielä kaksiosaiset teemalevyt eli Neon Godit esille eli The Neon God Part 1 - Rise sekä heti samana vuonna julkaistu The Neon God Part 2 - The Demise.
Blackien tarina kertoo Jesse nimisestä pojasta, joka on orpo ja pahoinpidelty, joka myöhemmin löytää itsestään kyvyn manipuloida ihmisiä, noin karkeasti tarinan juoni, joka löytyy kansivihoista.

Näistä kahdesta ykkösalbumi on selkeästi parempi ja se sisältää mielestäni bändin kovimpia biisejä 2000-luvulla kuten The Raging Storm, Asylum#9 sekä X-T-C Riders. Jatko-osa levy onkin sitten lähes pelkkää ykkösen riffien kierrätystä sekä vähän tasapaksu tekele muutenkin, mutta ideana hyvä.

Eikös hevibändi King Diamondin kaikki levyt ole omalla tavallaan teemalevyjä? Jatkoajan kova King Diamondd/Mercyful Fate-fani nimimerkki Hammer osaisi varmasti meitä valaista tästäkin enemmän.

 

[Vuokralainen]

Yksi on omalla kohdalla ylitse muiden.

Kauko Röyhkän Miss Farkku Suomi.

Levyn tarinaa tukee vielä samanniminen kirja ja kyllähän levy ja kirja yhdessä upean tarinan ja kokonaisuuden muodostavatkin.

Yllättävän paljon tuolta levyltä löytää omaan elämään sopivia tarinoita.

 

[Rinksu]

Pain Of Salvation:Remedy Lane

Daniel Gildenlöw muistojen tiellä. Osin omaelämänkerrallinen konsepti, jonka kohokohta on Gildenlöwin vaimon keskenmenosta kertova, erittäin koskettava Trace Of Blood.

 

[-OO-]

Sixx A.M. - The Heroin diaries

Tämä Nikki Sixxin Heroin diaries -kirjan soundtrackiksi tekemä albumi on ainakin minusta varsin onnistunut kokonaisuus.

 

[muaddib]

Queensryche : Operation: Mindcrime

Vähän vaikea kenenkään kilpaillla tämän mestariteoksen kanssa. Ketjun voi sulkea.

muaddib

 

[AnaMasa]

Lisätään joukkoon tummaan Life of Agonyn debyyttialbumi River Runs Red
wiki
spotify
nimibiisi Youtubessa
Amazon.comin arvosteluja

Ei ole paras eikä huonoin, mutta ensimmäinen mieleen muistunut konseptialbumi. Tätä tuotosta tuli sahattua vähän liikaakin 90-luvun puolivälissä, jolloin kaikki muu hevi tuntui muuttuvan grungeksi. Myös laulajan Glenn Danzigia muistuttuva ääni toimii kuin VR kesällä. Synkkyyden ei aina tarvitse laahata tai öristä, vaan itsemurhaa voi suunnitella myös reippain mielin.

 

[Uleåborgir]

Pitkän miettimisen (n. 1 s) jälkeen homma on selvä:

Genesis - The Lamb Lies Down on Broadway
Genesiksen kulta-ajan huikein teos. Kaikki musiikki tämän jälkeen on halpaa muovikopiota.

Amen. Paljon ei jää jälkeen Lambia edeltänyt Selling England By The Pound. Oikeastaan ainoa syy, miksi Lamb kiilaa edelle, on Lambin pituus. Selling England By The Poundissa on kenties Genesiksen etevin biisi Dancing With The Moonlit Knight.

Beatlesin Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Band ei muuten oikeastaan ole konseptilevy, ainakaan sitä ei aikoinaan sellaiseksi tarkoitettu. On totta, että avausraita ja toiseksi viimeinen ralli sitovat nipun kasaan, mutta muutenhan levystä ei teemaa löydy. Konseptilevyn kiistää ainakin Paul McCartney kirjassaan Eilinen (Yesterday). Jos jollakin on parempaa tietoa, kertokoon.

 

[Musta Nuoli]

Eikös hevibändi King Diamondin kaikki levyt ole omalla tavallaan teemalevyjä? Jatkoajan kova King Diamondd/Mercyful Fate-fani nimimerkki Hammer osaisi varmasti meitä valaista tästäkin enemmän.

En ole Hammer, mutta valtaosa Kinkun ja MF:n levyistä on hyllyssä ja herra Petersenin musiikillisiin edesottamuksiin olen tutustunut 1980-luvulta asti, joten vastaan yhtä kaikki.

Jos konseptilevyistä puhutaan, niin King Diamondia ei sovi unohtaa (mutta Mercufyl Fate sopii, MF ei ole tehnyt konseptialbumeita). Melkein oikeaan muistelit, eli lähes kaikki KD-albumit ovat koko levyn mittaisia teemalevyjä, joissa on albumin kattava kertomus. Ainoat poikkeukset ovat King Diamondin ensimmäinen levy Fatal Portrait, jolla on vain neljän ensimmäisen biisin mittainen yhtenäinen tarina (muut ovat itsenäisiä biisejä) sekä vuoden 1995 albumi The Spider's Lullabye, jossa puolestaan neljä viimeistä biisiä muodostavat yhtenäisen tarinakokonaisuuden. Kaikilla muilla on koko albumin kattava kertomus, käytännössä kauhukertomus.

King Diamondin konseptilevyjen kulmakiviä ovat albumit Them (1988) ja Conspiracy (1989). Themissä alkaa kauhukertomus nuoresta kertojasta, joka muuttaa isoäitinsä taloon. Talossa tapahtuu hirmutekoja kun "NE" ottavat vallan, ja kertoja päätyy lopulta mielisairaalaan. Tarina jatkuu Conspiracyssa kertojan päästyä vapaaksi ja palatessa vanhaan taloon. Eeppinen kokonaisuus, jossa on todella hyviä yksittäisiä kappaleita kuten Conspiracyn avausraita At The Graves.

King Diamondin albumi The Eye (1990) on myöskin erinomainen, hieman eri tavalla toteutettu teemalevy, joka on omia suosikkejani KD-tuotannosta. Levyllä on kuvattu historiallisesti lähes täysin paikkansa pitäviä inkvisition, nunnaluostarin nunnien tekemien veritekojen ja vastaavien kristittyjen tekemiä hirmutekoja, ja näiden historiallisten tapahtumien kuvitteelliseksi kehyskertomukseksi on luotu tarina muinaisesta amuletista. Kappale The Trial (Chambre Ardente) on varsin hyytävä biisi nuoresta naisesta, jota kidutetaan "noitana" ja joka lopulta tapetaan inkvisition toimesta, kristinuskon nimissä. Näin triviana mainittakoon, että samasta kappaleesta on olemassa Dark Funeralin erinomainen cover-versio.

 

[varatuomari]

Yksi on ylitse muiden: Talvikuningas - CMX. Heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta pitänyt otteessaan tiukasti, eikä kyllästymistä ole päässyt esiintymään. Päin vastoin lätty kuulostaa joka kerta aina vain paremmalta, tuoreelta.

Avaruusscifi ei noin muuten ole kovinkaan lähellä sydäntä, mutta tässä paketissa toimii meikäläisen mielestä kaikki. Hieno tarina, hienot biisit. Ja rumpalin kannuttelu aina yhtä mahtavaa kuultavaa. Tähän vielä päälle avausbiisin pääriffi, joka mielestäni on jota kuinkin maailman paras kitarariffi. Saa nähdä tuleeko kuunaan vastaan säväyttävämpää/ parempaa levyä. Epäilen.

 

[hylsy]

Ketjusta puuttuvat molemmat sekä Tommy että Quadrophenia. Frank Zappan Joe's Garage kuuluu myös ehdottomasti tällaiselle listalle. Pink Floydin The Wall ja The Dark Side of The Moon ovat myös jääneet mainitsematta, samoin Jethro Tullin Thick As A Brick. Suomalaista mieleen tulevat Pohjolan Harakka Bialoipokku ja Pekka Strengin albumit.

Camel - The Snow Goose
Banco Del Mutuo Soccorso - Darwin!
Ayreon - Into The Electric Castle
Marillion - Misplaced Childhood

Itselleni aivan tuore löytö on Norjalaisen Mattis Sörumin Pictorial Wand -yhtye, joka on samankaltainen projekti kuin Ayreon on Lucassenille. Molemmat tähän astiset albumit A Sleeper's Awakening ja Face Of Our Fathers ovat ainakin minua miellyttäneet ja molemmista konsepti löytyy. Ainakin progen ystäville tuota voi suositella (kunhan ei ole liian elitistinen mieltymyksiensä suhteen), luultavasti tuo kuitenkin uppoaa muillekin. Yhtyeen kotisivuilla on kaikista kappaleista ihan hyvän kokoiset pätkät kuunneltavissa, käykää tutustumassa. En tiennyt missä ketjussa mainostaa tätä bändiä, joten laitoin tänne kun oli näin hyvä aasinsilta.

 

[Noose]

Täällähän kaikki oleelliset onkin jo mainittu aina Tyrannya ja Remedy Lanea myöden.

Ainoastaan ruotsalaisen Seventh Wonderin Mercy Falls puuttuu, joka on paras konseptilätty sitten tuon em. Remedy Lanen. Pärjää hyvin Operation:Mindcrimellekin. Aivan mieletön alusta loppuun. Ei ensimmäistäkään suvantoa.