Parhaat/heikoimmat biisit ”coverina”

[Willimies]

Onko kukaan miettinyt mistä termi 'cover' tulee. Alunperinhän sillä tarkoitettiin versiota, joka julkaistiin heti alkuperäisen version jälkeen, ja jolla yritettiin syrjäyttää alkuperäinen esitys. Rock-kriitikko/journalistin Dave Marshin mukaan:

The cover had a VERY specific meaning then, it meant trying to kill off the versions done by others, simultaneously.

Otsikon aiheesen: Kappaleesta Tainted Love Soft Cellin versio oli erittäin hyvä, Marilyn Mansonin menee kategoriaan heikko. Ja alkuperäinen hittihän oli Gloria Jonesin (luulin pitkään Soft Cellin omaksi tekeleeksi).

 

[Vollust]

Parhaat coverit joihin tähän mennessä olen törmännyt:

Cake – I Will Survive (orig. Gloria Gaynor)
Cat Power – (I Can’t Get No) Satisfaction (orig. Rolling Stones)
Satyricon – I Got Erection (orig. Turbonegro)
Dillinger Escape Plan – Come To Daddy (orig. Aphex Twin)
Weezer – Velouria (orig. Pixies)

Näistä varsinkin kolme ensiksi mainittua lukeutuvat ehdottomasti coverbiisien eliittikerhoon: kyseiset artistit eivät vain tylsästi koita saada biisejä kuulostamaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä versiota, vaan ovat sovittaneet biisit erinomaisesti omaan tyyliinsä sopiviksi. Satyricon on näistä mennyt pisimmälle ja muuttanut jopa sanoituksia omalle tyylilleen sopivammaksi. Itse asiassa väittäisin Satyriconin version I Got Erectionista olevan jopa alkuperäistä Turboneekeri-pläjäystä parempi tulkinta!

 

[MiikaL]

Metallican versiot Die, die my darlingista sekä Whiskey in the jarista ovat mielestäni parempia, kun Misfitsin ja Thin lizzyn vastaaava, alkuperäiset versiot. Johtunee siitä, että pidän hieman rankemman tyylisestä musiikista enemmän, vaikkin tuo letkeänpikin rokki kyllä hyvin toimii (Thin Lizzy), ei siinä mitään

 

[Leon]

Viestin lähetti Miika-90
Metallican versiot <klips> Whiskey in the jarista ovat mielestäni parempia, kun <klips> Thin lizzyn vastaaava, alkuperäiset versiot.

Sano nyt vielä, että joku on mennyt raiskaamaan Guns 'n' Rosesin alkuperäisen Knockin' on Heaven's Doorin. Whiskey in the Jar on ikivanha kelttiläinen kansansävelmä. Ei millään pahalla.

 

[Everton]

Teepä vielä Metallica vs. Misfits -vertailusi vielä uudestaan, ja pohdi sitten kumpi niistä on oikeasti rankempi...

 

[Jakke Huuliparta]

Hyi helvetti, olin jo unohtanut Jose Felicianon version Doorsin Light My Fire :sta. En mitenkään erityisesti diggaile Doorsia mutta tämä Josen versio vetää kyllä hiljaiseksi. Pärjäisi varmasti myös "kaikkien aikojen 10 paskinta biisiä" -listalla. Onko tällainen ketju jo olemassa?

 

[Jakke Huuliparta]

Viestin lähetti Ossi
Sano nyt vielä, että joku on mennyt raiskaamaan Guns 'n' Rosesin alkuperäisen Knockin' on Heaven's Doorin. Whiskey in the Jar on ikivanha kelttiläinen kansansävelmä. Ei millään pahalla.

Ja Under The Bridge on alunperin All Saintsin biisi...

 

[axe]

Pat Boonen jazz-versiot tai mitä lounge musicia ovatkaan on aika huisia. The Osbournen alussa taitaa olla juuri Boonen Crazy Train. Ja ainakin Boonen versio GNR:n Paradise Citystä on, öh, mielenkiintoinen.

 

[Jii]

Kaikki kehua retostelevat Whiskey in the jaria, mutta kyseiseltä MetallicA-plätyltä löytyy mielestäni vielä parempi kaveri, eli Bob Segerin alunperin vääntämä Turn the page. Kyseinen biisi on ainakin saanut meikäläisen niskakarvat nousemaan pystyyn, siis positiivisella tavalla. Kuuntelin eilen alkuperäistä pari kolme kertaa ja täytyy myöntää, että häviää MetallicAn versiolle.

 

[Everton]

Juolahtipa mieleeni. Mahtaako kukaan tietää mitä kuuluu nykyään Mike Flowers Popille? Austin Powersista karanneen näköinen heppuhan teki muutaman oikeinkin onnistuneen loungeversion vastapainoksi lastillisen sitä sontaa, jota ei kestänyt kuunnella oikein sitä ensimmäistäkään kertaa.

 

[Sistis]

Viestin lähetti Rubberduck
Mutta itse aiheeseen liittyen, Siekkarithan tekivät aivan loistavan version Dylanin Blowin' in the windistä. Joskin Bob itse saattaisi kommentoida asiaa eri sanoin.

Siekkareilla löytyy monta todella upeaa coveria. Mainittakoon nyt seuraavia:

-Josef Josef
-Toiset on luotuja kulkemaan
-Kanoottilaulu
-I will Stay
-Kulkurin iltatähti

Josef Josef on mainio versio vanhasta humpasta(?). Tosin tanssilavakansa saattaisi kavahtaa Ismon murhaavaa tulkintaa. Toiset on luotuja kulkemaan pieksee komeasti Tapsa Rautavaaran version. Alkuperäiseen Lee Marwinin elokuvaversioon en uskalla verrata, koska kappale elokuvassa on aina eri asia, kuin kappale levyllä. Se tunne, se tilanne...

Kanoottilaulu on yksi parhaista biiseistä livenä, mitä löytyy. Omankin bändini kanssa on tullut pariin kertaan vetäistyä tuo Siekkari-sovitus keikalla ja kyllä on uponnut yleisöön.

Pilanimellä Leputation of Slaves julkaistu I will Stay on legenda. Hurricanesin versio jää kauas taakse, puhumattakaan aivan hirvittävästä alkuperäisestä Lollipopsien(?) versiosta.

Kulkurin Iltatähti on ainoa Kullervo Kiven nimellä esitetyistä kappaleista, jonka olen kuullut ja senkin akustisena versiona, jonka Veljet esittivät Hampurin kaduilla (TV-dokumentti Sielun Veljien maallisesta vaelluksesta). Versio oli todella hieno, vaikka muistaakseni kontrabasson lisäksi muuta soitinta ei taustalla soinut. Ismo osasi laulaa myös tuolla tyylillä. Ja hampurilaiset (Hampurissa asuvat, eivät ne sämpylä+pihvit) tykkäsivät.

 

[Everton]

Kullero Kivi & Gehenna -kokoonpanon versio Aaveratsastajista on kohtalainen. Tosin; itse kappalehan on niin hyvä, että sama se kuka sen esittää. Mitään maailmaa mullistavaa ei kyllä ismokaan tuohon biisiin saa lisättyä.

 

[Stonecold]

Viestin lähetti Jii
Kaikki kehua retostelevat Whiskey in the jaria, mutta kyseiseltä MetallicA-plätyltä löytyy mielestäni vielä parempi kaveri, eli Bob Segerin alunperin vääntämä Turn the page.

Samoilla linjoilla, erittäin hyvä coveri! Samoin kuin levyltä löytyvä Lynyrd Skynyrdin alkuperäinen Tuesdays´s Gone ja Motörheadin Stone dead Forever.

Mitäs olette pitäneet tästä Sapattivuodesta? En ole tosin kuullut kuin muutaman biisin, mutta vaikutti erittäinkin hyvältä. Mainitaan vielä Lynyrd Skynyrdin One More From the Roadilta löytyvä cover Creamin coveroimasta Robert Johnsonin biisistä Crossroads. Heh :) menipä jo monimutkaiseksi...mutta Skynyrd nosti tuolla biisillään hattujansa Creamin suuntaan, joka oli sovittanut tämän Robert Johnsonin klassikon aiemmin.

Mitähän muita hyviä...no Stevie Ray Vaughan on mielestäni tehnyt lukuisia hyviä covereita Jimin biiseistä, vaikkakin monet taitavat olla sitä mieltä, ettei Jimin kipaleita ylitä mikään. Ehkä näin, mutta mielestäni nuo SRV:n tulkinnat täydensivät niitä hienosti.

Minä kun tykkään liputtaa ikuisesti Zero Ninen puolesta, niin mainitaan että jokaiselta levyltä löytyy jokin coverbiisi. Esim. White Lines -albumilta löytyy Tina Turnerin River Deep, Mountain High, joka kyllä oli muistini mukaan varsin onnistunut veto.

 

[Potnapekka]

Yks parhaita covereita mitä oon kuullu on ehdottomasti Froikkareiden metsänpoika joka alkuperältään on Paranoid.

 

[Rontti]

Sattuipa korviini eilen särähtämään Kirsi Rannon versio Shania Twainin kappaleesta That don't impress me much. Kirsi vetää kyseistä rallatusta nimellä 'Ei jaksa kiinnostaa mua'... Tiedä sitten pitäisikö itkeä vai nauraa. Nauroimme!

 

[merzyk]

Viestin lähetti Rontti
Sattuipa korviini eilen särähtämään Kirsi Rannon versio Shania Twainin kappaleesta That don't impress me much. Kirsi vetää kyseistä rallatusta nimellä 'Ei jaksa kiinnostaa mua'... Tiedä sitten pitäisikö itkeä vai nauraa. Nauroimme!

Joo, kuulin saman biisin bussimatkalla maanantaina. Oli se aika karmea. Toinen erikoismaininnan ansaitsee "In the army now"-biisistä tehty muistaakseni Meiju Suvaksen "Nyt mennään armeijaan"

 

[Arnold]

En muista hehkutinkin jo asiaa tähän ketjuun, mutta suuresti arvostamani Waltarin vedos Baddingin "Tähdet tähdet"-viisusta ansaitsee maininnan. Se kulkee nimellä "Stars" ja Kärtsy on väsännyt siihen englanninkieliset lyriikat.

 

[redcat]

Jostain kumman perverssistä syystä talomme yhdeltä taivaskanavalta näkyy Saksan MTV. Joka sinällään on jo hupaisa coveri alkuperäisestä. Tosin omistajanahan sillä on juuri se alk... no niin, asiaan.

Muutaman kerran olen nähnyt kyseisellä kanavalla saksalaisen rockabilly-bändin, Dick Brave & the Backbeats, tekemän version vanhasta tutusta Aerosmithin "Walk this way"-biisistä. Yllättävän hyvin toimiva versio. Tosin täysin ehtaa rockabilly-meininkiä se ei suinkaan ole, sillä tiettyä kitarariffiä (sämplättyä?) käytetään siinä ahkerasti. Bändin levy (jolla on hyvä nimi: "Dick this!") on jonkinlainen hitti saksanmaalla, koska se soi listaohjelmissa.

Ainakin biisiä kuunnellessa tulen hyvälle tuulelle, joten ei se kait sitten järin huono cover-biisi ole.

 

[vision]

Ripsipiirakan versio Rafaelin enkelistä toimii mielestäni yllättävän hyvin. Varsinkin kun otetaan huomioon millaista tuubaa kyseinen orkesteri muuten tuottaa.

 

[Master Chief]

Saattaa olla mainittu aiemmin ketjussa (en jaksa selata), mutta Metallican versio Queenin Stone cold crazy:stä on kiitettävän ripakka. Koitin alkuperäistä etsiä Kazaa:sta tarkoituksena kuunnella kerran pari ja deletoida sitten, mutta jouduin "tyytymään" Metallican versioon. Suppea musa-arkistoni sai lisäystä.

Varmaan muutkin ovat kuulleet/nähneet No Doubtin version Talk Talkin It's my life - biisistä. Alkuperäistä en muista kuulleeni (saati edes Talk Talki:sta), mutta on kuvaavaa että No Doubtin siedettävin tuotos pitkään aikaan on cover versio.

 

[sivurauta]

Parhaat coverit löytyy yllättäen jo valmiiksi hyvistä kappaleista, joista on tehty hivenet persoonalliset ratkaisut. Eli siis ei ole kauheasti edes yritetty matkia alkuperäistä:
Cradle of Filth: Hallowed be thy Name
Sentenced: The Trooper

Huonoja: Kuka niitä haluaa oikeasti edes muistaa?

 

[Monipuolisenhuono]

Viestin lähetti Stone Cold


Mitäs olette pitäneet tästä Sapattivuodesta? En ole tosin kuullut kuin muutaman biisin, mutta vaikutti erittäinkin hyvältä. Mainitaan vielä Lynyrd Skynyrdin One More From the Roadilta löytyvä cover Creamin coveroimasta Robert Johnsonin biisistä Crossroads. Heh :) menipä jo monimutkaiseksi...mutta Skynyrd nosti tuolla biisillään hattujansa Creamin suuntaan, joka oli sovittanut tämän Robert Johnsonin klassikon aiemmin.

Mitähän muita hyviä...no Stevie Ray Vaughan on mielestäni tehnyt lukuisia hyviä covereita Jimin biiseistä, vaikkakin monet taitavat olla sitä mieltä, ettei Jimin kipaleita ylitä mikään. Ehkä näin, mutta mielestäni nuo SRV:n tulkinnat täydensivät niitä hienosti.

Erittäin mojovasti sanottu siellä takana. SRV onnistuu loistavasti tulkinnoissaan, kuten Jimi Pöpi "en osaa tulkita ja laulaa omia kappaleitani" Dylanin ralleja.

Kammottavin raiskaus minkä olen joskus joutunut kuulemaan on kyllä Skrewdriverin versio Sweet Home Alabamasta.

 

[Köpi]

Lasketaanko Niskalaukauksen Lintu coveriksi? Siinä on ainakin cover, joka minulle kolahtaa.
Sonata Arctica on myös coveroinut, mutta oikeastaan Still Loving You on suhteellisen onnistunut.

Sitten oikein raiskausosastolle menee Britneyn versiointi Joan Jettin I love rock'n'roll - gipaleesta.

 

[cosmic_rodeo]

Mannhain, tuon munakkaamman rokin ruhtinaiden, versio Kissin 100 000 Years -kappaleesta on aikast muikea. Enpä ole tosin Kissin alkuperäistä versiota kuullut.

 

[Uleåborgir]

Omassa parahultaisuudessaan marinoituneita cover-viisuja:

trad.-Thin Lizzy-Metallica: Whiskey in the Jar. Metallica rankaisee moukarilla Thin Lizzyn flegmaattisempaa tulkintaa.

The Queen - Metallica: Stone Cold Crazy (Steve Austin prkl)
Metallican äijät, jotka ovat vanhoja Queen-faneja lämmittivät tyylillä yhden heveimmistä Kviin-kappaleista.

Willie Nelson - Elvis - Pet Shop Boys: Always on my mind.
Pet Shop Boysin koneistamana jopa parani.

Fabio Frizzi - Taiska - Denigrate: Mombasa.
Jotenkin Denigrate tuntuu tulkitsevan tämän kaikkein tunteellisimmin ja väkevimmin. Hra. Fabio Frizzi on joku italialainen ukko, joka on vastuussa Mombasan säveltämisestä. Kappale on soinut alunperin jossakin italialaisessa elokuvassa. Mutta missä? En tiedä.

Motörhead - SM: The Game - Aika Levittää Sepeliä.
Uskomattoman osuvasti tulkittu loisto-cover, jossa soittajilla on ammattitaitoa. SM:stä kuulee liian vähän.

Sanalla "järkyttävää" arvosteltava törkeä raiskaus:

Kent - Taipaleen Reijo: Dom Andra - Nuo Toiset. Ken tämän tekeleen kuulee, voi kaiken toivon heittää. Näin kävi eräälle rock-poliisille, joka oli muuttunut tämän kuultuaan kuplivaksi, kihiseväksi vaahdoksi.

Sakkana pohjalla:

KOKO PERKELEEN "REGGAE TRIBUTE TO THE BEATLES" -LEVY. TÄMÄ ON NIIN KAMMOTTAVAA SONTAA ETTÄ EN MINÄ ETES KEHTAA SANUA!