Parhaat dekkarit

[jta]

Kirjallisuusvisojen tasosta päätellen Jatkoajassa vaikuttaa varsin runsaasti ahkeria lukijoita. Ajattelinpa asiantilan näin ollessa kysäistä osaisiko joku vihjaista mihin päin kirjastoa kannattaa suunnistaa, kun etsii hyviä dekkareita.

Tähän astisiin suosikkeihini ovat kuuluneet mm.

- Agatha Christie, eritoten Hercule Poirot-kirjat
- Arthur Conan Doyle, Sherlock Holmes
- Aarne Haapakoski (Outsider), Klaus Karma nuorempi
- Mika Waltari, Komisario Palmu

Nyt olisin suuresti kiitollinen, jos joku osaisi vihjaista lisää saman tyylisuunnan edustajia. En siis etsi mitään superagentteja tai raadollisia kuvauksia suurkaupungin poliisien raadannasta vaan paremminkin jopa hidastempoisia tarinoita, joissa yksityiskohdat pikkuhiljaa kasautuvat osoittamaan kohti syyllistä ja joissa kirjailija parhaan kykynsä mukaan pyrkii vielä johtamaan lukijaansa harhaan sortumatta kuitenkaan suurempiin epäloogisuuksiin.

 

[St. Pat]

Rex Stoutin Nero Wolfe vois olla vaikka semmoinen. Ainakin näin äkkiseltään tuli mieleen. Len Deighton on kanssa samanlaista "hidasta" kerrontaa vaikka varsinaisesti ei oikein olekaan dekkarikirjailija vaan enemmänkin noita agentti-juttuja. Niin ja sitten tää hevosmies Dick Francis ja hänen teoksensa.

St. Pat

 

[ELÄKELÄINEN]

Viime viikolla luin,että Sapo-sarja alkaa ilmestyä taas.Siis julkaisevat vanhoja pokkareita uudestaan.Siinähän oli vielä symbolit,että minkä lajityypin dekkari on kyseessä.

Näitä vanhan koulun hidastempoisia tuli 70-80 luvulla luettua,erityisesti viehätyin Ellery Queenin Perry Masoneista.Ne taisi tosin ilmestyä Salama-sarjassa.

Nero Wolfe-kirja´Caesar on kuollut´on muuten ainoa dekkari,jossa tajusin homman jujun täydellisesti.Oli hassua lukea,kun koko ajan huomasi tietävänsä mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

[Ziran]

Michael Dibdin, italialaista (venetsialaista) herkullista poliisityöskentelyä.

Edit: Kolmen tunnin yöunet aiheuttaa kirjoitusvirheitä...

 

[Moto]

Ellery Queenin Perry Masoneista.

Eikös Perry Masonit kirjoittanut Erle Stanley Gartner? Niitä tuli aikoinaan luettua aika paljon. Taisi joku Thomas Chastain lämmitellä sarjaa uudelleen vielä 80-90-luvulla.

 

[hanu]

Jos Klaus Karmasta pidit, niin kotimaisista voisit yrittää etsiä käsiisi ainakin Marton Taigan Komissario Kairalat, pari kirjallista lyhyehköjä tarinoita löytyy SaPo-sarjasta. Samaten Simo Penttilällä on ainakin viisi kirjaa varatuomari Pentti Lehikoisen tutkimuksia, niitä on tosin vaikeampi saada käsiinsä (ja omistani en luovu).

Alkuperäiset Perry Mason -kirjat ovat tietenkin ES Gartnerin, niitä kyllä melkein riittää kun lukee yhden. Varo kuitenkin näitä uusia jonkun muun kirjoittamia Perry Masoneita.

Ellery Queen on kyllä myös ihan hyvä perinteisten dekkarien kirjoittaja. Stoutin Nero Wolfet tuolla jo mainittiinkin, Carter Dickson (myös nimellä John Dickson Carr) kuluu myös klassisiin dekkaristeihin. Ruåtsalaisilla on tietysti Maria Langin luoma rikoskomissario Crister Wijk. Hollannista löytyy Nicholas Freeling, yksi minun suosikeistani näistä vanhemmista. Nalle Puhin kirjoittaja A A Milne on myös kirjoittanut yhden dekkarin, muistaakseni vedonlyönnin takia, sitä on kehuttu aukottomaksi tarinaksi.

Muuten Eläkeläiselle, eikös se ole Gummerruksen Salama-sarja, jota aletaan julkaista uudelleen, SaPo on vissiin ollut elossa koko ajan. Salama-sarjassahan julkaistiin hieman 'kevyempiä' teoksia kuin SaPossa.

 

[ELÄKELÄINEN]

Kaksi korjausta tullut.Molemmat lienevät oikein.
Dekkariharrastus ollut jäissä n. 20 vuotta.

Oliko sitten semmoinen kuin Tauno tai Pentti tms ~Yliruusi?
Hänen n. ´Rikosetsivien vapaapäivä´ teki lähtemättömän vaikutuksen 10-vuotiaaseen lukijaan.

 

[mikkoz]

enpä ole paljon lukenut...

... ja aikaa siitäkin mutta:

- Beck-sarja on aika hyvä

- Sariolan laveantien laki jäänyt mieleen kohtuullisesta loppuratkaisusta, tosin taisin lukea sen aika nuorena.

- Kirstilän jäähyväiset presidentille lukaisin viimeksi

- MY Joensuun kirjat ovat myöskin hyviä.

- ja tietysti komisaario palmut, joista tykkään enemmän leffoina mutta kirjatkin on tullu luettua.

- no oon mä poirotteja, perry masoneita jne lukenut mutta kehutaan kotimaisia.

 

[Gren]

Yllättäen olen kuluneen vuoden aikana kokeillut miltä historiallinen dekkari maistuu ja maistuuhan se.

Erityisesti muinaisen Egyptiin sijoittuvat Linda S. Robinsonin ja Paul Dochertyn sekä viimeksi lukemani Laura Haneyn erilaiset versiot vuosituhansien takaisista rikoksista ovat olleet melko onnistuneita aikaa ja vierasta kulttuuria kuvaavia kirjoja. Rikos on tosin yleensä ollut se vähemmän aivonystyröitä kutkuttava osio.

Laura Joh Rowlandin samuraitten Jaappaniin sijoittuvat murhamysteerit ovat olleet mainioita (ja perin voimakkaan seksuaalisväritteisiä).

Anne Perryn inspehtööri Monkin viktoriaaniset murhatutkimukset vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta ajautuivat aika pian toiston ja typerän helppojen ratkaisujen tielle. Ajankuva toimi aluksi erinomaisesti mutta sitten kirjailijattaren oma ääni mursi aikakauden illuusion. Sääli.

Bruce Alexanderin 1700-luvun Lontooseen ja ensimmäisten poliisien aikaan sijoittuvat sir John Fielding -tarinat tempasivat mukaansa ja ovat osoittautuneet erittäin onnistuneiksi teoksiksi. Kestävä sarja.

Lindsay Davisin ja Steven Saylorin Rooman keisarikunnan alkutaipaleelle sijoittuvat Falco ja Sub Rosa -sarjat ovat sitten ehkä Alexanderin ohella sitä parasta kamaa. Davis sekoittaa erittäin hauskasti jonkinlaista "chandler"mäisyyttä mysteereihin kun taas Saylor on oikea historioitsija ja tekee todella vakuuttavaa työtä siinä suhteessa.

Yksittäisiä helmiä unohdan nyt tietty muutaman, mutta koko lailla tiivistettynä voin sanoa useammankin historiallisen dekkarin kanssa itse rikoksen olevan se sekundäärinen elementti ajankuvan rinnalla. Tai siis takana:)

Miten sen nyt sanoisin... suosittelen kokeilemaan.

 

[Everton]

Ala-asteella iski isosiskon johdosta meikäläiseen ihan kybällä Christie-buumi. Poirotit tuli silloin luettua osaksi jopa useampaankin kertaan ja Marpletkin vissiin kaikki. Poirot oli silloin reilut kymmenisen vuotta sitten myös jokalauantainen rituaali TV:stä saunan jälkeen.

 

[Patarouva]

Täältähän on saanut todella hyviä lukuvinkkejä. Grenin mainitsemat historialliset dekkarit vaikuttavat tutustumisen arvoisilta. Rikos onkin tämäntyyppisissä teoksissa vain yksi lisämauste. Esimerkiksi Econ Ruusun nimessä tehdään murhia, mutta rikoksissa ja niiden selvittämisessä sinänsä ei ole kirjan kiehtovuus, vaan kaikessa muussa, mitä teoksessa on.

Jta:lle suosittelisin Martha Grimesia. Muutama vuosi sitten, kun luin Grimesia, pidin kovasti hänen kirjoistaan. Kirjojen tunnelmassa oli jotakin, joka vetosi ainakin minuun.

Dorothy L. Sayers, Ruth Rendell, Caroline Graham, kyllähän kirjastoista dekkaristeja löytyy. Jos "rikospähkinä" ei ole pääasia, vaan kirja kokonaisuudessaan, kannattaa ehdottomasti tutustua Karin Fossumin kirjoihin, jotka ovat todella hienoja lukuelämyksiä.

 

[Eisenhower]

Viestin lähetti Patarouva
Jos "rikospähkinä" ei ole pääasia, vaan kirja kokonaisuudessaan, kannattaa ehdottomasti tutustua Karin Fossumin kirjoihin, jotka ovat todella hienoja lukuelämyksiä.

Kyllä. Onneksi naiset tekevät Norjassa muutakin kuin hiihtävät.
Lukekaapa ensin 'Evan katse' ja sen jälkeen 'Älä katso taaksesi'. Vangitsevaa luettavaa.

Ike

 

[jta]

Kiitokset kaikille

Lisääkin loistavia lukuvinkkejä saa tietysti jättää, mutta enköhän minä noitakin lueskele pitkälle ensi vuoden puolelle...