Paras urheiluaiheinen kirja

[sampio]

On tässä syksyn aikana ihan riittävästi tullut tahkottua historiaa, ja vaikka aiheesta pidänkin, voisi jouluna olla paikallaan joku muu aihealue. Jos Agassin tai Zlatanin kirjan toivoisi kirjastosta, kun kumpaakin on kehuttu. Ovatkos nuo käännöksinä hyviä?

 

[Amerikanihme]

On tässä syksyn aikana ihan riittävästi tullut tahkottua historiaa, ja vaikka aiheesta pidänkin, voisi jouluna olla paikallaan joku muu aihealue. Jos Agassin tai Zlatanin kirjan toivoisi kirjastosta, kun kumpaakin on kehuttu. Ovatkos nuo käännöksinä hyviä?

Luin Agassin kirjan kyllä englanniksi, mutta kirja on niin hyvä, että tuskin sitä pystyy käännökselläkään pilaamaan, ja kaikki lukemani kommentit täällä (suurin osa ilmeisesti suomenkielisen version pohjalta) ovat olleet erittäin positiivisia.

 

[Winspector]

Täällä on mainittu monia hyviä, mutta mieltäni ovat sykähdyttäneet myös :
Juhani Tamminen: Kausi sydämestäni
...

Eikös tuo ole Alpo Suhosen kirja (Kausi sydämestäni - Chicagon päiväkirjat)?

-W-

 

[Iker]

Jos Agassin tai Zlatanin kirjan toivoisi kirjastosta, kun kumpaakin on kehuttu. Ovatkos nuo käännöksinä hyviä?

Zlatanin kirja ainakin oli hyvä suomenkielisenä, ei pistänyt silmään mitään turhia käännöskummallisuuksia vaan sujuvasti sopi Zlatanin epäilemättä varsin katukieliseksi tarinaksi. Ainakin nimen perusteella oletan että suomennoksen tehnyt Miika Nousiainen on sama kirjailija ja heppu, joka tv:ssä esiintyy ohjelmassa Hyvät ja huonot uutiset.

Sen sijaan Theoren Fleuryn muuten mainiossa kirjassa oli käännöksen kanssa selviä ongelmia jotka pompivat esiin siellä ja täällä. Joku nainen sen oli näyttänyt suomeksi kääntäneen, ja hyvin huomasi että mm. kiekkomaailman terminologia ei ollut hallussa ja muutenkin perus puhekielen heittoja oli laitettu aivan metsään. Vähän väliä tuli vastaan erikoisia ratkaisuja, joista tajusi heti miten se on alkuperäisessä kirjassa ilmaistu ja suomennoksessa sitten menty aivan metsään. Taklauksien sijasta jatkuvasti lyötiin jne, en nyt muista noita tarkemmin.

Yhden muistan, Sean Averyn kommenttiin Elisha Cuthbertista ja Dion Phaneufista viitattiin "suttuisina sekunteina."

 

[Kermit]

Ketjussa olikin jo mainittu Nick Hornbyn Hornankattila (Fever pitch), joka kertoo hienosti faniudesta, sekä loistava Andre Agassin kirja. Sitä voi kyllä suositella kaikille.

Lisäksi vielä pari lukemisen arvoista urheilukirjaa, joita en huomannut ketjussa mainitun tähän mennessä:

Michael Lewisin Money Ball, joka on paremmin muista kuin urheilukirjoista tunnetun Lewisin leffaksikin tehty kirja baseballista, joukkueen rakentamisesta ja "kaikkihan tietää" tyylin haastamisesta. Miten asiat voi tehdä toisinkin, ja rakentaa joukkueen tilastollisten menetelmien eikä scouttien mutun perusteella. Hyvä kirja, vaikka baseball lajina onkin aika etäiseksi jäänyt.

Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, jonka kirjailija myöskin on tunnettu ihan muunlaisista kirjoista. On kuitenkin intohimoinen juoksija, ja tämä kirja on päiväkirjanomainen filosofinenkin pohdiskelu juoksemisesta tai yleisemminkin urheilusta ja sen yhteydestä muuhun elämään. Kannattaa lukea.

Linkit vievät adlibriksen kirja-esittelyihin.

 

[Japi]

Eikös tuo ole Alpo Suhosen kirja (Kausi sydämestäni - Chicagon päiväkirjat)?

-W-

On se. Suhosen kirja on "Kausi sydämestäni" ja Tammisen kirja on "Kausi elämästäni". Suhosen kirjaa en ole lukenut, mutta Tammisen kirja oli ihan positiivinen kokemus, herran muuhun tuotantoon verrattuna.

 

[red.machine]

Igor Larionovin Ykkösketju kapinoi on erinomaista luettavaa. Suosittelen!

Bengt-Åke Crasin Lätkäjengi ja PK Pantterit -kirjasarjat on tullut luettua läpi monta kertaa. Tai Lätkäjengistä olen lukenut ainoastaan nuo suomennetut.(7. ensimmäistä). Neljä viimeisintä osaa ovat saatavilla ainoastaan ruotsiksi. Pakko on kyllä joskus lukea nekin.

 

[Street Clinton]

Pitkästä aikaa pääsi lukemaan urheilukirjaa ja valinta osui Daniel Coylen kirjoittamaan Voittoja ja valheita. Kirjassa käydään Tyler Hamiltonin kertomana läpi ammattipyöräilymaailmaa ja sen dopingin käyttöä 2000-luvun taitteeessa. Tyler Hamiltonin paljastuksista sai alkunsa paskamyrsky jonka voi lopulta katsoa johtaneen Lance Armstroning Tour de France voittojen mitätöimiseen.

Erinomaisesti kirjoitettu ja valaiseva kirja ammattipyöräilymaailman doping-kulttuurista. Ainakin kestävyysurheilun ystäville uppoaa, pyöräilyfanit ovatkin varmasti jo lukeneet tämän.

Lance Armstrong halusi Ranskan ympäriajon suurvoittajaksi hinnalla millä hyvänsä. Tavoitteeseen päästäkseen hän tarvitsi apuajajaansa Tyler Hamiltonia ja järjestelmällistä dopingia, jonka käyttö edellytti huikeita peiteoperaatioita. Kulissit romahtivat, kun Yhdysvaltain antidopingtoimisto USADA onnistui todistamaan, että Lance Armstrong oli urheiluhistorian suurimman doping-salaliiton sydän. Hän menetti seitsemän Ranskan ympäriajon voittoaan, ja tunnusti lopulta itsekin dopingin käytön.

 

[Kaukalonreuna]

Nostetaas tätä ylös. Kaipaisin suosituksia elämänkertoihin lähinnä jääkiekkoilijoita koskeviin kirjoihin, niitä on mukava lueskella.
Luettuna on Selänteen sekä Ruudun kirjat. Tykkäsin molemmista erittäin paljon, löytyykö vastaavia suomennettuna ulkomaalaisista kiekkoilijoista jotka olisi lukemisen arvoisia?

 

[Lone Wanderer]

Nostetaas tätä ylös. Kaipaisin suosituksia elämänkertoihin lähinnä jääkiekkoilijoita koskeviin kirjoihin, niitä on mukava lueskella.
Luettuna on Selänteen sekä Ruudun kirjat. Tykkäsin molemmista erittäin paljon, löytyykö vastaavia suomennettuna ulkomaalaisista kiekkoilijoista jotka olisi lukemisen arvoisia?

Theo Fleuryn "Kovaa Peliä" kirjan luin joskus ainakin. Oli ihan hyvä. Uskallan suositella.

 

[Barnes]

Tykkäsin molemmista erittäin paljon, löytyykö vastaavia suomennettuna ulkomaalaisista kiekkoilijoista jotka olisi lukemisen arvoisia?

Derek Sandersonin kirjan olen lukenut ja voin sitä suositella. Avasi hyvin minulle täydellisen vierasta 70-luvun NHL:ää.

 

[Zohan]

Marko Yrjövuoren The Finn - Elämänkerta oli kyllä mainio lukukokemus. Vahva suositus kaikille.

 

[Ilmari Ahde]

Theo Fleuryn "Kovaa Peliä" kirjan luin joskus ainakin. Oli ihan hyvä. Uskallan suositella.

Suomentaja kun olisi pyytänyt jotain lajin termeistä ymmärtävää kääntämään muutamiakin juttuja, laittanut nimiä oikein ja tilastoja, olisi lukukokemus ollut mukavampi. Fleuryn tarina on hyvä, suomennos järkyttävä.

 

[mjarkko]

Karo Hämäläisen Yksin, Romaani Paavo Nurmesta on paras lukemani urheilukirja.

 

[sinikettu]

David Epsteinin kirja nimeltä The sports gene. Hyvin pitkälti evidence-based katsaus siitä, millä tekijöillä pärjätään urheilussa.

 

[Aunt Wang]

Bernd Brucklerin kirja on hyvä myöskin. Ei mikään järkyttävän pitkä, olisiko ollut vain ~200 sivua. Ken Drydenin kirjan lukemista odotan ilolla.

 

[Ilmari Ahde]

Derek Sandersonin kirjan olen lukenut ja voin sitä suositella. Avasi hyvin minulle täydellisen vierasta 70-luvun NHL:ää.

Olen lukenut saman ja tykkäsin, melkoinen villi länsi oli tuon ajan NHL, kaukalon sisässä ja ulkopuolella. Karalahti olisi varmaan viihtynyt.

E: Jaa mutta, sen verran korjaan itseäni, että kaukalon ulkopuolella olisi viihtynyt ryypiskellen ja rellestellen. Laatikossa joutui vastaamaan tekosistaan hanskatta.

 

[sampio]

Nostetaas tätä ylös. Kaipaisin suosituksia elämänkertoihin lähinnä jääkiekkoilijoita koskeviin kirjoihin, niitä on mukava lueskella.
Luettuna on Selänteen sekä Ruudun kirjat. Tykkäsin molemmista erittäin paljon, löytyykö vastaavia suomennettuna ulkomaalaisista kiekkoilijoista jotka olisi lukemisen arvoisia?

Fleuryn kirja on hyvä, joskin edellä mainitut suomennoskököt hiukan osuvat silmään. Gretzkystä tuli juuri uusi kirja, sisällöstä ei mitään hajua. Vanhan luin joskus junnuna, samoin Selänteen ja Lindrosin junnuelämäkerrat.

Ken Drydenin kirjoittamaa omaelämäkertaa pidetään yleisesti parhaana lätkäkirjana ja tykkäsin siitä kyllä, Drydenilla pysyi räpylän lisäksi kynä kädessä. Myös suomennos on hyvä. Sitten vielä Punakone ja Vaahteranlehti, joka ei ole elämäkerta, mutta omaan makuuni erittäin mielenkiintoinen katsaus P-Amerikan ja NL:n kuumaan kylmään sotaan kaukalossa. Mielenkiintoisia anekdootteja esim. Punakoneen pelireissuista ulkomaille, varusteiden laadusta jne.

 

[Boogy]

Jo mainittu Bernd Brücklerin kirja oli ihan hyvä teos joka kertoi paljon KHL-pelaajan arjesta. Suosittelen kyllä jokaiselle kyseisestä liigasta kiinnostuneelle.

Suosittelut lähtee myös Läpi Helvetin kirjalle joka kertoo Marko Jantusen urasta ja elämästä yleisesti ottaen. Kun itse rupesi junnuna seuraamaan jääkiekkoa reilut kymmenen vuotta sitten niin itselle Marko Jantunen oli se ykköstara. Kirjan luettua tuntui että kaksi aikajanaa yhdistyi, ne omat lapsuuden muistot ja sitten kirjan kertoma tarina. Eipä silloin osannut edes aavistaa että hän pelaisi otteluita kännissä.

 

[jaakkopavunvarsi]

Nostetaas tätä ylös. Kaipaisin suosituksia elämänkertoihin lähinnä jääkiekkoilijoita koskeviin kirjoihin, niitä on mukava lueskella.
Luettuna on Selänteen sekä Ruudun kirjat. Tykkäsin molemmista erittäin paljon, löytyykö vastaavia suomennettuna ulkomaalaisista kiekkoilijoista jotka olisi lukemisen arvoisia?

John Branch: Tappelija - Derek Boogaardin elämä ja kuolema

Kirja kuvaa lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta kuolleen Boogaardin siviilielämää ja nousua Kanadan junnusarjoista aina NHL:n pelätyimmäksi tappelijaksi asti, unohtamatta tietenkään nopeaa alamäkeä. Osaltaan tämä kirja antaa lisää perspektiiviä ymmärtää NHL:n enforcereiden elämää. Kirja oli kaikinpuolin erittäin mielenkiintoinen ja uppoaa takuulla urheilukirjoista pitäviin.

 

[cottonmouth]

Suomentaja kun olisi pyytänyt jotain lajin termeistä ymmärtävää kääntämään muutamiakin juttuja, laittanut nimiä oikein ja tilastoja, olisi lukukokemus ollut mukavampi. Fleuryn tarina on hyvä, suomennos järkyttävä.

Fleuryn kirja on hyvä, joskin edellä mainitut suomennoskököt hiukan osuvat silmään.

Sen sijaan Theoren Fleuryn muuten mainiossa kirjassa oli käännöksen kanssa selviä ongelmia jotka pompivat esiin siellä ja täällä. Joku nainen sen oli näyttänyt suomeksi kääntäneen, ja hyvin huomasi että mm. kiekkomaailman terminologia ei ollut hallussa ja muutenkin perus puhekielen heittoja oli laitettu aivan metsään. Vähän väliä tuli vastaan erikoisia ratkaisuja, joista tajusi heti miten se on alkuperäisessä kirjassa ilmaistu ja suomennoksessa sitten menty aivan metsään. Taklauksien sijasta jatkuvasti lyötiin jne, en nyt muista noita tarkemmin.

Yhden muistan, Sean Averyn kommenttiin Elisha Cuthbertista ja Dion Phaneufista viitattiin "suttuisina sekunteina."

Fleuryn kirja saa mielestäni oikeastaan jopa täysin, tahattoman humoristisen, uuden aspektin tuon suomennoksen myötä. Ensin karua kertomusta hyväksikäytöstä sekä päihteiden nurjasta puolesta ja ykskaks tipautetaan puun takaa joku aivan päätön suomennos, joka poistaa ahdistuksen. Tuo on varmaan oikeasti joku kaunokirjallinen käännöstekniikka, jota en vain sivistymättömyyttäni tajua.

Theo Fleury - Kovaa peliä- kirjasta löytyy kyllä aika paljon hieman eksoottia suomennoksia/ihan selkeitä virheitä.

Mm.

- Marc Messier
- Midget - kääpiö (puhuttaessa siis ko. junnusarjatasosta)
- "allekirjoitus"-termi, kun puhutaan faneille annettavista nimikirjoituksista.
- Gray Bettman
- "Löin Royn rangaistuslaukauskisassa ja voitimme 5-1". Häh?
- "Sain neljän minuutin rangaistuksen korkeasta mailasta Vincent Damphoussea vastaan, kun hän viilti minua nenään"
- "vapaa pelaaja"-kausi (no tuo on periaatteessa ok, mutta eipä tuota termiä kuitenkaan oikein koskaan missään käytetä).
- "Hän pystyi iskemään vastustajalta tajun kankaalle seuraavaan tiistaihin."

Aika vähän on kieltämättä (hyviä) urheilukirjoja tullut luettua. Ruudun teos oli kevyttä kesälukemista ja nuo Teukan ja #88:n elämäkerrat on tavattu myös nuoruudessa. Tuntuivat päälle kymmenvuotiaana naivilta henkilöpalvonnalta, mutta vaikea sanoa miten ne näkisi nykyisin.

 

[sampio]

Aika vähän on kieltämättä (hyviä) urheilukirjoja tullut luettua.

Oletko Andre Agassin tai tuota yllä mainitsemaani Drydenin elämäkertaa lukenut? Ja sitten toellain tuo Punakone ja Vaahteranlehti toimi ainakin historiasta muutenkin pitävälle.

 

[cottonmouth]

Oletko Andre Agassin tai tuota yllä mainitsemaani Drydenin elämäkertaa lukenut? Ja sitten toellain tuo Punakone ja Vaahteranlehti toimi ainakin historiasta muutenkin pitävälle.

En ole, mutta pitää laittaa listalle. Kiitoksia suosituksesta.

 

[Useful Idiot]

Bubbling underina, Tuomas Kyrön urheilukirja - sekä uusi urheilukirja ovat mielenkiintosia kirjoja sopivalla huumorilla höystettynä. Mitään elämänkertoja näistä ei tietenkään saa, mutta jos urheilu aiheena kiinnostaa (missään vaiheessa menemättä ns.kuivaksi virastomatskuksi) niin vahva suositus kyseisille kirjoille.

 

[sekolust]

Heitetääs pari mitä hyllystä löytyy ja parin vuoden sisään on luettu. Paljoa en jaksa noista kirjoittaa, joita on tässä aivan hetkittäin kommentoitu.

* Selänteen tuorein elämänkerta. Vähän jätti kylmäksi. Mulle tuli tästä sellainen fiilis, että punainen lanka puuttui ja jotain pöytälaatikkojuttuja oli pistetty pikaisesti kasaan. Ei jatkoon.

* Fleuryn elämänkerta. Hyllystä löytyy kahdella kielellä, tosin suomenkielistä laitosta en saanut ikinä loppuun. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jatkoon. Muut ovat kertoneet sen verran, että turha mun on jatkaa.

* Selänteen vanhempi elämänkerta. Kertoo paremmin Teemun erästä ja uran alkuvaiheista kuin tuo uudempi tekele. Toisaalta ehkä pahimmat ja mehukkaimmat tarinat puuttuvat, kun kyseessä on kuitenkin silloisen koko kansan maitopojan kirja heti NHL-uran alkuvuosilta ja kirjoittajana on faija. Vähän aikansa tuote, sillä ura kuitenkin jatkui tuon jälkeen "muutaman vuoden", laji ja sarja kehittyivät huimasti ja vastaavaa. Jos vuonna 1993 julkaistaan vuonna 1970 syntyneestä pelaajasta kertova kirja, aika paljon kerrottavaa jää kirjan julkaisun ja 2013-14 kauteen päättyneen uran väliin. Menee kuriositeettina.

* Boogaardista kertova Tappelija. Periaatteessa lahjaton pelaaja nousee ECHL:n ja parin AHL-kauden jälkeen NHL:aan, voittaa fanien sydämet, kärsii päihdeongelmista ja kuolee nuorena. Tarina itsessään on kertomisen arvoinen, mutta vähän kirjaa syö se, että Derek itse ei ole enää sattuneista syistä niistä kertomassa.Sinänsä herättää hyvin ajatuksia siitä, mikä lopulta onkaan tappelujen hinta lätkässä. Jos aihe kiinnostaa, ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jos ei, niin parempi jättää hyllyyn.

* Orrin elämänkerta. Ennen kaikki oli paremmin, Don Cherry on vähintään Jeesuksen ja Äiti Teresan lapsi, polvi on paskana, kaikki Eaglesonia lukuunottamatta hyviä tyyppejä. Siinä käytännössä se. Orrin "muutostoiveet lajia kohtaan" eivät oikein itseeni iskeneet. Jotenkin kun noita tarinoita luki, niin mulla tuli mieleen sellainen vanhan kyynisen miehen stereotyyppinen kuva. Johonkin iskee, muhun ei.

* Karalahden elämänkerta. Varmasti viihdyttävää lukemista, josta diggailee Tony Halmeen kirjoista. Kaduttaa, että tämä tuli täysihintaisena kotiutettua. Kirjan verran settiä sekoilusta sellaiselta pelaajalta, jonka nimi on suoranainen synonyymi sekoilulle. Täysin itsekästä ja muille suorastaan haitallista tekemistä sellaiselta pelaajalta, joka omalla toiminnallaan hommasi itsensä pois NHL:sta, sulki ovet Nordikselle, lähti Kärpistä poliisin hoteisiin, kusi jengin pakkiin pronssimatseissa, ei lähtenyt nätisti Jokereista ja jonka perhe-elämä ei kehuja ansaitse. Jos joku hädintuskin lukutaitoinen myöhäisteini löytyy jostain, niin voi olla ihan ykköskirja. Noin yleisesti, parempaa matskua löytyy.

* Marko Jantusen kirja. Ero Karalahteen on jo melkoisesti asenteissa. Siinä missä Karalahden kirja menee sekoiluna, Jantusen kirjassa on mielestäni aivan toinen sävy. Kumpikaan ei ole pyhäkoulusta tullut, kumpikin sekoili päihteiden kanssa ja kummankin päihteily ja muut asennevammaisuudet haittasivat uraa. Mutta toisin kuin Karalahden kirja, Jantunen ei esiinny minään sekoilua ihannoivana teinin tasolle jääneenä wannabegangsterina. Kouluarvosanaksi antaisin seiskan: ihan luettavaa settiä, mutta ei silti mikään pakkolukeminen.

* Bernd Brücklerin kirja. Aavistuksen jo vanhahko, mutta kuvannee silti hyvin sitä, mitä KHL ja Venäjä voivat olla. Mikään ei välttämättä toimi, mutta aina asiat jollain tavalla järjestyvät. Samaan aikaan ollaan tyystin etuoikeutettuja, silti välillä meno on päätöntä. Pelireissun jälkeen matkatavarat voivat olla täynnä huippulaatuista kaviaaria, samalla kun liksat ovat varsinkin verotus huomioiden erittäin kovia. Silti seuraavaan matsiin voi palkattu autokuski ajaa leirikeskukseen "valmistautumaan", kun luotto pelaajiin on kuin Neuvostoliitossa ja liikenne ihan mitä sattuu. Suosittelen.

* Dave Kingin King of Russia. En tiedä onko suomenkielistä tarjolla, mutta ainakin kolmannella kotimaisella hyvää luettavaa. Vaikka kirja on vielä Brücklerin opusta vanhempi, kuvaa tuo hyvin venäläistä toimintaa lätkäjoukkueissa koutsin näkökulmasta. Vaikka KHL:n ja sen osittaisen länsimaalaistumisen (=muutama läntinen joukkue, ulkkarikoutsien vaikutus toimintaan, ulkkaripelaajien määrän nousu, jne.) on ehkä hionut pahimpia särmiä, antaa tuo melko rajun kuvan toiminnasta.

* Markku Jokisipilän Punakone ja vaahteranlehti. Jos historia kiinnostaa, ehdottomasti suosittelen kirjaa. Vanhempi sukupolvi saa varmasti otteluista irti, mulle näin kolmikymppisenä käytännössä kaikki setti on välähdyksinä tai vahvasti taustoitettuna kerrottua. Tavallaan mun on vaikea astua niihin kenkiin, joita tuolloisessa kiekkomaailmassa oli. Toisaalta ainakin itselleni tuo oli loistava katsaus siihen, mikä voi olla urheilun ja politiikan suhde parhaimmillaan tai pahimmillaan: se on enemmän, kuin vain kisailua paremmuudesta kaukalossa, kentällä tai stadionilla.