Paras urheiluaiheinen kirja

[Karrmaz]

En koskaan ole ollut kova lukemaan, mutta pari hyvää tulee mieleen:

Tony Halme: Jumala armahtaa -Minä en.
Tony Halme: Tuomiopäivä
Halme tilittää elämänkertaansa


Stan Fischler: The Ultimate Bad Boys Book
Kirja kertoo NHL:n enforcereista.

 

[bebeto]

Raevuori-Otila: Jääkiekkoilumme tähtiä ja tähtihetkiä

Loistavasti kirjoitettu teos jääkiekosta ja ihmisistä sen parissa.
Suosittelen lämpimästi kaikille!

 

[Baritoni]

Elmo, Suomi ja Kainalniemi

Elmo on ykkönen aina ja ikuisesti. Andien talvikisojen jääkiekkofinaalin voittomaali: kolmella viittä vastaan aloitusvoitto Longjohn Beginningiltä (Suomelta jäähyllä Pasaatila, Hurrinen ja Leposuo), huulenheittoa maalivahti Henkka "Ladonovi" Ryynisen kanssa, naruttelu koko Kanadan kentällisen läpi, leikittely maalivahdin kanssa, nosto sisään, tuuletukseksi kolmoislutz ja kärkichalkov. Rok.

Ykkösketju kapinoi on mielenkiintoinen. Niin ovat myös Pelen elämäkerta ja Jokerit liukkaalla jäällä, joka oli yksi innoittaja sille, että Veijareista ja virtuooseista tuli totta.

Tietenkään ei sovi unohtaa legendaarista Pelimiehiä, tulisieluja -historiikkia.

B

 

[jyp17]

Viestin lähetti The Rock

Eric Lindrosin elämänkerta, kirjoittajaa en muista.

Tällainenkin löytyy? Pystysitkö tarkistamaan sitä kirjottajaa mistään? Ihan mielenkiinnosta voisin lukee..

 

[dude]

Oli pakko nostaa tämä ketju ylös, koska sain vihdoin ja viimein käsiini Simon Kuperin Matka pallon ympäri. Ei voi kyllä muuta kuin hehkuttaa. On uskomaton eeppos. Varsinkin se jälkeenpäin lisätty Suomi-osio nosti hymyn huulille. Ei täällä ole mitään jalkapallokulttuuria.

Jalkapalloa valossa ja varjossa on seuraava operaatio.

Tohon aikanaan olleeseen listaan voisin nyt lisätä:
Ken Dryden: The Game
Don Cherrystä kertova Grapes
Reksa - kaukalon ammattilainen

 

[BitterX]

Luen tällä hetkellä Tim Parksin kirjaa "A Season with Verona. Travels around Italy in Search of Illusion, National Character and Goals".

Kirjailija itse on englantilainen Veronassa asuva Hellas Verona-fani, joka matkustaa Veronan hardcore-fanien kanssa ympäri Italiaa vierasotteluissa. Kirja on aivan must fanikulttuurista, jalkapallosta ja Italiasta kiinnostuneille. Suomen kielistä käännöstä ei taida olla olemassakaan.

 

[Pavlikovsky]

Yksi erittäin hyvä urheiluaiheinen kirja on Ilmiö Evilä. Kirjahan siis kertoo tiiviisti Tommi Evilän uran vaiheita aina Pyynikin urheilukentältä Stadikan MM-pronssiin saakka. Juurikin hyvin Tommi Evilämäinen-kirja, hyviä juttuja ja paljon väritystä. Huippu-urheilijan elämä on kyllä raakaa ja terveitä päiviä on vähän, joskaan ollenkaan, se on päällimmäinen tuntemus kirjasta. Miinusta siitä, että teos voisi olla pidempi, mutta Tommilla taitaa olla vielä enemmän elämänkertaa edessä kuin takana. Suosittelen!

 

[Joope]

Ehkäpä paras urheilukirja on mielestäni "Lance Armstrong: Ei ainoastaan pyöräilystä". Mielenkiintoista tekstiä pyöräilyn lisäksi Käsivahvan taistelusta syöpää vastaan ja noususta takaisin hupulle. Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa siitä urheiliko mies puhtain keinoin vai ei, mutta kova jätkä joka tapauksessa. Esa Tikkasesta kertova "Tiki" tuli tuossa kesällä lukaistua ja yksi parhaista suomalaisista kiekkokirjoista se mielestäni on. "Sami Helenius - Seitsemäs puolustaja" ei mikään kirjallisuuden merkkiteos varmasti ole, mutta kuitenkin erilaisuudessaan ihan mukavaa luettavaa. Sitten hyllystä löytyy myös tämä "Jääkiekon värityskirja", jossa entiset ja nykyiset pelimiehet kertovat hauskoja tarinoita ja sattumuksia. Suosittelen lämpimästi jos joku ei sitä vielä ole lukenut.

 

[Sirius]

Aika paljon on tullut luettua myös urheiluaiheista kirjallisuutta, monet kohteet on jo mainittu ketjun jossakin vaiheessa. Kaltaiseni himolukija tarttuu lähes kirjaan kuin kirjaan aina kun aikaa liikenee. Muutama mielenkiintoinen kirja osui silmiin muiden listauksista, pitänee kipaista kirjastoon lähipäivinä.

Näin lievästi Ilves-henkiselle ihmiselle erityisen mieluisia luettavia ovat olleet Ilveksen historiasta kertovat kirjat, Veijareita ja virtuooseja sekä aikaisempi teos Pelimiehiä, tulisieluja. Myös Aarne Honkavaarasta kertova kirja, Dynamo, oli kiintoisa kokemus. Eikä unohtaa sovi urheilukirjojen saralta lapsuuteni lempparia, Mauri Kunnaksen klassikkoa Suuri urheilukirja.

 

[Peaks]

No onhan nuita jääkiekkoaiheisia opuksia tullut luettua, lähinnä kirjastosta olen lainaillut joten tekijät ja kirjojen nimet saattavat olla hukassa. Tässäpä ne jotka muistan:

- Tavoitteena Stanley Cup - tekijää en muista, lukekaa aikaisemmista viesteistä :)
- Liigatähdet - Mennander
- Leijonien tarina - Mennander
- Teemu Selänne (Teemun ekan NHL-kauden jälkeen kirjoitettu, nimestä en ole ihan varma) - Selänne
- Kurrin joku elämäkerta
- Kansainvälisestä jääkiekosta kertova kirja aikaväliltä (?) 99-03
- Jari Litmasen elämäkerta

 

[king of the jungle]

Ohi aiheen menee, mutta itseäni on aina ihmetyttänyt, että miksi ihmeessä näistä urheilijoista pitää tehdä se elämänkerta kesken uran, kuten vaikkapa Evilällä ja kumppaneilla ? Tietysti siitä rahaa repii.
Tylsä tavallaan lukea kirjaa, kun kyseisellä urheilijalla on vielä uraa edessä ja asioita kerrottavana. Ei näitä ole kovin järkevä lukea pari vuotta julkaisun jälkeen kirjastosta lainattuna, kun se teksti siellä on vanhentunutta.

 

[Luu2]

Tällainenkin löytyy? Pystysitkö tarkistamaan sitä kirjottajaa mistään? Ihan mielenkiinnosta voisin lukee..

Kirjan nimi on Tulta jäällä - Eric Lindros. Kirjoittaja Randy Starkman yhdessä Iso-Ericin itsensä kanssa.

 

[-OO-]

Ehkäpä paras urheilukirja on mielestäni "Lance Armstrong: Ei ainoastaan pyöräilystä". Mielenkiintoista tekstiä pyöräilyn lisäksi Käsivahvan taistelusta syöpää vastaan ja noususta takaisin hupulle. Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa siitä urheiliko mies puhtain keinoin vai ei, mutta kova jätkä joka tapauksessa.

Tämä on kyllä minunkin valintani, ehdottomasti paras urheilukirja ja muutenkin erinomainen teos ja mielenkiintoinen tarina. Ja vaikka noihin dopingasioihin suhtautuu usein varsin kyynisesti ja Armstrongiakin vastaan on esitetty melko vakuuttaviakin todisteita niin tuon kirjan luettua on todella vaikea uskoa että Armstrong olisi käyttänyt mitään kiellettyjä aineita. Mutta kuten kirjoitit niin Armstrong on käynyt jo sellaisen taistelun että tulipa ne ympäriajojen voitot dopingin kanssa tai ilman niin joka tapauksessa kyseessä on saatanan kova äijä!

Yleensä ottaen minä en muista kovinkaan montaa hyvää urheiluaiheista kirjaa. Minusta urheilukirjoissa noudatetaan liian paljon samaa kaavaa eikä oikein onnistuta löytämään mitään uutta tapaa lähestyä aihetta, siksi niistä jotenkin puuttuu mielenkiinto. Ja minäkään en oikein ymmärrä tätä villitystä tehdä elämänkertoja urheilijoista joiden ura on vasta alussa. Jonkun Armstrongin kohdalla tämän tietysti ymmärtää kun kerrottavana on tuollainen tarina mutta kun jostain Pertti Perusurheilijasta kirjoitetaan kirja parin onnistuneen vuoden jälkeen niin rahastushan siinä vaan vähän haiskahtaa. Aika harvoin noihin kirjoihin saadaan mitään oikeasti mielenkiintoista.

 

[Maple Leaf]

Minusta urheilukirjoissa noudatetaan liian paljon samaa kaavaa eikä oikein onnistuta löytämään mitään uutta tapaa lähestyä aihetta, siksi niistä jotenkin puuttuu mielenkiinto.

Maailma on täynnä hyviä urheilukirjoja, niitä ei vain julkaista suomeksi ilmeisesti siksi, että täällä markkinat ovat kuitenkin kovin pienet. Ulkomaanreissuilla ja netistä niitä löytää, aloita Amazonista. Ei lopu mielenkiintoinen luettava aivan heti.

 

[dana77]

Ketjun otsikossa puhutaan parhaasta urheiluaiheisesta kirjasta ja sitten ketjussa itsessään on lueteltu kaikki luetut urheilukirjat. Sikäli hassua, että suurin osa urheiluaiheisista kirjoista on suorastaan onnettomia.

Kaksi parasta jääkiekkoaiheista mitä olen lukenut ovat Barry Meiselin Losing the Edge: The Rise and Fall of the Stanley Cup Champion New York Rangers ja Ross Bernsteinin The Code: The Unwritten Rules Of Fighting And Retaliation In The Nhl. Bubbling underina Ed Willesin The Rebel League: The Short and Unruly Life of the World Hockey Association. Olen muistaakseni NHL-puolelle niistä jonkinlaiset ketjutkin avannut.

Jos Drydenin the Gamea pidetään jonkinlaisena benchmarkina, niin nuo kaikki kolme kepittää sen. Tokihan sitäkin voi pitää "älykkäänä" jos on siihen asti lukenut vain aku ankkaa.

Alpo Suhosen kirja on Kafkan linnan ohella toinen kirja maailmassa, jota en ole vain pystynyt lukemaan loppuun (ja minä luin sentään kokonaan Ray Scapinellon elämänkerrankin, uuh). Ihmisen elämä on vain liian lyhyt noihin. Kafkasta sentään sai jonkinlaisen elämyksen että sellaisen puuron kirjoittaminen on mahdollista.

 

[punasydän]

Riippuu vähän minkälaista kirjallisuusviihdettä etsii, itseen iskee kyllä lähes kirja kuin kirja. Jos haluaa helppoa luettavaa, nousee meikäläisen listoilla muiden yläpuolelle:

Tony Halme: Jumala armahtaa minä en
Ca.. Jukka Suutari: Sami Helenius - 7. Puolustaja
Esa Tikkasesta kertova kirja
Urheilun- & jääkiekon värityskirjat

Halmeella on niin oma tyylinsä tuoda itseään esille tuossa kirjassa, muistan eräänkin junamatkan, kun luin ko. kirjaa yksin rauhassa ja naureskelin jutuille vieressä istujien katsoessa kuin hullua. Heleniuksesta kertova kirja on vaan kokonaisuudessaan niin erilainen, aihe on erilainen ja kerronta tyylillä, että on vaikea lopettaa kesken lukemista. Tikkasen kirjan luin muistaakseni kahdessa päivässä joulun pyhinä, voin ihan rehellisesti sanoa, että nopeiten lukemani oikean kirjan kokoinen kirja. Urheilun värityskirjassa ja Jääkiekon värityskirjassa vaan on niin hauskoja juttuja, että jaksoi viihdyttää pariinkin otteeseen molemmat kirjat, kun laitetaan mm. Kalle Palander, Kibe Kuhta, Wilson Kirwa, Seppo Räty, Juha Lind, Esa Tikkanen, Jarkko Ruutu, Ägä Riihilahti ja Mika Salo värittämään saman kirjan kansien sisään, ei tulos voi olla muuta kuin hauskoja tarinoita.

 

[ipaz]

Alpo Suhosen kirja on Kafkan linnan ohella toinen kirja maailmassa, jota en ole vain pystynyt lukemaan loppuun (ja minä luin sentään kokonaan Ray Scapinellon elämänkerrankin, uuh). Ihmisen elämä on vain liian lyhyt noihin. Kafkasta sentään sai jonkinlaisen elämyksen että sellaisen puuron kirjoittaminen on mahdollista.

Sama täällä. Ei pystynyt keskittymään sitten mitenkään tuohon Alpon tuotokseen. Ja vaikka yleensäkin olen ns. unilukija, eli alan lukemaan ennen nukkumaan menoa sängyssä ja herään poski kirjassa kiinni, niin Tikkasen kirja oli ihan mielenkiintoista tarinaa ja annan ääneni sille vaikka siinä hieman liikaa numeroihin keskitytäänkin. Ei oikein jaksa lukea...

 

[Maple Leaf]

Kaksi parasta jääkiekkoaiheista mitä olen lukenut ovat Barry Meiselin Losing the Edge: The Rise and Fall of the Stanley Cup Champion New York Rangers ja Ross Bernsteinin The Code: The Unwritten Rules Of Fighting And Retaliation In The Nhl. (...) Jos Drydenin the Gamea pidetään jonkinlaisena benchmarkina, niin nuo kaikki kolme kepittää sen. Tokihan sitäkin voi pitää "älykkäänä" jos on siihen asti lukenut vain aku ankkaa.

Mielipidekysymyshän tämä vain on, mutta en suin surminkaan osaa pitää Bernsteinin "The Codea" Drydenin "The Gamea" jollain tavalla "älykkäämpänä". Sinulle suosittelisin — jos et ole vielä lukenut — tuota "The Code"-osastoa myöskin käsittelevää Lawrence Scanlanin kirjaa "Grace Under Fire". Samaa tematiikkaa, mutta toimitsijapuolelta ja hauskoin anekdootein käsittelee Lloyd Freebergin "In The Bin — Reckless and Rude Stories from the Penalty Boxes of the NHL".

Hieno lukukokemus oli myös Carl Brewerin elämäkerta "The Power of Two", joka avaa aivan uudella tavalla NHL:n arjen takavuosikymmeninä, ja ennen kaikkea Brewerin uutteran työn pelaajien oikeuksien puolesta. Tässä kirjassa kuvatut jääkiekkotappelut käydään enemmänkin oikeussaleissa kuin kaukaloissa, mutta niiden intensiteetti ja merkitys pelaajille oli vähintään yhtä merkittävä.

 

[moby]

- Teemu Selänne (Teemun ekan NHL-kauden jälkeen kirjoitettu, nimestä en ole ihan varma) - Selänne

Tämä kirja oli ihan täyttä paskaa. Ilmarin omakehua ja Teemun autojen esittelyä. Lisäksi kirjassa annettiin täysin väärä kuva junnujääkiekosta. Teemu oli superlahjakas, mutta normi junnun harjoittelun tuon kirjan lukeminen saattaa pilata täysin.

En ole mieletöntä määrää urheilukirjoja lukenut, mutta laittaisin ykköseksi tuon "Ykkösketju kapinoi" Hyvä kuvaus NL:n sairaasta urheilumaailmasta.

 

[Palstalegenda]

Kamasutra.

 

[dana77]

Mielipidekysymyshän tämä vain on, mutta en suin surminkaan osaa pitää Bernsteinin "The Codea" Drydenin "The Gamea" jollain tavalla "älykkäämpänä".

Ei nämä mitään mielipidekysymyksiä ole, mutta olen samaa mieltä. The Code ei mikään älykäs kirja ole, mielenkiintoinen vain muuten. Sen mielenkiinto perustuu paljon siihen, että siinä pelaajat itse kertovat pelin mielenkiintoisesta osa-alueesta paljon sellaista mitä ei usein kuule. Oikeastaan tuo WHA-kirjan kanssa on sama juttu. Kasa eri ihmisten kertomia erillisiä kertomuksia, mutta vain huikeita sellaisia. Slapshot-leffa oli pitkälti totta WHA:ssa. Meiselin Losing the Edge on kirjana ehjin kokonaisuus. Se on tarkkuudeltaan ja faktoiltaan kuin tieteellinen teos, mutta silti helppolukuinen. Pitää itseasiassa tänä iltana kys.kirjailijan kanssa soitella/mailailla muissa asioissa.

Oikeastaan agendani oli vain kritisoida sitä että The Gamea pidetään jotenkin erityisen älykkäänä vain sen takia että oletetaan että jääkiekkoilijat ovat tyhmiä otuksia, että kun joukossa on joku lakimies joka osaa ihan oikean kirjoittaa, niin se on lähes epäinhimillinen saavutus. Tuota voisi kutsua Randy "the doc" Gregg-syndroomaksi. Toki tuo oletus voi olla ihan oikea, mutta on se silti väärin niin yleistää! :)

 

[teemu73]

- Suuri jääkiekkoteos osat 1-4
- Vauhdikasta viihdettä: Jääkiekon SM-liiga 1975-85
- Jääkiekkokirja (yksi per kausi 90-luvun puoliväliin asti, sen jälkeen taso on laskenut)
- Liigatähdet
- Patajätkät
- Pitkä laukaus
- Vellu Ketola - Ässien Ässä
- MM Jääkiekko 1991
- Urheilun etusivut 1946-1984 - Uusi Suomi

Lisäksi kirjat Helsingin yleisurheilukisoista 1983 (kannessa Tiina Lillak) ja Meksikon jalkapallokisoista 1986, en muista näiden virallisia nimiä.

 

[Brewer]

Nick Hornby:Fever Pitch on minulle SE kirja.

Tulevaisuudessa sitten ehkä Pentti Matikainen:Let's go/Lähe menee

 

[aceman81]

Ringeten maahamme tuonut Juhani Wahlsten kirjoitti asian vierestä teoksessa Hakkaa päälle, Suomen poika (1969). Tai siis kynän varressa mainittu olleen Risto Forss.

Kenties altavastaajan asema vaikuttaa arvioon, oikein tiedä mitä tuon aikaiselta jääkiekkokirjallisuudelta odottaa, mutta Wahlsten tuntui olevan aikaansa edellä ajatuksissaan. Samoja teemoja on pidetty yllä ihan viime vuosinakin.

Urheilijan elämä ja ammattimainen harjoittelu nostetaan kirjassa välttämättömäksi tavoitteeksi, mutta myös taktinen puoli, henkinen puoli, lajinomainen harjoittelu, pelaajan huomioiminen yksilönä, oikeus/velvollisuus heittäytyä pelille ja näyttää tunteensa niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, suhde mediaan...

Pitkälti harkittua asiaa koko kirja. Ihan hauska klippi kritisoitaessa puutteellista alkulämmittelyä:

Nykyisellään otteluun valmistautuminen jää pukuhuonekeskustelujen ja hermostuneen leikinlaskun varaan. Lopullinen tukos repäisevälle pelinavaukselle luistellaan pari minuuttia ennen ottelun alkamista, maalivahdin lämmittelyn jälkeen. Tuossa hurjassa karusellissa kangistetaan pelaajien jäsenet ja hengitys lopullisesti.

Kukaan ei liene vaivautunut pohtimaan miksi pelaajat juuri ennen ottelun alkua luistelevat ympäri kenttää mielettömällä vauhdilla. Niin, miksi? Fysiologisesti ajatellen moinen verryttely on täysin hyödytöntä. Jäälle ensimmäisinä menevät miehet, tavallisesti joukkueen paras osa, joutuvat aloittamaan kamppailun silmät ristissä ja keuhkot ylikuormituksesta lähes lamaantuneina. Seuraaville alku on jo aavistuksen verran helpompi

Mieluisa lukukokemus, eihän tuo kirja kymmentä vuotta kauempaa ole kirjahyllyssä lojunut. Samoilla liukkailla vois lukea Wahlstenin perheen Aloituskiekon (1992). Lukenut muutamaan otteeseen, mutta olisko tullut uutta perspektiiviä ja työkaluja omaksua asioita? Kestävyysjuoksuun pureutuva Flying Finns - Lentävät suomalaiset (1988), Valeri Harlamov - Maalintekijä numero 17 (1979), Manchester City Football book 1979, Mennanderin veljesten tiiliskivet Liigatähdet ja Leijonien tarina saattasivat myös ansaita uuden lukukerran vuosien jälkeen.

Koska kirja tykkää että sitä luetaan.

 

[Vellihousu]

Jaah, tämmöinenkin ketju on keksitty.

Jorma Kurvisen Siniviiva on yksi harvoista vai onko jopa ainoa aikuisille kirjoitettu suomalainen romaani jossa aiheensa on jääkiekko ja kyseessä on kaiken lisäksi vielä hyvä romaani. Muita hyviä kiekkokirjoja ovat ainakin Juhani Tammisen Pelin jälkeen ja sitten tämä Sami Heleniusta käsittelevä 7.puolustaja. Oman lapsuuden/nuoruuden suosikkeja ja edelleen kiinnostavia ajankuvia ovat puolestaan Tihonovin kiekkokirja, Maalissa Tretjak ja Rick Reillyn Gretzky. Kiekon ulkopuolelta mieleen nousevat ainakin Lance Armstrongin Ei ainoastaan pyöräilystä ja Jukka Pakkasen Raateleva nousu.

Liian vähän on kyllä tullut urheilusta luettua, tosin ei tuo suomenkielinen tarjontakaan liian laveaa ole.