Paras pelaaja joka ei ole pelannut NHL:ässä, vaikka olisi ollut mahdollisuus ?

[benicio]

Tämän jälkeen ketjun voi lukita

Marco Tuokko-Mikko Rautee-Jani Kiviharju

Toi ketju olis kyllä pitänytkin lukita, ikuisesti.

 

[AnFa]

Parhaat pelaajat joita ei ole VARATTU NHL:ään?

Martin St. Louis

 

[Kipe]

Sakari Palsola ois kova vaihtoehto mutta vastaan Jukka Seppo.

 

[Major Julli]

Martin St. Louis

Eddie Shore
Gordie Howe
Bobby Orr

noin niinku ens alkuun ...

Phil Esposito
Maurice Richard

riittääkö?

Howie Morenz
Georges Vezina

have another?

Wayne Gretzky

 

[Rocco]

Eddie Shore
Gordie Howe
Bobby Orr

noin niinku ens alkuun ...

Phil Esposito
Maurice Richard

riittääkö?

Howie Morenz
Georges Vezina

have another?

Wayne Gretzky

Shore, Richard, Vezina ja Richard pelasivat NHL:ää ennenkuin draftia oli edes keksitty. Myös Howe oli liigassa ennen draftia. Esposito tuli liigaan draftin ensimmäisenä vuonna 1963, mutta ilmeisesti oli jo sopimuksen alaisena kun ei draftiin lainkaan osallistunut. Tuona ekana draftivuonna jo sopimuksen omaavat pelaajat eivät saaneet osallistua.

Orr sensijaan oli vuoden -66 ykkösvaraus.

 

[L4E]

Jouni Rinne. Jos mies olisi joskus viitsinyt harjoitella olisi takuulla ollut kysyntää rapakon takana.

Olisivat Forssin Matin kanssa olleet kova tutkapari myös rapakon takanakin. Molemmathan varattiin sekä NHL:ään että WHA:han.

Rinnehän oli muuten ensimmäinen Lukon kasvatti, joka sai NHL varauksen ja se tapahtui vuonna 1976 #95(tosin Wallenius varattiin myös samana vuonna #135).

 

[Evil]

Voisinpa jatkaa keskustelua aiheella: Parhaat pelaajat joita ei ole VARATTU NHL:ään?

Meidän pojista tuli ensin mieleen Selke-voittaja John Madden.

 

[dana77]

Ihme että Veikko Niemistä tai Darius Rusnakia ole mainittu. Ei silti että kumpikaan oikeita vastauksia, mutta kumpikin parhaimmillaan erittäin hyviä pelaajia joilla on paljon faneja. Ensinmainittu oli kuitenkin parhaimmillaan maajoukkueen ykkösketjun kamaa Teemu Selänteen kanssa. Jälkimmäinen taas puolestaan olisi nyt ainakin parempi kuin joku Otakar Janecky.Eric Kühnhackl voisi olla omalta ajaltaan hyvä vastaus.

 

[Major Julli]

Shore, Richard, Vezina ja Richard pelasivat NHL:ää ennenkuin draftia oli edes keksitty. Myös Howe oli liigassa ennen draftia. Esposito tuli liigaan draftin ensimmäisenä vuonna 1963, mutta ilmeisesti oli jo sopimuksen alaisena kun ei draftiin lainkaan osallistunut. Tuona ekana draftivuonna jo sopimuksen omaavat pelaajat eivät saaneet osallistua.

Orr sensijaan oli vuoden -66 ykkösvaraus.

Orr oli siitä huolimatta jo Bostonin omaisuutta, koska vasta 1969 alkoi draft nykymuodossaan, ennen sitä pelaajat saattoivat tehdä ala-ikäisenä "sponsorship"-diilejä joukkuiden kanssa, jolloinka he olivat sidoksissa joukkueisiin. Oman käsitykseni mukaan Quebec oli 100% Montrealin takapihaa ja muualla Kanadassa kisasivat loput viisi. En itseasiassa edes tiennyt, että Orr oli varattu, joten siinä mielessä väärässä. En tiedä oliko näillä vuosien 1963-69 drafteilla vielä mitään käytännön merkitystä. Ja muistaakseni Montrealilla oli jonkinlainen etuotto quebeciläisiin pelaajiin vielä vuoden 1969 jälkeen, ainakin Quebec Nordiquesin tehoduo Tardif-Cloutier olisi ollut Montrealin omaisuutta. Tai sitten se loppui juuri tuohon vuoteen 1969.

 

[Maple Leaf]

Parhaat pelaajat joita ei ole VARATTU NHL:ään?

Curtis Joseph.

 

[Ted Raikas]

Lalli Partinen.

 

[hannes_ko]

Siinä ja siinä voiko sanoa, että Hobey Bakerilla oli mahdollisuus NHL:ään, kun kyseistä liigaa ei uran alkuvuosina ollut ja kun oli, niin miestä kutsuivat muut puuhat.

Mutta jos listataan parhaita pelaajia, jotka eivät koskaan NHL:ssä pelanneet, niin tästä ei tarvitse edes keskustella.

There are those wrote during Baker's era, just before the Great War, that he was the greatest athlete who ever lived.

Amerikkaa, amerikkaa, mutta melkoinen ura kuitenkin.

 

[Espen]

Bykov-Khomutov oli mielestäni parempi kuin Larionov-Makarov. Tikhonov ei ollut samaa mieltä. Pakeiksi Fetisov-Kasatonov, niin siinä vaiheessa ei ole kukaan Bykovin kannalla. Heidän viisikko pelaaminen oli omalta planeetalta. Ketä Bykovin ketjun takana pelasi Bilialednikov ja ... ?

80-luvun lopulla Konstantinov ja vuoden 1988 tapahtumien jälkeen Kasatonov, koska hän ja ykköskentällisen muut jannut eivät olleet edes puheväleissä keskenään. Bernin 1990-kisoissa lupaava sekopää Mihail Tatarinov. Taitoa siis riitti heidänkin taakseen. Niin, ja neukkujen kolmoskentässä hyökkäsivät 80-luvun lopulla Fedorov ja Mogilny.

Bykovilla ja Khomutovilla olisi ollut iso ruutu NHL:ssä. He vain valitsivat helpomman elämän kovien harjoitus- ja leiritysvuosien jälkeen.

Eurooppalaiset maalivahdit eivät 80-luvulla saaneet juurikaan tilaisuuksia pelata NHL:ssä. Tätä seliteltiin pienemmillä kaukaloilla ja vastaavilla, mutta tosiasiassa Eurooppalaiset eivät saaneet edes kunnolla yrittää. Dominik Hasek sai tilaisuutensa ainoastaan Grant Fuhrin loukkaantumisen takia ja loppu on historiaa. Tätä ennen Hasek ei kelvannut juuri muuta kuin luukun avaajaksi. Väitän että Jukka Tammi parhaimpina vuosinaan 1988-90 olisi ollut NHL-kamaa.

 

[Kaivanto]

Eric Kühnhackl voisi olla omalta ajaltaan hyvä vastaus.

Tätä tulin kanssa sanomaan. Järkyttävä koko yhdistettynä taitoon olisi ollut NHL:ssä kova sana. Olisi varmaan ollut rahkeita kehittyä paljon paremmaksikin pelaajaksi, jos ei olisi pelannut koko uraansa niin paljon itseään huonompia vastaan.

 

[Seti]

Eric Kühnhackl voisi olla omalta ajaltaan hyvä vastaus.

Olisi pitänyt rajata Neuvostoliiton kasvatit kokonaan pois.
Tämä nimi tuo mieleen kauhunsekaisia tunteita.

Iso Eric tulee, ohittaa pakin.. ja tekee maalin !
11-vuotiaan tenavan kauhu.

Pari nimeä jotka eivät ole edes ehdolla parhaiksi.
Jörgen Jönsson. Ja kun kerran Eric mainitaan. Niin mainitaan Dieter Hegen.
Mies joka on kuolematta/halvaantumatta ottanut vastaan suurimman iskun.
Sen NHL veskarin jälkeen, joka sai skrinnarista kaulaan. Ja piti henkensä millillä.

Didi Hegenillä taisi liipaista vielä lähempää.
Ainoa ja toivottavasti viimeinen kerta kun näen veren sananmukaisesti pursuavan. Livenä.

Ja ei en ala kaivamaan missä matsissa tuo tapahtui. 59.30+ pelattu. Dusseldorf vs - ? 1988 ? 1991 ?

 

[DAF]

Kuka muuten muistaa noilta ajoilta selostuksista sen, että Neuvostoliiton maajoukkueessa ainoastaan Zinetula Biljaletdinov sai tulistua otteluissa ja ottaa jäähyn, koska hän oli Gruusiasta ja sen vuoksi kuumaverinen.

Venäjältä Biljaletdinov on, mutta kuumaverisyys meni sikäli oikein, että hän on tataari.

 

[pp33]

Orr oli siitä huolimatta jo Bostonin omaisuutta, koska vasta 1969 alkoi draft nykymuodossaan, ennen sitä pelaajat saattoivat tehdä ala-ikäisenä "sponsorship"-diilejä joukkuiden kanssa, jolloinka he olivat sidoksissa joukkueisiin. Oman käsitykseni mukaan Quebec oli 100% Montrealin takapihaa ja muualla Kanadassa kisasivat loput viisi. En itseasiassa edes tiennyt, että Orr oli varattu, joten siinä mielessä väärässä. En tiedä oliko näillä vuosien 1963-69 drafteilla vielä mitään käytännön merkitystä. Ja muistaakseni Montrealilla oli jonkinlainen etuotto quebeciläisiin pelaajiin vielä vuoden 1969 jälkeen, ainakin Quebec Nordiquesin tehoduo Tardif-Cloutier olisi ollut Montrealin omaisuutta. Tai sitten se loppui juuri tuohon vuoteen 1969.

Orria ei ole varattu, Wikipediassa on virheellistä tietoa. Oikea vuoden 1966 ykkösvaraus oli Barry Gibbs. Orr teki jo 14-vuotiaana tuollaisen "sponsorisopimuksen" Bostonin kanssa ja oli siitä lähtien pelaajana seuran omaisuutta.

Ja tosiaan nykymuotoinen draft alkoi vuonna 1969 ja tätä ennen oli varattu ainoastaan näitä vapaita pelaajia, jotka eivät olleet tehneet alaikäisinä sitoumuksia mihinkään seuraan. Ja tosiaan Montrealilla oli etuotto kahteen parhaaseen Quebecissa syntyneeseen pelaajaan. Tämä loppui muiden seurojen vastustukseen, kun liigan paras seura nappasi draftin lupaavimpina pidetyt Rejean Houlen ja Marc Tardifin itselleen. Näin seuraavana vuonna Gilbert Perreault ei päätynytkään Montrealiin.

 

[cottonmouth]

Jörgen Jönsson.

Kyllähän Jörkka siellä yhden keskinkertaisen kauden kävi pelaamassa (taisi tosin pokata reissullaan yhden "viikon pelaaja"-palkinnon), mutta koti-ikävä taisi viedä voiton, kuten veljellään myöhemmin. Toki sinällään sopii kategoriaan, että taidoiltaan olisi varmasti ainakin nyky-NHL:ssä menestynyt kohtuullisesti, mutta syystä tai toisesta ei Pohjois-Amerikassa viihtynyt. Sinällään outoa, että ko. punapää tuli "maitojunalla" takaisin, koska periaatteessa luonnetta pitäisi löytyä kaikkien kv- ja Elitserien voittojen perusteella. Vai oliko syy prongermaisesti vaimossa?

 

[Tex Willer]

Kyllä mun on mainittava Jukka Seppo. Jätkä näytti laiskanpulskealta pelailijalta, mutta omasi itseasiassa mykistävän pelikäsityksen ja kädet joista moni NHL-stara näkee unia.

Ei ainoastaan näyttänyt laiskanpulskealta vaan oli tosiaankin laiska. Paras esimerkki on stadilaisen ystäväni kertoma tositarina vuosien takaa J. Sepon IFK vuosilta, kun alkukekkereissä muu IFK joukkue syöksyi jäälle musiikin pauhatessa, niin Jukka Seppo tyylilleen uskollisena tuuppasi vauhtia kaukalon laidasta ja vähän pyörähti jäällä ja kurvasi takaisin vaihtoaitioon tekemättä ainoatakaan luisteluliikettä. Kuningas.

Mutta sitten tähän päivään. Olisiko San Josen kannattanut tehdä muutakin kuin pelkästään varaus SM-Liigan parhaan jääkiekkoilijan eli Michal Brosin suhteen. Onneksi ei tehnyt.

 

[Devon]

Eivolan Mavehan on täysin omassa luokassansa, jopa Seppon verrattuna. Siinä missä Seppo "vain" pelaili uransa läpi, Eivola ei edes oikein ehtinyt tekemään sitä.
Esim. joku Karalahtihan on täysi kuoropoika verrattuna Maveen, jolle kunigas alkoholi oli ei ollut "vaikeus" tai ongelma, vaan enemmänkin rakkaus.

Pakko nostaa tämäkin ketju ylös. Perjantaina oli TuTo-Sport matsissa paikalla kutsuttuina TuTon 80- ja 90-luvun sankareita. Seppoa ja Mavea ei näkynyt, mutta anniskelualueelta löytyi kuitenkin tuttuja, joskin hieman pöhöttyneitä kasvoja. Yksi heistä on ylitse muiden, eli Jari Hirsimäki.

"Lättyä" kiinnostivat aina harjoittelua enemmän kaukalon ulkopuoliset houkutukset. Peleissähän Lätty kyllä viihtyi, ainakin pleijareissa. Silloin kun kiinnosti, Lätty paketoi vastustajan puolustuksen SM-finaaleissakin miten tahtoi. Mailatekniikka ja pelisilmä oli luokkaa maaginen, ja parhaimpina päivinään hän oli nopeakin. Suurin syy kansainvälisen läpimurron tekemättömyyteen oli se, että Lätylle jääkiekko oli vain hauskanpitoa kavereiden kanssa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.

 

[Aapo Jukola]

Lätty Hirsimäelle ääni täältä. Pelasi Joensuussa divaria 93-94. Divaritasolla aivan ylivoimainen. Kausi oli kiekkopoikien viimeinen yritys liigaan ennen konkurssia. Nimimiehiä haalitiin velkarahalla ennen isoa rytinää. Kova joukkue kasassa silloin, mm. Hirsimäki, Winnipegin mies Markku "kynä" Kyllönen, Slovakian maajoukkueen Lubomir Kolnik, Olympiahopeamitalisti Kari Laitinen ja Bluesin nykyinen valmentaja Petri Marikainen.

Ja kaikkein paras oli Hirsimäki. Livenä seuraamistani pelaajista rankkaan samallle tasolle Jan Calounin kanssa. Baarissakin mies näkyili sillointällöin. Esitteli itsensä- "Lätty Hirsimäki Tepsistä..."

Jokipojat Joensuu I divisioona 93/94 43 35 50 85 +37 118

Seuraavalla kaudella Lätty siirtyi Tutoon ja pelasi liigaa toisen samantyylisen artistin Jukka Sepon ketjukaverina.

Kiekkopojat taasen haki romahduksen ja nimenmuutoksen jälkeen vauhtia silloisesta 2. divisioonasta. Kyllönen jäi kotikaupunkiin ja teki kolmessatoista pelissä 42 pistettä. Vastustajina mm. Laipa Savonlinnasta. Muistaakseni peli päättyi 25-2.

 

[kristian]

Kyllä peesaan Jukka Sepon kohdalla. Lahjakas, mutta (kai) laiskahko kaveri.

Siinä äijässä ruumillistui IFK-karisma, vaikka ei Stadilainen ollutkaan. Iso, kova ja taitava pelimies. Harmi, että välillä ei kiinnostanut.

 

[Evil]

Lätty Hirsimäelle ääni täältä. Pelasi Joensuussa divaria 93-94. Divaritasolla aivan ylivoimainen.

Helppo yhtyä tähän. Näin tuolla kaudella puolenkymmentä JoKP:n kotimatsia, ja päällimmäiseksi mieleen on iskostunut Hirsimäki. Aina tapahtui kun Lätty oli jäällä.

Kaverille tuli kova kusihätä kesken erän, ja hän tiiraili vaihtoaitiota: "Lätty meni penkille, nyt on kolme minuuttia aikaa käydä", ja samassa jo juoksi.

 

[Kaspo]

Ihmettelen hieman aiempia viestejä tähän ketjuun. Topicissa kysytään pelaajaa, joka ei ole pelannut NHL:ssä vaikka olisi ollut mahdollisuus. Tähän sitten tarjotaan esim jotain divarissa dominoineita suomalaisia tai elefanttitaudista kärsineitä venäläisiä unohtaen yksi aikansa lahjakkaimmista pelaajista, Doru Tureanu.

Kyseessähän oli romanialainen superlahjakas hyökkääjä, josta Viktor Tihonov sanoi: "hän voisi pelata ongelmitta missä tahansa ammattilaisjääkiekkojoukkueessa maailmassa". Alempaa löytyvän linkin uutisessa hänen kerrotaan saaneen Montreal Canadiensiltä 2 miljoonan dollarin sopimustarjous loistettuaan MM-kisoissa vuonna 1977. Tureanu kuitenkin kieltäytyi, sillä hänen äitinsä oli sairas ja hän tahtoi olla lähellä äitiään.

Tietenkin jutun todenperäisyydestä sopimustarjouksen, ja erityisesti sen suuruuden osalta voidaan olla montaa mieltä, mutta Tureanu ilmeisesti joka tapauksessa oli erityisen lahjakas pelaaja. Vertailun vuoksi tuohon aikaan NHL:ssä huippujen palkat olivat noin 250-300kilodollaria kaudesta, ja muutamia vuosia aiemmin Bobby Hull oli tehnyt 10 kauden ja 2,75miljoonan dollarin sopparin, joka kostutti niin pelaajien kuin johtoportaan alushousuja.

Käännös Prosport-nettilehden jutusta

Itse en noihin aikoihin vielä ollut olemassakaan, eikä sinänsä ole mitään mielikuvia kyseisestä jampasta. Pikaisella googlauksella löytyi ainakin parin (b-sarjan?) turnausten tilastoja jne, että ilmeisesti kyseinen kaiffari oli olemassa. Onko kenelläkään täällä tarjota lisätietoa kyseisestä pelaajasta?

 

[mirasane]

Jari Lippojoki
http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=4530

Ei nyt NHL:llä väliä, mutta olisi tullut edes SaiPaan kurvailemaan, mutta kun ei niin ei. Kaveri pelasi koko uransa divarin huonoimpiin joukkueisiin kuuluneessa Ketterässä ja keräsi ihan kipeitä tehopistemääriä pakin tontilta. Teholukemat sen sijaan olivat juuri niin tylyjä kuin alasarjan jumbojoukkueen avainpelaajalta voi olettaa.

Lippojoen lämäri oli sellainen, ettei taida vastaavaa löytyä nykyäänkään SaiPan rosterista.

Toisena nimenä voisi mainita Lippojoen Ketterä-vuosien pelikaverin Jose Pekkalan. Siinä kaverissa meni tolkuton määrä lahjakkuutta hukkaan, kun motivaatio ei ollut kunnossa. Kunnolla harjoittelemalla Pekkala olisi ollut SM-liiga- ja ehkä jopa maajoukkuetason hyökkääjä.