Riittäähän noita levyjä mainittavaksi, mutta rajoitetaan nyt kahteen. Muitakin voisi hehkuttaa, mutta nämä kaksi ovat niitä selkeitä kaikkien aikain suosikkeja, vaikka suht tuoreita molemmat ovatkin. Muiden levyjen mahtavuus riippuukin sitten ihan ympäristötekijöistä, kuten säästä, vuorokauden-, vuoden- ja kellonajasta, seurasta, terveydentilasta, väsymyksestä jne. jne.
Nasum: Shift
Parasta mättöä, heikkouksia ei löydy. Kaikki on soundeja, biisejä, asennetta, soitantoa, lauleskelua ja peräti kansilehtistä myöten täydellistä. Vituttaa vaan, kun urpo ystäväni meni rikkomaan levyn kansista ne jänskät pidikkeet, enkä ole tohtinut kansia vaihtaa. Pitäisi sitäkin spedeä joskus rangaista.
PMMP: Kovemmat kädet
Ei tähän voi kyllästyä. Nykyisin sitä saa valitettavan harvoin musiikista "selkäkarvat pystyyn jne."-tuntemuksia, mutta mistään levystä en viimeiseen viiteen (tai jotain) vuoteen ole moisia viboja yhtä usein ja pitkään löytänyt kuin tästä. Hienoa lyriikkaa ja mahtavia biisejä kaikki, varsinkin iki-ihastuttava Matkalaulu. Nuorempi siskokin tykkää, olemme vihdoin löytäneet sukujuurien lisäksi meitä yhdistävän asian.