Kyllä multakin menee oman kylän "pojalle" ääni, mutta ei missään tapauksessa Timo Lievemaalle. Valitettavasti vain ainakin torstain vieraspelimatseja on pakko seurata hänen kauttaan, koska parempaakaan ei ole tarjolla. Radio Suomen selostus on verrattavissa siihen, että ottaa kaukosäätimen käteen ja seuraa matseja tekstitv:n välityksellä. Ainoa mikä Lievemaassa naurattaa, on nämä painotukset sanoille "äärimmäinen", "uskomaton" jne. Niin ja lähtemättömästi on jäänyt mieleen hänen TV Jkl-ajoiltaan tshekki Ales Krotaska.
Tyniä on vaikea analysoida ilman, että jättää jotakin pois. Siispä en kovin tarkkaan viitsi saarnata. Mieliin aina kuitenkin tulee Suur-Jyväskylän Lehdessä ollut pikkujuttu Tynistä, otsikolla "Otsassa JYPin leima", se kertoo kaiken. Hän ei hössötä jokaisesta punaviivalta lähteneestä laukauksesta, kehuu kyllä myös vastustajien maaleja, jos ne ovat upeita. Mitä järkeä on ruveta lässyttämään tuurimaaleista, jos maali (vaikka se olisikin vastustajan) on kaunis? Ei mitään.
Ja se tärkein: Tyni lähestulkoon kieltäytyy kutsumasta pelaajia tavallisen typerillä lempinimillä, kuten Juppe, Miksa tai Vellu. Viimeistään hymy väkertyy kuuntelijankin naamalle, kun ensin Mikkelin muuri torjuu, 105 kiloa lihaa Vaasan myllystä korjaa kiekon, syöttää Jihlavan Jyrälle, tämä jatkaa Kladnon raketille ja lopulta Erikeepperilapa hassuttaa kiekon verkkoihin. Riemu yltyy, mutta Suomen kuuluisin ajokoira luistelee masentuneena vaihtoon.
