Kolmas lause oli joku "naamoja muotoillaan" jonka takia luultiin että "jaa sinä nyrkkeilet".
Joo, joku nyrkkeilykoulujuttu siinä olikin. Kiitos tästä! Muistuuko kenellekään vielä lisää?
- - - natsasi omaan huumoriini ja lisäksi jätti paljon hyviä muistoja, kun noita juttuja aikoinaan lukio- ja inttiaikaan naurettiin.
Kuinka paljon viihteen "
paremmuudessa" - myös muussa kuin sketsiviihteessä - mahtaa olla takana "
absoluuttista totuutta" ja kuinka paljon jokaisen henkilökohtaisia muistoja?
Mun yksi tärkeimpiä inttimuistoja on tiistaiset kasarmipäivät. Jo aamusta saakka puhuttiin "kansiopäivästä" - sinä päivänä ei mikään vituttanut, vaikka olisi pakkasella joutunut alasti luomaan tuoretta paskaa (HUOM. ei jouduttu!). "Kansiopäivän" iltana paikkojen varaus TV:n äärestä alkoi jo heti kymmenen jälkeen. 22:30 alkoi X-files - Salaiset kansiot! Yleisesti sanotaan, että X-filesin kulta-aika osuu johonkin kolmannen ja neljännen tuotantokauden paikkeille. Meikäläisen inttiaikoihin Suomen televisiossa näytettiin jo neljännen tuotantokauden loppua ja viidennen alkua - eli jaksojen laatu ja ideat huononivat jakso jaksolta. Siitä huolimatta vielä tänä päivänäkin tietyt kyseiset jaksot ovat mun listoillani aivan kärkipäässä. Osasyynsä lienee niillä muistoilla, jotka tietyistä jaksoista tulevat mieleen. Vastaavasti tietyt jaksot tuottavat lähinnä ikäviä muistoja - ne ovat pääasiassa sellaisia, kun "kansiopäivinä" oltiin jossain leirillä ja jakson sai katsottua vasta seuraavana viikonloppuna kotona nauhalta.
Samaten yksi parhaimmista Knight Rider - Ritari Ässä -jaksoista on se, jonka näin ensimmäistä kertaa. Muistan vieläkin elävästi, kuinka äitini huusi 7-8 -vuotiaalle Kettuherralle: "
Tuu kattomaan, tääl on telkkaris tämmönen hassu auto!". Ensimmäinen muistikuvani sarjasta on se, kun KITT vetää kahdella pyörällä pitkin jotain areenaa ja David Hasselhoff juttelee jonkun äijän kanssa. Muistojen johdosta tämä joku "stunttiauto-jakso" (?) on edelleen yksi parhaimmista - ellei paras - Ritari Ässä -jakso. MacGyver - Ihmemies - siinä sarjassa aivan sama juttu. Tietyt jaksot vain kolahtavat niin paljon kovemmin kuin toiset. Parhaat jaksot ovat yleensä sellaisia, joista muistaa kyseisen päivän tapahtumat, kun kyseisen jakson ensimmäistä kertaa näki. Joitain 80-luvun Aku Ankkojakin (siis lehtiä) mä pidän huomattavasti parempina kuin toisia. Aurinkoinen kevätpäivä, fillarilla miljoonaa koulusta kotiin lukemaan uunituoretta Aku Ankkaa ja syömään mummon tekemiä lettuja. Onko ihme, että joku tällaisia muistoja tuova sarja - kuten Karhukoplan PPP - PatsaanPuhdistusPojat - tuntuu huomattavasti paremmalta sarjalta kuin mikä tahansa muu saman aikakauden - mahdollisesti laadullisesti parempikin - sarja?
*HUPS* menipä melko vahvasti offtopicin puolelle!