Paras instrumentaalibiisi

[Uleåborgir]

Laitetaan pari progressivista vetoa:

Camel - Rhayader - YouTube

Camelin Rhayader on varsin iloinen huiluralli, jossa huilua säestävät kosminen sähköpiano ja Moog.

Jethro Tull soittaa seuraavassa linkissä Bachin kappaleen luutulle E-mollissa, jossa luutun sijaan soipi huilu:

Jethro Tull - Bourée - YouTube

Pääosia näyttelevät Ian Andersonin huilu ja Glenn Gornickin basso.

 

[pehtoori]

Zappa - Peaches en regalia

 

[Musta Nuoli]

Eikös tämän ketjun olisi voinut lyödä jo avausviestin jälkeen lukkoon? Metallican Orionille ei montaa kilpailijaa ole. Hyvä liveversio kappaleesta on Metallican uuden Through The Never -soundtrackin päätöksenä. Kova livelevy muutenkin, kannattaa kuunnella.

On hyvää instrumentaalimusiikkia tietysti muutakin, moni on jo tässä ketjussa mainittu. Vastapainoksi on sitten lukematon määrä joutavia lurituksia, joita eri yhtyeet ovat väkisin vääntäneet levyjensä introiksi, välisoitoiksi tai loppusoitteluiksi, kun albumille on haluttu saada lisää mittaa.

 

[LannyMc]

Silmäilin ketjun läpi ja ainakaan omiin silmiin ei tarttunut että tämä olisi jossakin kohtaa mainittu: 22:22 - Nihil (Linkki Youtubeen)

Esittäjänä Ghost Brigade ja viisu löytyy albumilta Isolation Songs. Isompia selittelemättä yksi parhaista instrumentaaleista, jonka olen ikinä kuullut.

 

[Geezer]

La Villa Strangiato - Rush - YouTube

 

[Jari66]

Gary Moore -The Loner-. Vaikkakin kappale olisi ansainnut paremman videon.

Say no more.

 

[Nötkötti]

Kyllä se paras instrumentaali on Vince DiColan "Training Montage".

 

[The Hockey Handbook]

Dire Straits - Going Home: Theme of the Local Hero (Live, The Final Oz, Australia, 1986) - YouTube

Newcastlen futisfanitkin ovat samaa mieltä...

 

[Vuokralainen]

Dire Straits - Going Home: Theme of the Local Hero (Live, The Final Oz, Australia, 1986) - YouTube

Newcastlen futisfanitkin ovat samaa mieltä...

Jumalauta!

Hienoa, että tämä biisi tulee täällä mainittua. Minä ostin Mark Knopflerin Local Heron aikoinaan kasettina, niin vanha se on. Ihan saatanan hyvä biisi on tämä. Uutta tietoa mulle, että Dire Straits on sen livenä esittänyt.
Local Hero-elokuvankin olen muistaakseni nähnyt.

 

[Musta Nuoli]

Kotimaisesta hämy-avaruusproge-sieni-kosmos-instrumentaalimusiikista innostuneille suosittelen Dasputnikin musiikkia. Turkulainen yhtye on julkaissut kaksi albumia (Parapsykosis, 2009 sekä Cyclokosmia, 2011) ja keikkaillut harvakseltaan sekä Suomessa että ulkomaillakin, muun muassa Baltian maissa ja useasti Venäjällä.

Bändiä voi koeajaa vaikka kuuntelemalla ja katsomalla musiikkivideon Orbitary Volcano YouTubesta. Video on samalla pikakooste yhtyeen parin vuoden takaisesta Baltian minirundista.

Myös vanhempi biisi Bowl Of Soup on kelpo instrumentalihämyilyä.

 

[powerplaymaker]

Näitä on monia; Rushia, Dire Straitsiä, Santanaa, The Allman Brotherssia ja niin edellen.

Kompataan pehtööriä ja heitetään yksi hieman boksin ulkoreunan tuntumasta:

Frank Zappa - Peaches En Regalia

 

[The Hockey Handbook]

Jumalauta!

Hienoa, että tämä biisi tulee täällä mainittua. Minä ostin Mark Knopflerin Local Heron aikoinaan kasettina, niin vanha se on. Ihan saatanan hyvä biisi on tämä. Uutta tietoa mulle, että Dire Straits on sen livenä esittänyt.
Local Hero-elokuvankin olen muistaakseni nähnyt.

Siis Dire Straitsin ja Knopflerin konsertit päättyvät usein juuri tuohon kappaleeseen. Näin on tapahtunut jo "vuosikymmeniä". Tuo on juuri siitä Kylän sankari -leffasta otettu. Sama biisi soi myös taustalla, kun kattelin Donald Trumpin Skotlannin golfkenttä -hankkeesta tehtyä dokumenttia. Sama teema osittain kuin leffassakin... paikalliset nousevat kapinaan ulkopuolelta tulevaa riistäjää vastaan. Niin ja kuten mainitsin aikaisemmin. Tuo on myös Newcastle Unitedin sisääntulobiisi...

 

[Jupe]

Tämä on hankala valinta jos pitäisi yksi valita, lähtisikö tekniselle puolelle vai tunnelman puolelle. Siitä johtuen nostan vähän eri näkökulmia esiin.

Ehdottomasti ensiksi mainittava Zappan tuotanto josta löytyy mind blowing matskua vaikka millä mitalla, turha edes mainita yhtä, seuraavan kerran näitä fiilistellään vajaan kahden kk päästä Kultsalla. Tiedossa ainakin Roxy & Elsewhere kokonaisuudessaan.

Sitten komppaan Jason Beckerin mainitsemista, neo classical tyyli tuo arvostamaani klassisesta musiikista ammentavaa kitarointia esiin, tämä levy kannattaa kuunnella:
Jason Becker - Perpetual Burn [Full Album 1989] HD - YouTube

Kun mennään ilman lyriikoita niin tarinan löytyminen on mulle tärkeää ja hieno levy kokonaisuudessaan on Eric Claptonin tekemä score todella vaikuttavaan Rush elokuvaan, ei tämä formulaleffa vaan 1991 leffa missä Jason Patric ja Jennifer Jason Leigh. Tuon leffan nähtyään levyn tunnelma aukeaa upeasti ja ei saa unohtaa että tuolloin 1991 Claptonilla oli perheessä suuri suru ja tuo tuska heijastuu myös tälle levylle. Kaikki tämä tuo tälle mun mielestä aliarvostetulle levylle tarinan ja hienon haikean tunnelman.
02 - Tracks and lines - Eric Clapton - Rush - YouTube

Tuossa vähän ajatuksia mun lähestymisestä instrumentaalimusiikkiin. Ja tuossa ei vielä klassisesta musiikista puhuta ollenkaan mitä arvostan myös erittäin korkealle, upeita kokemuksia herättää myös jokin synkkä kohtaus esim Wagnerin oopperasta kun täysi sinfoniaorkesteri pauhaa täydellä teholla.
Laitetaan esimerkkinä useimmille tuttua Valkyyriaa
Classical - Richard Wagner - Ride of the Valkyries - YouTube


_

 

[Dee Snider]

Vince DiColan Training Montage guitar version:

Cópia de Training Montage Vince Dicola Guitar version - YouTube

Ja sitten jonkun jätkän huikea versio, aivan vitun hieno:

Training Montage music from Rocky IV (with lead guitar) - YouTube

Linkit Youtubeen.

 

[pancor]

Pistetäämpä oppitunti eeppisyydestä.

Bal-Sagoth - Black dragons soar above the mountain of shadows.

Miekat tanaan ja lihakset hiestä kimallellen tappamaan lohikäärmeitä ja muita örriäisiä!!!

 

[Surukuku]

Heitänpä tähän pari ehdokasta omista lähtökohdistani. Ehkei nämä nyt ihan parhaimmiksi instrumentaalikappaleiksi nouse minullekaan, mutta nuoren pojan sävelkorvaan ne kajahtivat aikoinaan lähtemättömästi.

The Shadows ~ Apache

The Sounds ~ Emma

Näissä kappaleissa on hienoa verrata legendaarisen Hank Marvinin osaamista suomalaisen Henrik Granön vastaavaan, joka Emmaa levytettäessä oli vasta 15-vuotias. Brittein saarella Granö olisi osaamisellaan päässyt ties kuinka pitkälle, mutta täällä Suomessa rautalanka-buumin hiipuessa 60-luvun loppupuolella hiipui hänenkin uransa muusikkona.

Linkit: YouTube

 

[Turha Kaukalo]

Tässä musiikillisessa viestienavaamishuumassa on hyvin vaikea elää avaamatta uutta ketjua. Kysynkin teiltä: mikä on mielestänne paras instrumentaalibiisi?

Minä totean parhaaksi Metallican Orionin.

Lisäksi haluan mainita hollantilaisen progebändin Focuksen kappaleen Sylvia.

Hail Burton ja Akkerman!

Samassa genressä ollaan. Orionia itsekin olin äänestämässä, mutta ääni menee Metallican ja San Franciscon Sinfoniaorkesterin versiolle The Call of the Ktulusta.

Nämä kaksi biisiä ja SM-versio. Ja kyllä lähtee komeesti Master of Puppets Ktulun perään!

God Bless Cliff Burton.

 

[Aberystwyth]

Metallican Orion on varma veto. Kannatan.

Muita suosikkeja on Dream Theaterin Stream of Consciousness ja Nine Inch Nailsin A Warm Place.

Ensimmäinen keskittyy enemmän upeisiin melodioihin kuin päättömään teknisyyteen, mihin bändillä on vähän taipumusta. Viimeiset kolme minuuttia ovat uskomattoman kauniita.

A Warm Place tuo puolestaan mieleeni kuvan. Se on kuin katsoisi sadetta ikkunan läpi, ja jostain kaukaa, kaiken harmaan takaa, näkyy valonpilkahdus pilvien läpi. YouTubesta löytyy myös 800% hidastettu versio, jota suosittelen myös lämpimästi. Erittäin meditatiivista.

 

[V-G-]

Dream Theaterin Stream of Consciousness

Tätä olin itsekin tulossa kirjoittamaan, biisistä ei oikein voi olla kahta mieltä. Ääretön!

 

[Kampitus]

Parhaasta en tiedä, mutta Slashin soololevyllä Slash, on ihan menevää rockräimettä instrumentaali muodossa. Watch this jolla on mukana Slashin lisäksi omien soittimiensa supersankareita Duff McKagan and Dave Grohl.

 

[nummenkallio]

The Smiths: Oscillate Wildly

Biisi, jolla Morrissey tuntuu laulavan, vaikkei laula. Ja koko ajan odottaa silti, että Moz alkaa laulaa. Mutta onhan Smiths muutenkin hienoimpia orkestereita ikinä ja Morrissey kovimpia äijiä ikinä.

 

[winston]

Def Leppard: Switch 625

Steve Clark - Switch 625 - YouTube

 

[Saasta]

Tässä nyt muutama, jotka tuli heti mieleen. Lisäksi onhan noita kikkelijazzeja ja muita vaikka kuinka paljon.

Dissection - No Dreams Breed in Breathless Sleep

Borknagar - Om Hundrede Aar er Alting Glemt

Dave Stewart & Candy Dulfer - Lily Was Here

At the Gates - The Flames of the End

 

[Evil]

Morrissey kovimpia äijiä ikinä.

Varsinkin nyt, kun uskalsi vuosikymmenten kärvistelyn jälkeen narauttaa kaapin ovea.

Olen näköjään vuosia sitten vastannut tähän että Morriconen soundtrackit. Ne toimii edelleen, mutta listalle voi lisätä vaikka Miles Davisin koko Kind of Blue -albumin (ja suurimman osan muutakin herran tuotantoa), Rushin YYZ:n ja La Villa Strangiaton, Wigwamin Pigstormin ja useitakin Pink Floydin biisejä. Niin, ja Kingston Wallin Istwan on aika hieno tekele.

 

[Conroy#22]

Sentenced - Mourn [Instrumental] - YouTube
Tenkulan muistolle.