"Matti Nykäsmatti ja Yrjö W. Puska" - kun olimme yötöissä
"Kunnon humppa piristää", heitti Yrjö Matille, joka ahnaasti pyyhki huulilta valuvaa sorbusta takaisin suuhunsa. "Eí saatana!", huusi Matti Nykäsmatti ja jatkoi: "Sää oot Yrjö niin nolo. Sä et perhana posauttanut Aasiastakaan kuin sen pienen provinssin ja jätit sinnekin niitä partapellejeesuskauhtanaidiootteja henkiin." Yrjö katsoi hämmentynein ja hivenen vetistyvin, mutta aina yhtä jämäköin, ruskehtavin johtajansilmin Mattia ja komensi: "Matti, se asia, että minulla oli hetkellisesti inhimillisiä tunteita ja jätin vaimoasi naimatta, ei tarkoita, että olisin pehmo. Nyt me menemme humppaamaan ja sillä hyvä. Seuraa!"
Matti ja Yrjö astelivat ravintola Hullu Hevoseen ja Matin ilme kirkastui, kun hän näki portstarin. Hän tunki verryttelypukunsa helmaa tiukemmin tiukkalahkeisiin Beaversin farkkuihinsa, työnsi housejen lahkeet paremmin ruskeisiin mokkabootseihinsa ja suki juuri blondattua tukkaansa. Matti röyhtäisi. Sitten hän oli valmis.
Ovella Matti ojensi portieerille euron ja huikkasi samalla Yrjö W:lle: " Kyllä nää ekut on vaan vittu siistimpiä...hik...kun ne teidän dollarit." Ovimies otti matin takin, säpsähti, heitti takin pihalle, Matin perässä ja Yrjön sitten. Kukaan säädyllinen tai edes puolisäädyllinen portsari ei päästäisi moisia kuvatuksia asialliseen tanssipaikkaan.
Onni oli kuitenkin myötä. Juuri, kun Matti alkoi kumartua hoippuvin ottein nostamaan takkiaan, hänen eteensä astui juuri se, mitä Matti ja Yrjö kaipasivat. Heidän seurueessaan Eurooppa oli Matin muodossa edustettuna. Yrjö W. Puska toi oman osansa amerikkalaisuudesta. Nyt heidän seurueeseensa liittyi vielä 19-vuotias idän kaunotas, jotta kaikki maailmankolkat tulisivat tutuiksi. Ja uskokaa pois: kyllä ne idän kaunottaren kolkat tulivatkin Yrjölle ja etenkin Matille tutuiksi.
Vieläkin on Tapolan makkarakojun vieressä kuultavissa se kaiku, mikä Matin ja Yrjön sekä kaunottaren temellyksestä syntyi. Sillä kaunis on ranta, mutta vielä kauniimpaa on rakkaus. Varsinkin ryhmärakkaus.