Paras CMX:n levy?

[Ted Raikas]

Pistetäänpäs tälläinenkin äänestys sen kunniaksi pystyyn, kun bändiltä uusi lättykin ilmestyi ja myös 20 ikävuotta tänä vuonna täynnä.

Eli yksinkertaisesti äänestyksen aiheena bändin paras levy kautta aikain. Kokoelmat ja sinkut eivät ole edustettuina tässä äänestyksessä.

Oma ääneni menee vaikean ajatusmyrskyn jälkeen Auralle. Levy, missä ei mielestäni ole yhtään heikkoa biisiä. Vainajala ja Aion taistelee tiukasti vastaan, mutta Aura on vain yksinkertaisen nerokas ja monipuolinen teos, että se ansaitsee siis oman ääneni.

Entä muilla?

 

[Miguel]

No niin, tällaista olin itsekin suunnitellut, kunhan Petoja on ehtinyt tovin sulatella. Ted näemmä ehti ensin.

Kolmikärkikin tuli hiljattain hankittua, joten enää puuttuu Veljeskunta. Tuskinpa kyseinen levy kuitenkaan hätyyttelisi kärkisijoja arvoasteikossani. Taisihan se saada vähiten ääniä Maikkarin nettisivujen vastaavassa kyselyssä vuosi sitten.

Paras levy vaihtelee toki hieman mielialan mukaan. Petojen kummallisuus innosti kuuntelemaan Aionia pitkästä aikaa, ja perhanan hyvältähän tuo kuulosti, paremmalta kuin muistikaan. CMX-pitkäsoittojen laittaminen parhausjärjestykseenkin riippuu päivän fiiliksistä ja siitä, mitä on tullut popitettua viime aikoina. Voisihan tuotakin kokeilla. Veljeskunta, Kolmikärki ja Pedot jääkööt vähäisen tuntemuksen takia arvioimatta. Pannaan aloittaen huonoimmasta:

Discopolis
Vainajala
Aurinko
Isohaara
Aion
Dinosaurus Stereophonicus
Rautakantele
Aura

Siinähän se vastaukseni otsikon kysymykseen näkyy lihavoituna. Vaikka Auraa on varmasti tullut kynnettyä eniten, pienen tauon jälkeen se kuulostaa aina hyvältä. Paljon mestarillisia yksilöitä, ja kuuntelukertojen myötä täytebiiseiltä tuntuneet raidat ovat alkaneet soljua korvissa mukavina.

Seuraavana tulevat kuusi albumia voisi jakaa kolmen levyn tasaisiin rintamiin. Viime kuukausina Aion ja Dino ovat soineet varmasti useammin Rautakantele, mutta jokin pakottaa sijoittamaan Rautakanteleen kakkoseksi. 90-luvun puolivälin tuotannossa Yrjänän laulu on meikäläisen korvaan kaikkein miellyttävintä. Ei ehkä teknisesti, mutta tulkinta on sielukasta. Vaikka Myrskyn ratsut ja Siivekäs ovat ehdottomia suosikkibiisejäni koko tuotannosta, jään kaipaamaan niitä kuunnellessani yhtä tunteellista laulantaa kuin esimerkiksi Aurassa ja Talvipäivänseisauksessa.

Muutaman kuuntelukerran perusteella Kolmikärki on huvittava tapaus, eikä pelkästään negatiivisessa mielessä. Miten tuollaisella startilla onkaan noustu yhdeksi valtakunnan suosituimmista yhtyeistä... Discopolis taas nojaa niin vankasti muutamaan yksilöön, että sen asema jumbosijalla on kohtalaisen tukeva.

 

[Vintsukka]

Sinänsä menee melko vahvasti eri suuntaan kuin Miguelilla että omat suosikkini löytyvät Miguelin listan hänniltä. Ilmeisesti olen vääräuskoinen mutta Rautakantele ja Aura eivät vain iske, vain muutama kappale molemmilta kuuluu suosikkeihin. Mutta sitä vastoin Vainajala on uskomaton levy ja menee heittämällä "suomenkieliset levyt top-10"-listalle jonka joskus huvikseni rustasin. Varmasti asiaan vaikuttaa osaltaan sekin että Vainajala taisi olla ensimmäinen kokonainen levy minkä CMX:ltä kuulin, ennen sitä tuttuja oli vain pari isointa hittiä. Niin ja Pedot on vielä kuulematta.

Ja jos jotakuta nyt kiinnostaa se top-lista, se näyttää tältä:
Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin
Ismo Alanko Säätiö: Minä ja pojat
CMX: Vainalaja
Ismo Alanko Säätiö: Hallanvaara
Neljä Ruusua: Haloo
Zen Café: Idiootti
Maija Vilkkumaa: Pitkä ihana leikki
Apulanta: Heinola 10
Zen Café: Vuokralainen
Egotrippi: Helsinki-Hollola

 

[ervatsalo]

Seeämäksän parhaat

Niin, itse päädyin pitkän harkinnan jälkeen äänestämään Aioinia.

Omaan kärkikaartiini olivat tyrkyllä Aion, Isohaara, Rautakantele, Aura ja Vainajala, joista päädyin siis valitsemaan Aioinin.

Petoja en vielä ottanut listalle, koska ko. levyn omaksuminen on vielä kesken. Ihan perushyvältä sekin tosin kuulostaa, joskaan ei aiheuttanut samanlaista ahaa-elämystä, kuin vaikkapa Aion.

Täältä tähän

 

[Nahkaparturi]

Rautakantele

Ensimmäinen CMX-biisi joka kolahti oli Linnunhammas ja sen myötä heti levykauppaan ostamaan Rautakanteletta. Tuotapikaa tilasin myös kaikki aiemmatkin levyt.

Nyky-cmx, sanotaan nyt Dinosaurus ja siitä eteenpäin, ei enää potki ihan täpöllä. Kelpaa kyllä, mutta mutta...ehkä paras terä laulujen teksteistä on pois.

 

[Aksu]

CMX on minulle SE suurista suurin yhtye ja äänimelun tuottaja Aurinko-levystä lähtien. Yhteinen taival lähti nykyiseen liitoonsa Aura-levyllä, joka on yksi kaikkien aikojen parhaista levyistä minulle ikuisesti. Valintani on siis Aura.

 

[pygmalion]

Äänestäminen tuntuu jotenkin kohtuuttomalta ratkaisulta, mieli tekisi antaa ääni useammalle hienolle äänitteelle. CMX-levyt on keskenään niin erilaisia, että niitä on vaikeaa pistää samalle viivalle.

Aion on ehkä musiikillisesti ja kokonaisuutena vahvin, yksi hienoimmista koskaan.ikinä.missään. Henkilökohtaisesti kovimmin on päähän kalauttanut Kolmikärki joskus silloin, kun TPS:kin oli vielä kunnon jääkiekkojoukkue. Huikein CMX-raita taas kenties löytyy Rautakanteleelta (Linnunhammas), parhaat rokkirunttaukset Isohaaralta... Äänestin kuitenkin Auraa: yksittäiset biisit parasta, mitä Yrjänä on milloinkaan ulostanut, erittäin vahva kokonaisuus ja tunnearvoltaan minulle se kaikkein rakkain.

Petoja ei vielä kykene arvioimaan juuri millään mittarilla, vuoden päästä sekin voi olla aivan erilaisessa arvossa. Nyt on vain positiivinen ensivaikutelma.

 

[Ted Raikas]

Äänestäminen tuntuu jotenkin kohtuuttomalta ratkaisulta, mieli tekisi antaa ääni useammalle hienolle äänitteelle. CMX-levyt on keskenään niin erilaisia, että niitä on vaikeaa pistää samalle viivalle.

Olet tuossa kyllä ihan oikeassa. Onhan tälläinen äänestys vaikea ja toisaalta mahdoton. Kuten sanoin, itselleni mm. Vainajala ja Aion, sekä Rautakantele että Dinosauruskin on hienoja levyjä ja kaikista muistakin löytyy upeita kappaleita. On kuitenkin mukava kuulla ja katsoa, mikä levy on täällä kellekin SE levy. Näemmä tuo Aura on monen mieleen. Ei sinänsä yllätä.

 

[kovalev]

Meikäläinen kuuluu siihen kuulijapolveen joissa CMX;n nykylinja ei herätä enää intohimoja. Yksittäisiä huippuja saattaa vieläkin levyiltä löytyä, mutta yleisilme niillä on varovainen, laskelmoitu, yllätyksetön, valitettavasti myös tietoisen radioystävällinen. Minulle rakkaimmat levyt ovat 4 ensimmäistä siitäkin huolimatta, että "Veljeskunta" ei laadultaan ole niin tasokas. Se on silti helvetin energinen, hauska ja ennen kaikkea rehellinen levy. Tyyli, joka bändillä oli varsinkin kahdella ensimmäisellä levyllä, oli, on ja tulee aina olemaan jäljittelemätön ja ainutlaatuinen Suomalaisessa rockissa ! "Kolmikärki" on muutenkin todellinen mestariteos. Siihen sopii samat adjektiivit, kuin "Veljeskuntaan" mutta potenssiin viisi. "Aurinko" ja "Aura" ovat sitten jo taiteelliselta anniltaankin täydellisyyttä hipovia unelmalevyjä. Annoin ääneni "Auringolle" ihan demokraattisessa hengessä, mutta kyllähän se niin on, että "Aura" on se timanteista kirkkain. Niin hyvää levyä on mahdotonta pistää paremmaksi. Vaikea kuvitella, että joku muu, kuin A.W pystyisi säveltämään "Nainen Tanssii Tangoa" tai "Talvipäivänseisaus" Ja saada ne kaikessa omituisuudessaan kuulostamaan niin luonnollisilta ja välttämättömiltä, kuin CMX on ne saanut. "Discopolista" pidän myös aivan kelpo levynä ja ennen kaikkea onnistuneena kokeiluna. Mielummin olisin suonut sen koneita (ehkä hieman maltillisemmin) kokeilevan tyylin jatkua, kuin tämän jo "Rautakanteleella" vahvasti esiin tulleen akustisen linjan, missä bändi kyllä vahvasti toistaa itseään.

 

[Jet Pilot]

Cmx:n levyt ovat kaikki laadukkaita, lukuunottamatta luvattoman vaisua Discopolista. Oma valintani parhaaksi levyksi on kovin yllätyksettömästi Aura. Rautakantele ja Aion tulevat ihan siinä vanavedessä.

 

[Everton]

Nyt pettyy moni. Kyllä, olen äänestänyt - mutta Kolmikärjen äänimäärä on siltikin pyöreä nolla. Tunnustan sujauttaneeni äänestyslipukkeen uurnaan Veljeskunta rei'itettynä. Valinta oli vaikea, siis noiden kahden osalta. Tällä kertaa osui popimman suuntaan, joku toinen päivä olisi voinut olla toisin.

Myös minä kuulun siihen kastiin, joka ei ole juurikaan CMX:n nykytuotantoon perehtynyt. Yhtyeeseen tykästyin Auran ilmestyessä - tai oikeastaan siitä huolimatta. Isosiskoni yritti sen avulla osoittaa yhtyeen suuruuden, mutta homma aukse vasta hänen pakkosyötetyttyään minulle varhaisempaa tuonantoa.

Pian sen jälkeen Aura ja Aurinkokin toimivat täysillä. Niinpä jouduin pettymään ekan odottamani CMX-levyn kanssa. Olihan Rautakanteleella hetkensä (Kirosäkeet), mutta ei se mitenkään uudistuksellinen levy ollut. Pelasta maailma jopa raivostutti sovinnollisuudellaan, sillä Ruosteessa oli sentään mukana kieroa särmää.

Discopolikseen pettyi puolestaan moni muu. Propsit kuitenkin uudistusyrityksestä, joka on sittemmin haudattu. Pitkään pidin Vallat ja väet -kappaletta bändin viimeisenä hyvänä biisinä, mutta kaipa ne jonkun hyvän on tehnyt senkin jälkeen. Fanituskauteni oli kuitenkin jäänyt muutaman vuoden - ja yhä jatkuvan vanhojen muistelun - mittaiseksi.

Cloaca Maximan voitin palkintona radiosta. Kieltäydyin kuitenkin keskustelemasta Yrjänän kanssa, sillä kuvioihin tullut naistenlehtijulkisuus pilasi hyvän illuusioni. Vainajalalle nauroin räkäisesti. Mutta kai siitä joku tykkää, myyhän Jari Sillanpääkin miljoonia. Dinosauriin meinasin jopa ostaakin, mutta kovin vähälle on jäänyt tutustuminen bäihin kolmeen viimeisimpään. Ehkä aika on joskus vielä kypsä suhteen uudelleenrakentamiselle?

Paljon olen elämäni aikani kuullut, mutten Kolmikärkeä luonnehdittavan huvittavaksi. Vaan, korneja kielikuvia jatkaakseni, naurattaahan PP&Kalliola-kaksikkokin joitain kansalaisiamme. Koripalloturnauksessa ilmoille tasaisin väliajoin kajautettu "viiltävä tuska perseessäsi on sen hullun miehen seiväs" ei ainakaan vastustajia huvittanut.

 

[Ted Raikas]

Pelasta maailma jopa raivostutti sovinnollisuudellaan, sillä Ruosteessa oli sentään mukana kieroa särmää.

Antti Tuiskun tulevalla joululevyllähän on coveri tästä CMX:n Rautakanteleen aikaisesta hittibiisistä. Jo on aikoihin elelty.

Toisaalta, Pelasta maailma on kenties yksi kamalimmista CMX:n kappaleista ikinä. En tiedä mistä se kertoo, ei ehkä mistään, mutta tulipa vaan mieleeni...

 

[Nahkaparturi]

Antti Tuiskun tulevalla joululevyllähän on coveri tästä CMX:n Rautakanteleen aikaisesta hittibiisistä. Jo on aikoihin elelty.

Toisaalta, Pelasta maailma on kenties yksi kamalimmista CMX:n kappaleista ikinä. En tiedä mistä se kertoo, ei ehkä mistään, mutta tulipa vaan mieleeni...

Äänestin Rautakanteletta, ja Pelasta Maailma oli mielestäni yksi parhaista. Siinä nimenomaan lyriikat olivat vielä kohdallaan. Noh, makuasioista...

Tulipahan mieleeni, että näissä coveroinneissahan pitänee aina kysyä lupa tekijältä, vai onko tuisku samassa levylafkassa kuin CMX? Laskelmoiko AW, että tästä saatetaan saada vaikka pissiksiä tutustumaan CMX:n musaan? Anteeksi kyynisyyteni.

 

[Ted Raikas]

Tulipahan mieleeni, että näissä coveroinneissahan pitänee aina kysyä lupa tekijältä, vai onko tuisku samassa levylafkassa kuin CMX? Laskelmoiko AW, että tästä saatetaan saada vaikka pissiksiä tutustumaan CMX:n musaan? Anteeksi kyynisyyteni.

Tätä samaa mietin hieman itsekin, tuntuu nimittäin, tai tuntuisi aika CMX:n "etiikan" vastaiselta antaa Tuiskun kaltaisen artistin tehdä moinen coveri? Itseasiassa CMX:n kysy-palstalla joku tätä juttua uteli ja CMX vastasi, että eivät tienneet moisista suunnitelmista yhtikäs mitään. Eli yllättyivät itsekin, kun kuulivat. Kummaa kieltämättä ja tiedä sitten, mikä on totuus.

 

[Vuokralainen]

Tulipahan mieleeni, että näissä coveroinneissahan pitänee aina kysyä lupa tekijältä, vai onko tuisku samassa levylafkassa kuin CMX? Laskelmoiko AW, että tästä saatetaan saada vaikka pissiksiä tutustumaan CMX:n musaan? Anteeksi kyynisyyteni.

Kuulemma lupia ei tarvita, jos biisin sovitusta ei muuteta. Tämä vastaus pongattu CMX:n kysy-palstalta.

 

[Kolmas Johannes]

Tällä hetkellä päädyin valitsemaan Auringon, joka on nyt hetken ollut itselleni CMX:n paras levy. Pekka Kanniaisen jälkeinen CMX ei muutenkaan ole kovettanut samalla voimalla.

Joskus olisin valinnut myös Veljeskunnan tai Auran tai ehkä jopa monipuolisuudessaan loistavan Rautakanteleen, mutta nyt ratkaisu on tämä. On minulla ollut myös aikoja, jolloin Kolmikärki on ollut kova levy, enkä sitä ole hylännyt vieläkään.

Auringossa kuitenkin yhdistyy askeettinen kolaus ja poppi. Yhdistelmä on hetkittäisessä etnopuuskassaan muikea.

Paskimmaksi levyksi voisin valinta suoralta kädeltä tällä hetkellä Vainajalan, jonka lyriikat aiheuttavat kilon myötähäpeää. Petoja en ole ostanut - korkeintaan tyydyn odottamaan levyn putoamista midpriceen, että kehtaisi rahansa likoon panna. CMX-aikakausi on omalta osaltani valitettavasti enemmän tai vähemmän ohi.

 

[Osmo Rapeli]

Kolmikärki, Aura, Rautakantele, Dinosaurus, kyseiset levyt ovat saaneet paljon kierroksia öevylautasellani...mutta musiikillisesti ja muuten eniten on varmaan silti kolahtanut AION, pidän sitä edelleen bändin parhaiten onnistuneena teoksena. Vainajala viehätti aluksi mutta lerpahti kuitenkin jotenkin särmättömäksi. Discopoliksesta en ikinä oppinut pitämään isommin.

Etenkin armeija-aikaani '97 ei moni muu bändi soinutkaan.

Isohaara ei kokonaisuutena ollut bändin paras levy muutamasta loistavasta biisistä huolimatta, mutta mielestäni Yrjänän lyriikat ottivat tuolla levyllä askeleen eteenpäin, askeleen tietyllä tapaa ymmärrettävämpään, satiirisempaan suuntaan...etenkin "Päänsärkijä", joka oikeastaan vittuilee meille kuuntelijoille. Vanhoilla levyillä on omat helmensä mutta on siellä iso annos sitä kuuluisaa tekotaiteellisuuttakin, säkeistöjä jotka eivät kyllä Yrjänällekään tarkoita mitään...eivät perkele varmasti.

Niin, Aion sitten oli alusta loppuun edellä hedelmäinen. Uutta Pedot-levyä kuuntelen parhaillaan vasta neljättä kierrosta...alkuun vaikuttaisi että Halmkronan ja Yrjänän yhdessä säveltämät biisit ovat tämän levyn vahvimpia...I'll get back to it.

With larve,
Golden AWe Yrjänä

 

[Cube]

Aion.

 

[Jii]

Tiukka kisa Auran, Aionin ja Rautakanteleen välillä. Vähän päivästä riippuu, mutta nyt on ykkösenä Aura.

 

[Malone#32]

Rautakantele

Rautakantele vie ykköstilan. Hankin ko. levyn Pelasta Maailma biisin takia, mutta nykyään tuo kipale ei kuullosta samalta korvaan kuin ennen. Rautakanteleen parhaat kipaleet: Kirosäkeet, Ennustaja, Linnunhammas & G.

Toiseksi paras levy on listoissani varmaankin Vainajala.

 

[jesse72]

Rautakantele pähittää niukasti Auran..

 

[Lätty]

Ah, CMX, maailman paras yhtye. Sinänsä mielenkiintoista, että välillä tälläiselle "fanillekin" tulee aikoja, jolloin CMX:n levyt voivat tuntua masentavalta tekotaiteelliselta paskalta, mutta jostain kumman syystä ne sitten sytyttävät aina ja LUJAA(!), kunhan pienen tauon jälkeen taas soittimeen löytävät tiensä. Viimeisen 10 vuoden ajalta CMX taitaa olla ainoa bändi, jonka levyn olen hankkinut joka kerran heti ilmestymisensä jälkeen.

Pedot ei vielä ole oikein samalla viivalla muiden levyjen kanssa, mutta sen voi jo nyt muutaman kuuntelun jälkeen sanoa, ettei kyseinen tuotos kolahtanut ollenkaan samoin kuin esim. Rautakantele tai Aion tekivät alusta lähtien. Keskinkertainenkin CMX on toki parempaa kuin moni muu orkesteri parhaimmillaan. Pedot siis vaikuttaisi olevan odotetusti varsin hyvä levy.

Oma valintani parhaaksi on kuitenkin niukasti, mutta varmasti, ainakin juuri nyt, Aion. Kokonaisuutena ei ehkä kaikkein tasaisin levy, mutta hyvät biisit ovat sitten ihan hemmetin hyviä. Olisin tosin voinut antaa säpiä vaikka Isohaaralle tai Discopolikselle, jotka ovat mielestäni turhan aliarvostettuja, mutta menköön nyt näin.

 

[pasil]

Tiukka kamppailu Kolmikärjen ja Veljeskunnan kesken päätyi Kolmikärjen voittoon sadasosalla. Parasta CMX-musaa nuo lätyt. Ikinä. Missään.

 

[BigRedBob]

Rautakantele tai Aura... molemmat kolahtivat ilmestyessään helvetisti, mutta sanotaan Rautakantele, koska silloin diggailu oli "fanaattisimmillaan" ja keikkojakin tuli juuri niihin aikoihin nähtyä roppakaupalla ja melkoisen hurmoshenkistä oli meno.

 

[Sistis]

Ehdottomasti Aion. Kyseinen lätty kiilaa omassa rankingissani ihan kärkipäähän Suomen kaikkien aikojen levyissä. Levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä. Helvetin hyviä biisejä on ainakin kolme (Sivu paholaisen päiväkirjasta, Palvelemaan konetta ja Melankolia). Loput biisit ovat hyvien ja semi-hyvien välimaastossa seilaavia. Lisäksi levyn eduksi tulee laskea sen erittäin toimiva biisijärjestys.

Auraa on moni kehunut. Omastakin levyhyllystä se löytyy. Joka tapauksessa en ole ikinä pitänyt sitä mitenkään erikoisena levynä. Hyviä biisejä siellä on, mutta kokonaisuutena se jää jotenkin valjuksi.