Mainos

Paramore

  • 1 343
  • 8

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Paramore. Laskelmoitua jenkkipoprockia vai silkkaa neroutta?

2000-2010-luvun vaihteessa nuoruuttaan eläneiden millenniaalien oli vaikea olla välttymättä kyseisen yhtyeen musiikilta, mikä mielestäni yhtä lailla kuvastaa aikaansa, mutta kestää kuuntelukertoja 2020-luvullakin. "Salaisesta paheesta" "ei niin salaiseksi paheeksi" kuvastanee allekirjoittaneen historiaa, mitä tulee kyseiseen amerikkalaisyhtyeeseen. Pop Punk, goes Rock, goes Synth Pop, goes...?

Paramore tuli, näki ja valloitti globaalin "MTV-yleisön" toissavuosikymmenen lopulla ja jatkoi sisäisistä jännitteistään ja miehistövaihdoksistaan huolimatta, julkaisten viisi studioalbumia, ennen telakkaa. Telakka on onneksemme päättynyt ja jo viime vuonna keikkalavoille palannut yhtye on julkaiseva pitkään odotetun uuden pitkäsoittoplatan 10.2.2023

Paramoresta riittänee keskustelua paljon, mutta jätetään avaus kompaktiksi. Loppuun musiikkinäyte Arto Nyberg-hengessä, allekirjoittaneen suosikkibiisi, raskas ja progehtava "Future".


 
Viimeksi muokattu:

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Huikea bändi kyllä. Kolmen ensimmäisen levyn energinen tykitys iski kuin nyrkki silmään aikoinaan, ja kuin tilauksesta oman musiikkimaun siirtyessä hieman rauhallisempaan suuntaan myös Paramoren myöhempi tuotanto on monipuolistunut vuosien varrella. Ei siinä, kyllä nuo vanhatkin biisit uppoaa edelleen.

Neljäntenä tullut nimikkoalbumi Paramore kolahti heti ja se onkin hyvin mahdollisesti allekirjoittaneen musiikkihistorian kuunnelluin levy, johon tulee aina edelleen palattua tilanteessa kuin tilanteessa. Viides After Laughter vaati jo huomattavasti enemmän pureskelua julkaisun aikaan, mutta vuosien varrella se on kyllä vanhentunut kuin hyvä viini. Saa nähdä mitä kuudes levy tuo tullessaan, sinkkujulkaisu This Is Why on ainakin soinut päässä koko alkutalven.

Musiikkinäytteiden osalta pitää luonnollisesti jatkaa tuon mainion nelosalbumin linjalla, Ain't It Fun hauskan musiikkivideonsa kera.


 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Paramore, Jenkkilän Haloo Helsinki. Tai vastaavasti HH on Suomen Paramore. Hämmentävän samaan aikaan samanmoiset bändit lähteneet lentoon.

Itselläni Paramore osui tutkaan 2007 kun kuvittelin kuuntelevani jälleen yhden loppuun kulutetun coverin "Hallelujah" -biisistä. Vähän toisin kävi ja tänäkin päivänä tuo on Paramoren paras biisi minulle.

Uskallan myös myöntää että Twilight-buumin alun ja ensimmäisen elokuvan tunnusbiisi Decode toimii myös.

Tätä biisiä ei bändi ole kuitenkaan laudaltaan lyönyt papereissani vieläkään.


 
Viimeksi muokattu:

Numero13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Paramore oli oma lempibändi 2005-2010, eli noiden kolmen ensimmäisen albumin julkaisuiden aikaan. Oli ja on edelleen jäätävän kovia kappaleita täynnä, joita tulee edelleen silloin tällöin fiilisteltyä. Tuolloin tuli myös käytyä Paramorea katsomassa Helsingin jäähallissa, muistaakseni 2009.

Tämän jälkeen bändin tyyli muuttui kuitenkin omaan makuun liikaa, ja bändin musiikki on jäänyt siitä asti kuuntelematta. Voisihan noita uudempia levyjä koittaa kuunnella auki, jos ne nykyisellään aukeaisi myös itselleni.
 

SonOfMothMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Aah Paramore! Blast from the past! Tuli aikoinaan kuunneltua noita All we know is falling ja Riot! albumeja todella paljon. Nyt ei ollut muistunut edes mieleen koko yhtye pitkään aikaan ja piti ihan laittaa noi levyt soimaan kun tätä keskustelua luki.
Kovaa kamaa on vieläkin ja muistuu lyriikatkin automaattisesti mieleen vaikka ei ole varmaan kymmeneen vuoteen kuullut ainottakaan biisiä näiltä.

Jonkinlainen salainen pahe kai se aikoinaan oli kuunnella näitä, kun oma musiikkimaku oli pääosin raskaammassa metallissa, vaikka sitä tuleekin nykypäivänä vähän kaikenlaista musiikkia kuunneltua. Jotain koukuttavaa ja viehättävää näissä biiseissä kuitenkin on. Pitääpä ottaa takasin omalle soittolistalle nämä levyt. Kiitos nostalgiasta ja muistutuksesta!

Haloo Helsinki vertaus on muuten aika osuva, oon miettinytkin miksi se Haloo Helsinki kuulostaa niin tutulta, mutta Paramoreahan se joo muistuttaa.
 
Viimeksi muokattu:

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jonkinlainen salainen pahe kai se aikoinaan oli kuunnella näitä, kun oma musiikkimaku oli pääosin raskaammassa metallissa, vaikka sitä tuleekin nykypäivänä vähän kaikenlaista musiikkia kuunneltua. Jotain koukuttavaa ja viehättävää näissä biiseissä kuitenkin on. Pitääpä ottaa takasin omalle soittolistalle nämä levyt. Kiitos nostalgiasta ja muistutuksesta!
Tämähän on jännä ja yleinen ilmiö. Olin itse toissavuosikymmenen lopulla viimeisen päälle rokkari, pitkätukkainen heavykitaristi ja yhtään kevyempi musiikki, kuin ärhäkkä ränttätänttä oli juurikin "pahe", minkä kuuntelusta tuli suorastaan syyllinen olo. :D No sinänsä uusi ilmiöhän tämä ei ole, kun jo joskus 1970-luvulla lukuisat rock-äijät diggailivat salaa Abbaa...
 

Huml71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Neljäntenä tullut nimikkoalbumi Paramore kolahti heti ja se onkin hyvin mahdollisesti allekirjoittaneen musiikkihistorian kuunnelluin levy, johon tulee aina edelleen palattua tilanteessa kuin tilanteessa. Viides After Laughter vaati jo huomattavasti enemmän pureskelua julkaisun aikaan, mutta vuosien varrella se on kyllä vanhentunut kuin hyvä viini. Saa nähdä mitä kuudes levy tuo tullessaan, sinkkujulkaisu This Is Why on ainakin soinut päässä koko alkutalven.




Oma suosikkini tuolta nimikkoalbumilta. Kaunis kappale. Williamsin ääni on upea, mikä korostuu entisestään näissä rauhallisimmissa kappaleissa.
 

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Petrell#32

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Mikael Granlund
Olin onnekas, kun näin bändin livenä Provinssirockissa juuri ennen bändin isoimpia vuosia. Liioittelematta yksi parhaista festarikeikoista ikinä. Riot! albumi oli juuri tullut ulos ennen sitä.



 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös