En ole kellekään mitään velkaa. Luottokortilla olleen parinkympin nettiostoksenkin maksoin äsken pois. Aikoinaan maksoin opintolainat (muutama tonni) pois heti kun työn syrjään pääsin, en halua olla velkaa ilman syytä.
Ei sikäli, ettenkö voisi harkita vaikkapa oman asunnon ostamista. Ongelma vain on siinä, ettei yksin asuvalle suht pienituloiselle kunnan työntekijälle kumminkaan myönnetä tarpeeksi velkaa, jotta sillä saisi ostettua itselleen säädyllisen asunnon.
Ei huvita ottaa velkaa ostaakseni jonkun ikivanhan neukkukuution sisälle betonoidun itsemurhayksiön jostain hevonvitusta. Säällinen pieni ja saunalla varustettu kaksio ihmisten ilmoilta (edes sellaisesta lähiöstä, josta vielä pois pääsisi julkisilla ja työpaikalleen) maksaisikin sen verran, että olisin sitten seuraavat 30 vuotta velkakierteessä ja kitkuttelisin näkkileivällä. Kun asunto olisi oma, niin olisin eläkeikäinen ja haudan partaalla tai jo vainaja. Sitten pitäisi myydä asunto halvalla ja rahoittaa sillä palvelukoti, johon pääsisin vaipat jalassa.
Toisaalta vuokrakin on nykyisin turhan korkea, ja koko ajan kallistunut vuosi vuodelta, joten voisihan sitä maksaa omaa asuntoakin. Hirveästi ei kuitenkaan olisi varaa maksaa vastiketta sekä velkalyhennystä enempää kuin mitä nyt maksan vuokraa.
Autokin olisi jossain elämänvaiheessa jälleen ihan mukava lisä, mutta sen ylläpito maksaa liikaa ja hankinta vielä enemmän. Tällä hetkellä se ei ole mitenkään välttämätön, koska asun suht lähellä työpaikkaani, mutta asunnot ja työpaikatkaan eivät välttämättä ikuisia ole.
Tarvitsisin elämääni naisen, joka kävisi myös töissä ja maksaisi oman puolikkaansa asunto- ja autolainasta, sähköstä, netistä yms. juoksevista kuluista sekä ruokalaskusta. Pillun saaminen olisi siinä yhteydessä vain ylimääräinen, mukava bonus elintason kohentuessa ja lainamahdollisuuksien parantuessa.