Neljättä tuotantokautta on katsottu, koska tarinat pitää katsoa loppuun. Silti, aika tuskaista välillä ollut.
Niinkuin jossain toisessa ketjussa joskus tuli todettua, tuskin koskaan on mielestäni jonkin sarjan high ja low olleet näin rajuista ääripäistä. Ensimmäinen kausi oli loistava, koukuttava ja kaikin puolin kiehtova setti. Toinenkin kausi meni ihan mukavasti, kolmas kausi oli tavallaan aikamoista toistoa ja pakko myöntää, että muistikuvat ovat jo varsin heikot, joka toisaalta kertoo sekin jotain. Tämä viimeinen season on kuitenkin koulukirjaesimerkki siitä miten sarja on totaalisesti lypsetty kuiviin ja "hain yli on hypätty". Toki tämä kausi on pitänyt katsoa, kun alusta asti on seurattu. Usein on boksilla ollut tukku jaksoja, joita aika surutta on pikakelauksella hyppinyt joistain kohdista.
Realismi ei välttämättä ole avainsana tv-sarjoissa muutenkaan, mutta koko tämä neljännen tuotantokauden asetelma on jotenkin niin väsynyt. Myös tuo valtava klisekokoelma on ollut aika nähty: Kaikkivaltias "Firma", jokapaikkaan ulottuvat lonkerot, aivan jatkuvat sattumat ja sopivat ajoitukset. Puhumattakaan tuosta todella monotonisesta näyttelemisestä. Jokainen hahmo hönkii ja puhuu samalla dramaattisella, kohtalokkaalla yliampuvalla mystiikalla. Kaiken huippuna kenraali ja tuhannen kuoleman Gretchen, Mahone ei juuri paljon eroa, Michael sopii joukkoon, Linc on tosi pirteä. T-Bag ainoa jolla mitään variaatiota. Tietenkin näin on käsikirjoitettu, mutta hieman ylikohtalokas meininki on. Tuo ikuinen rakkauskuvio ja sairastelu eivät myöskään juuri sytytä.
Tuota buddy/veriveljet-teemaa ei onneksi sen enempää ole vedetty yli ja se on jopa pysynyt suht aisoissa. Tuntuisikin lähtökohtiin nähden hieman typerältä, kun vanhat vihamiehet tanssisivat käsi kädessä auringonlaskuun.
Joitain suht vauhdikkaita juttuja on sekaan mahtunut, mutta ehdottomasti tiensä päässä tämä franchise.